maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pientä kivaa

Kylläpä sitä hellettä ja aurinkoa nyt riittää. Ei ole mun juttu ei, mutta eipä se siitä valittamalla parane. En kestä ihmisiä, jotka valittaa asioista, joille ei voi mitään. Joten yritänpä nyt etten ole samanlainen. Ehkäpä syksyn viileys ja raikkaus tuntuu entistä paremmalta näiden kelien jälkeen?


Näillä kesäkeleillä me ollaan keinuttu. PALJON. Tyttö rakastaa keinumista ja mikäs siinä, meidän uuden kodin lähellä on useita pieniä puistoja ihan kävelymatkan päässä. Meidän perheen lemppari on sellainen pieni alue ihan metsän keskellä, vähän yllättäenkin. Siellä on vauvakeinu ja rengaskeinu, sekä sellainen kiikku. Mopo vai hevonen - sille on kai monta eri nimeä? :D Täysin riittävät puitteet siis noin pienelle. Viimeksi käveltiin sinne lauantai-iltana, oli jo helpompi hengittää kun vähän viileni. Lisäksi metsäpuistossa on luonnollisesti varjoisaa, se on nyt tervetullutta.


Parasta on toki nuo ilta- ja viikonloppukeinumiset, kun tuo isukkikin pääsee mukaan. Monena arkiaamuna ollaan sitten lähdetty tytön kanssa kahdestaan, kahdeksalta ollaan oltu jo keinumassa, ennen kuin tulee liian kuuma. Tämä erakkoluonne nauttii - ei ole muita näkynyt! ;) Meidän alueella kasvaa myös paljon vadelmia, siitä poimitaan pitkin matkaa. Ne(kin) on tytön herkkua, napsii niitä kourallisen alta aikayksikön.




Mummi ja pappa toi mökiltään meille tuonne uuden kodin pihalle halkaisijaan n. 160cm olevan uima-altaan, se on ihan hitti näillä helteillä! Vettä pohjalle kymmenisen senttiä ja meidän tyllerö konttaa ja läiskii siellä lähemmäs tunnin. Voi sitä riemun määrää! Aurinkovarjon alla oleva allas on keskipäivän kuumimpiin hetkiin pelastus, siellä on ihanan vilpoisaa. Lauantaina katettiin meille aikuisille lounas altaan viereen, pientä piristystä meillekin kesken rakentamisen. Itselläni oli niin tukala olo, että menin sitten tytön seuraksi altaaseen. Hyvin mahtui ja kivaa oli! Suosittelen!

Yhtenä iltana lähdin tytön kanssa kahdestaan vähän poimimaan vadelmia. Täällä on nyt vatut parhaimmillaan! Lisäksi metsämansikoita on ihan mieletön määrä ja ne on jättikokoisia. Oli aika ihana reissu, minä ja metsä nyt vaan ollaan hyviä ystäviä. Se tuoksu ja hiljaisuus on niin ihanaa. Toivottavasti tyttökin oppii rakastamaan luontoa yhtä paljon. ♥



8 kommenttia :

  1. Voi suloisuus mikä ihana pitsimekko pienokaisellasi onkaan!
    Hellepäivän puuhanne kuulostavat mukavan leppoisilta,
    retket luonnonhelmaan ovat ihan parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitsimekko on munkin yks lemppari! Herkkä vaate herkälle tytölle. :)

      Poista
  2. Ihana postaus taas kerran. :) Ja niin suloinen Hilla! Itsekin viihdyn hyvin luonnossa, se hiljaisuus ja rauha on kyllä parasta.
    - Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Kivaa, että blogin mukana on myös muitakin luontohöperöitä!

      Poista
  3. Oi miten hurmaava mekko Hillalla!! :)
    Eiköhän se metsärakkaus häneenkin tartu, kun paljon siellä jo nytkin käytte. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ja luulen myös niin. Me molemmat oikein odotetaan että päästään tekemään kunnon retkiä koko perheen voimin. ♥ Lisäksi halutaan, että hän oppii tuntemaan metsän antimia; puita, kasveja, marjoja, sieniä... Itse olen jo monta vuotta halunnut koota kasvistoa, ehkä tytön kanssa voisi sellaista puuhastella kun hän kasvaa, samalla oppisi nimiäkin. :)

      Poista
  4. Meilläkin sama pikku-allas käytössä ja on hitti myös Moonalla - ja itsellä kun tuli liian kuuma vierestä katella ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)