maanantai 29. heinäkuuta 2013

Raksalla

Siitä on kohta jo kaksi vuotta, kun havahduttiin mieheni kanssa katsomaan sillä silmällä lähes naapuriimme muodostuvaa uutta asuinaluetta. Omakotitalosta ollaan haaveiltu oikeastaan aina, kerrostalo- ja rivitaloasuminen ovat olleet pakollisia pahoja ja aina vain väliaikaisia etappeja. Päämääränä on alusta asti ollut oma talo. Lähinnä päänvaivaa tuotti kysymykset talon sijainnista, lähellä palveluja vai maalla, kotiseudulla vai nykyisellä paikkakunnalla, vanha talo vai uuden rakentaminen... isoja kysymyksiä ja kaikissa omat hyvät ja huonot puolensa.



Pohjimmiltaan molemmat kaivattaisiin maalle asumaan, omaan rauhaan, kauas ihmisistä. Kuitenkin toiveissa on ollut perheenlisäys jo useamman vuoden ajan, joten piti ajatella mahdollista jälkikasvuakin. Kuinka he viihtyisivät, kun lähellä ei ole kavereita eikä palveluja. Lisäksi mietitytti, kuinka paljon elämä olisi omien työmatkojen lisäksi mahdollisten lasten kuljettamista harrastuksiin. Ajattelimme, että ehkä tässä elämäntilanteessa meidän on järkevämpää asettua sen verran lähelle kaupunkia, että julkiset kulkee ja polkupyörälläkin on kohtuullinen matka "kaikkialle".




Välillä sydän kaipasi kotiseudulle, ehkä itselläni enemmän kuin miehellä. Usein kuitenkin alkoi ahdistaa se, että siellä on "liikaa" tuttuja. Nykyisellä paikkakunnallamme saa elää jotenkin niin rauhassa. Tuttuja on jonkin verran, mutta kaupassa voi käydä ilman, että törmää jatkuvasti vanhoihin kavereihin ja "kavereihin". Nautimme myös siitä, että olemme täällä jotenkin omillamme. Lisäksi työpaikka sanelee niin paljon. Itse ehkä saisin paremmin töitä muualla kuin täällä, mutta miehellä on niin hyvä työ täällä, ettei sitä ihan kevyin perustein kannata vaihtaa.

Katselimme vanhojakin taloja, mutta mitään täydellistä ei löytynyt. Täydellisellä tarkoitan lähinnä sijaintia, kuntoa, potentiaalia. Uuden rakentaminen alkoi houkutella, kun tietäisimme miten se on rakennettu. Voisimme luottaa siihen, ettei vuoden päästä paljastu pommia, vaan rakenteet ovat terveet. Lisäksi saisimme siitä sisustuksellisesti juuri mieleisemme, valmiissa taloissa ei koskaan löytyisi sellaista, joka miellyttäisi sellaisenaan, ja kaiken remontoiminen kävisi kalliiksi.

Kun hakuun tuli mukavan kokoinen kulmatontti parin sadan metrin päästä kodistamme, aloimme molemmat silmät säihkyen puhua, voisimmeko oikeasti rakentaa talon... Olisiko meistä siihen? Päätimme hakea tonttia ja antaa kohtalon ratkaista. Jos saisimme tontin, se olisi meille tarkoitettu. Jos sen nappaisi joku muu, ei se mitään, sitten se ei olisi meidän paikkamme.

Seuraavalla viikolla tullut sähköposti "olette saaneet omakotitalotontin" tuntui huimalta! Tontti, meillä! Omaa maata! Pidimme tonttiamme varattuna maksimiajan, puoli vuotta, kunnes teimme päätöksen ostaa sen. Elettin maaliskuuta 2012 ja olimme virallisesti maanomistajia.


Nyt, vuotta ja neljää kuukautta myöhemmin olemme vihdoin siinä pisteessä, että kaikki paperityöt, suunnitelmat, kilpailutukset, maatyöt ja perustukset on saatu siihen vaiheeseen, että odottelemme talopaketin saapumista. Tasan kahden viikon päästä saapuu Kannustalon rekka aamulla kello seitsemän ja alkaa kotimme pystytys. Paljon juttua ja kuvia tiedossa....

