torstai 16. lokakuuta 2014

Aikamatkalla

Mun piti alunperin kirjoitella tänään ihan muista jutuista, mutta ajatus taas harhailee. Jännä olo ollut nyt jonkin aikaa. Se aina jotenkin huipentuu iltaan, kun levähtää sohvalle. Todetaan yhdessä miehen kanssa, että on omituinen olo. Ei millään jaksa maata, mutta ei jaksa tehdäkään mitään. Jotenkin levoton olo, joskin samaan aikaan niin lamaantunut. Kummallista! Liekö tämä jotain hiljalleen purkautuvaa stressiä, vai mitä? Vai onko se sitä, että koti on saatu jollain tasolla "valmiiksi", eli ei voi enää puhua raksasta. Siltikin vähän joka paikassa on vielä tekemistä. 

Vietän iltaa yksin, mies on harrastamassa ja tyttö yöunilla. Katselin vanhoja valokuvia, fiilistelin. 


Lokakuu 2011 - alueelle rakennettiin teitä ja tehtiin kunnallistekniikkaa. Tämä on meidän tontti. Keskellä olevaa pajupusikkoa ei enää ole, sen takaa pilkottava koivu sen sijaan on ja pysyy. Rakastan sitä!

Olisin mielelläni näyttänyt ihan joka lokakuulta yhden kuvan, mutta vuoden 2012 kuva puuttuu. Se olikin aika melkoinen syksy. Meidän häät oli tanssittu toukokuussa ja mä koin tietynlaista häiden jälkeistä "masennusta". Hölmö sanavalinta, mutta siis oli niin tyhjä olo kun häitä järjestettiin pari vuotta ja se oli ihan mieletön päivä. Siihen päälle häämatka Mauritiukselle ja jotenkin elettiin ihan unelmaamme. Sitten se kaikki oli ohi. Haaveideni hääpuku pakattiin pukupussiin, koristeet vietiin varastoon, häälahjat avattiin ja laitettiin paikoilleen, matkalaukut purettiin. Palattiin arkeen ja töihin. Sen jälkeinen syksy muistuu mieleen aika harmaana, toivoimme lasta niin kovasti. Sitä myös kyseltiin (älkää koskaan tehkö niin!), kuten arvattua häiden jälkeen. Olisin niin kovin halunnut kertoa että oi kyllä, me odotetaan. Mutta kun ei odotettu. Kuukaudet vieri ja olo oli tosi, tosi tyhjä. No, nyt meni ihan sivuraiteille, tästä ei pitänyt kertoa mutta kirjoitinpa nyt. Häiden jälkeen mun silloinen hääblogikin hiljeni, tämä oli aikalailla se syy. En jaksanut kirjoittaa häistä, en arjesta, koska mielessä pyöri vaan vauva. Voi vauva, vauva missä olet?

Sinä syksynä hyvällä alullaan oleva rakentaminenkin koki kolauksen, kun mun työpaikalla alkoi yt-neuvottelut. Ei siinä uskaltanut lähteä näin suureen projektiin. Onneksi sitten uusi vuosi toi paljon uutta ja ihanaa tullessaan. Hyvän tuloksen yt:issä ja kaksi viivaa tikkuun.


Lokakuu 2013 - Olohuoneesta kuvattu kohti työhuonetta. Taakse jää sauna, pesuhuone, kodinhoitohuone ja wc. Tyttö oli syntynyt jokunen viikko sitten ja me vietettiin illat raksalla. Valmisteltiin lattiaa valua varten.

Lokakuu 2014 - kuva aikalailla samasta kohdasta, kuin ylempikin. Siinä näkyvä kantava seinä (jossa siis nuo pystypilarit, on tuo samainen jonka edessä työpöytä nyt on. 

Alin kuva on otettu eilen, nyt on jo erilaista. Työpöytä on siirtynyt omalle paikalleen tuonne työhuoneeseen, halusin vain pitää sen hetken olohuoneessa kun pidän siitä niin kovin. Ja työhuonekin toimi tuossa pari päivää meidän makuuhuoneena, kun teimme portaikkoa yläkertaan. Raksarappuset on poissa! Meillä on ihan oikeat, valkoiset portaat. ♥ Ne on puiset, umpinaiset ja niiden alle on nyt tekeillä pieni komero. Portaista näkyykin pieni vilaus tuossa alimman kuvan oikeassa laidassa.

Näitä täytyy aina katsoa, jos tuntuu ettei mitään tapahdu. Koska koko ajan tapahtuu, välillä niin että ihan hengästyttää. Hyvä niin. :)

Nyt taidan keittää kupin teetä (koska en vieläkään löytänyt kaupasta glögiä, jota olen jo monta viikkoa himoinnut!) ja linnottaudun sohvalle ja otan syliin kasan joululehtiä... niitä juttuja riittääkin kohta muuten aika paljon, olen pidätellyt itseäni ja jouluhypetystä jo pitkään. Kohta en enää pysty! Valmistautukaa! ;)

6 kommenttia :

  1. Ihanaa, nyt voitkin sitten suunnitella tulevaa joulua uuteen kotiin! :) Löysin tällä viikolla kaupasta glögiä ja kyllä piti ostaa :) Vaikka juoma maistuu mielestäni vähän paremmalta joulukoristeiden keskellä :P Kyllä vähitellen alkaa joulumieli tulla, kun lehdet tippuvat puusta ja tekee mieli laittaa tunnelmallisia valoja kotiin! Lapsikin ymmärtää jo paremmin joulusta kuin viime vuonna <3
    Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tänne on ihana somistaa joulua, kun koti on viekö jotenkin niin paljas. Joulujutut pääsee hyvin esille. <3 Kynttilöitä ja valoja poltetaan jo meillä, sieltä se joulu hiipii... Ihan totta, voi tulla tosi erilainen joulu kuin viime vuonna. Vauvoista on tullut meneviä tyttöjä. :) Nyt ne voi jo repiä pakettejakin itse auki! :D Eilen löysin glögiä minäkin, voi mikä tuttu ja tunnelmallinen maku!

      Poista
  2. Hei anonyymi,

    tämä lienee jäänyt sinulta huomaamatta:

    "Kiitos kommenteistanne!

    Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)"

    Kaikkea hyvää sinulle jatkoon ja voimia, vilpittömästi toivon että löydät toisen kanavan käsitellä omaa pahaa oloasi ja jatkuvasti viesteistäsi paistavaa katkeruutta.

    VastaaPoista
  3. Voi arvaa Jenni, meidänkin tontin takanurkassa on suhteellisen pieni koivu, johon rakastuttiin heti kun se nähtiin! <3 Se saa ehdottomasti sinne jäädä!
    Hauska muuten nähdä kuva alueesta vielä tuollaisena, kuin tuo eka kuva näyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon huomannut, se on kans niin söpö. ♥ Mulla on lisääkin noita vanhoja kuvia, kun me käveltiin täällä silloin usein kun asuttiin tosiaan tuossa vieressä ja oli kiva seurata uuden alueen rakentumista. Täytynee joko postata niitä blogiin tai sit voin lähettää sulle sähköpostilla, josko jotain olis sieltä teidänkin tieltä. :)

      Poista
  4. Hei lähetä ihmeessä jos löytyy, kuulostaa oikein mahtavalta ja otan niitä mielelläni vastaan! :)
    Hauska kun oot säkin kiinnittänyt siihen koivuun huomion. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)