10 kommenttia :

  1. Voi vitsi, toisten toteutuvat talohaaveet eivät todellakaan helpota omaa talokuumetta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne... tsemppiä kuumeiluun, haaveilla on tapana toteutua, ennemmin tai myöhemmin. ;)

      Poista
  2. Jes jes jes! Mä oon niin onnellinen tästä comebackista :) <3
    Ja mielenkiinnolla kyllä seuraan tätä teidän talonrakennusprojektia!

    Meidänkin piti ostaa nyt kerralla isompi talo, löydettiinkin jo todella potentiaalinen vaihtoehto; 80-luvun okt, jossa oli täys remontti menossa. Saatiin valita sinne itse kaikki materiaalit lattiasta kattoon ja suunnitella haluamamme keittiö, khh, wc, jne.. Kunnes unelmat romuttui ja kaupat peruuntui, kun rakenteista löytyi sitä hiton kosteutta! En tiiä miten kauan mulla menee, että pääsen oikeasti yli tästä :D Uuden rakentaminen ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut vielä vaihtoehto (stressi muutosta parin sadan kilometrin päähän näissä mammahuuruissa on jo muutenkin tarpeeksi rankkaa, heh..), joten päädyttiin turvalliseen ratkaisuun ja ostettiin v.2011 rakennettu rivarikolmio. Ettei ainakaan tulisi hetkeen mitään ylläreitä rakenteista tosta edellisestä opppineena... Jospa siinä se pari vuotta menisi ja sitten vihdoin sais ostettua sen okt:n, jossa ei olisi yhtään seinänaapuria (jännityksellä odotan, millanen seinänaapuri siellä rivarissa piilee, kun nyt vihdoin päästään kolmista bilenaapureista eroon..)! :D

    Mutta milläs aikataululla teidän talo valmistuu, pääsettekö jo jouluksi sinne? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä luinkin sun kertomuksen talojutusta... voi kurjuus! Mutta hyvä että kävi kuitenkin ilmi nyt, eikä sitten kun olisitte ostanut sen. Vaikka uskon että harmittaakin, itekin olisin taatusti ehtinyt jo intoilla vaikka mitä. :D
      Lähes uusi rivarikolmio on ainakin turvallinen vaihtoehto ja voittepa nyt sitten rauhassa etsiä unelmien taloa uudelta seudulta, jännää! Pari vuotta meidänkin piti asua edellisessä rivarikolmiossamme, mutta hups, meni neljä. Aika kuluu niin äkkiä!

      Ei ikävä kyllä päästä jouluksi, kun talotehtaalta tulee vaan pystytys aluskatteeseen saakka ja sitten jatketaan rakentamista ihan omin voimin. Näillä näkymin ensi keväänä päästään uuteen kotiin kuitenkin. Pääsee suoraan pihanlaittohommiin ja ihanaa kun vauvakin alkaa sitten liikkua, niin hänet voi päästää omalle pihalle kömpiin... ♥

      Poista
  3. Ihanaa että tulit takaisin, seurasin jo aiempaa blogiasi lähinnä siksi että häiden juhlapaikka oli sama ;) Kommentoinkin silloin jotain aina välillä, ehkä muistatkin.

    Nyt täälläkin suunnassa on häät juhlittu ja kas kummaa rakennusprojekti mielessä ja vieläpä sama talofirma kuin teilläkin kiikarissa! Oletteko olleet tyytyväisiä taloedustajaan ja muutenkin toimintaan? Me kävimme alustavia keskusteluja kun meillä oli tontti vielä vähän aikaa sitten toisesta suunnasta kaupunkia kuin teillä (kesällä avautui uusi erä tontteja haettavaksi ja sieltä siis kiikarissa meillä, teidän tontin sijaintia ei ole vaikea arvata :)). Luovuimme nyt kuitenkin saamastamme tontista kun arpaonni ei suosinut 1. sijalla olevan tontin kohdalla. Ei siis ollut meille tarkoitettu.
    Nyt sitten syksyn jämähaussa haetaan niitä muita tontteja kun kaupunki päättikin muuttaa 2 kerroksisen talon tontteja 1 kerroksisen tonteiksi (haluamme siis 1 . kerroksisen talon).
    Mielenkiintoista seurata teidän projektia ja kenties vaihtaa joskus ajatuksia ;) Meillä kun on myös tämä toinenkin projekti alkamassa mikä teillä näyttää olevan hyvin loppusuoralla. Paljon onnea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa, tokihan sut muistan! :)
      Onnea avioparille, toivottavasti kaikki meni hienosti teilläkin. Hauskaa, miten sitä elämä menee monilla samoilla raiteilla nyt...

      Paikallisten on joo helppo paikantaa meidän tontti, sen verran vähän noita uusia alueita täällä. Mehän haimme tonttia myös jämähaussa syksyllä, kun ei oltu yhtään hereillä vielä keväällä. Ei voitais enempää tyytyväisiä olla tonttiimme, se on just eikä melkein hyvä meille! Joten ehdottomasti tsemppiä hakuun, toivotaan että juuri teille oikea tontti tärppää. :)

      Kannustaloon ja edustajaan ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä! Me ei edes pyydetty tarjouksia muilta firmoilta, sillä ollaan aina haaveiltu Kannustalosta. Viime kesänä aloitetut neuvottelut eteni niin hyvin ja palvelu oli mitä parhainta, ettei tarvinnut edes miettiä muita valmistajia. Meille laatu ja aidot materiaalit (esim. listat, kattopaneelit ja ovet ihan puuta, ei mdf:ää) merkkasi myös erittäin paljon, samoin viimeistellyt yksityiskohdat etenkin julkisivussa. Täytyy myös kehua sitä, että kun tilaus oli tehty, ei meitä suinkaan ole unohdettu. Päinvastoin, edustaja soittelee usein ja huolehtii, että miten asiat etenee. Hän on käynyt tontilla katsomassa, mitä meille kuuluu. Ihan huippupalvelua!

      Kiva, jos jäät seurailemaan. Kertoilehan sitten kuinka teidän taloasiat on edennyt! Ja se toinen projekti... onko vielä suunnitteluasteella vai joko saa onnitella? :)

      Poista
    2. Minä olen myös aina haaveillut Kannustalosta. Johtunee myös siitä että äitin asuu kyseisessä talossa, on asunut jo 11 vuotta, ja on edelleen hyvin tyytyväinen. Onhan se toki kallis, mutta sisältö on aika kattava verrattuna joihinkin muihin talofirmoihin.

      Ja se toinen projekti....tärppiä odotellessa eli ei saa onnitella vielä valitettavasti :)

      Varmasti jään uutta blogiasi mielenkiinnolla seuraamaan ja kommentoimaan sekä kertomaan omiakin kuulumisia taloprojekti saralla :)

      Poista
  4. Miksi minä en ole Jenni aiemin huomannut enkä törmännyt tähän, että oot tehnyt comebackin?! Ja nyt on jo lokakuu! Noh, onpahan paljon luettavaa heti kärkeen :) Kaunis uusi blogi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihanaa että huomasit nyt! Mitä muuta sitä tekisi unelmien maailmanympärysmatkalla, kuin lukis mun juttuja? ;D Voi, mä ootan sun uusia reissujuttuja koko ajan, kommentointi on vaan vähän jäänyt. Teillä on näyttänyt olevan jo tähänkin asti ihan huima matka -ja ties mitä on vielä edessä! Kuullaan taas. :)

      Poista
    2. Me vietetään välillä vähän "alone-timea", Lauri meni poolille ottaa aurinkoa, mä en jaksanut niin jäin hotelliin ilmastoituun huoneeseen lukemaan blogeja ;)

      Mä seuraan kyllä niin innolla tätä uutta blogia ja tuon raksaprokkiksen etenemistä. Haaveissa kun on myös se oma puinen tupa :)

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)