tiistai 29. huhtikuuta 2014

Väsymystä ilmassa

Huiii, sehän vetelee jo huhtikuu viimeisiään ja jo tällä viikolla alkaa tämän naisen lempikuu; toukokuu! Ihan älytöntä tämä ajan juoksu. Mulla on luonnoksissa monta keskeneräistä postausta, mutta jotenkin ei aika ole riittänyt niiden viimeistelyyn. Kamerakin on pysytellyt pitkälti laukussa.

Me ollaan, yllätys yllätys, oltu raksalla tiiviisti. Siellä tapahtuu edelleen vauhdilla, kohta alkaa vihdoin tulla jotain näkyvääkin aikaiseksi. Rakentaminen on kyllä sellainen juttu, mitä ei oikeasti voi ymmärtää ellei ole sitä itse kokenut. Siitä on oppinut niin paljon tässä vuoden aikana. Ihmiset, jotka eivät itse ole rakentaneet, katsovat meidänkin kotia ihmetellen että ei siellä nyt niin paljon ole tapahtunut. Vaikka me ollaan siellä joka päivä ahertamassa!  Täytyy myöntää, että sellaiset kommentit on loukanneet eniten. Se on vähän sama, jos lapseton ihminen arvostelee omaa äitiyttä. Kun ei ole omaa kokemusta, on yleensä parasta olla hiljaa jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa. Onneksi meillä on paljon myös rakentaneita tai remontoineita läheisiä ja ystäviä, jotka ovat käyneet tsemppaamassa ja todenneet kuinka vauhdilla talo on noussut, ottaen huomioon että sitä on tehty omin voimin ja samalla pientä vauvaa hoitaen. Niistä kommenteista me ollaan saatu voimia jatkaa.

Rakentamisessa näkymätöntä työtä on niin paljon, etenkin kun on kaksi kerrosta ja monta erkkeriä ja kulmaa. Pelkästään niiden tekemiseen on uponnut satoja, ellei tuhansia tunteja. Siksi tällä hetkellä on niin ihanaa, kun ensimmäiset maalailut on maalattu. Voi ihana valkoisuus! ♥ Hillan huoneen tehostetapetti on tilattu ja se tulee parin viikon päästä. Siitä se hiljalleen hahmottuu, meidän ihana koti, jonka eteen on tehty niin älytön määrä työtä. Rakentaminen on ollut raskainta, mitä mä olen elämässäni kokenut. Mulla oli asiaan liittyvä postauskin tuolla tekeillä, katsotaan josko pian saisin sen valmiiksi. Sen verran sanon kuitenkin jo nyt, että kyllä täällä on järjettömän kova väsymys tällä hetkellä. Miehellä ja minulla. Sen takia ei ole tullut blogissakaan käytyä, eikä tietokonetta tule välillä avattua moneen päivään.

Nyt täytyy vaan jostain kaivaa energiaa loppurutistukseen, että päästään muuttamaan. Vaikka iltaisin (ja nykyään jo päivisinkin) itkettää, kun on kaikella tapaa niin poikki, niin nyt ei auta ajatella asiaa. Me yritetään vaan pitää mielessä lopputulos, rakas oma talo, Hillan ensimmäinen oikea koti. Hillasta puheen ollen, hänelle on puhjennut jo kahdeksan hammasta, joten voitte ehkä kuvitella että nukkuminen on kutiavien ikenien takia hieman vaihtelevaa. Se ei puolestaan helpota äidin ja isin uupumusta. Ennen niin hyvin päiväunia nukkunut tyttö on jättänyt päiväunetkin monena päivä käytännössä katsoen kokonaan nukkumatta.


Huomenna onkin jo vappuaatto ja sitten alkaa miehen neljän päivän vapaa. Tehorakentamista luvassa! Täytyy varmaan ostaa vähän ilmapalloja, joita puhallellaan raksalle koristeeksi. Pientä piristystä! Mua muuten piristää jo nämä Pinterestistä poimitut kuvatkin, ihania värejä ja iloisuutta. Ensi vuonna mä kyllä niin koristelen uuden talon ilmapalloilla ja muilla kivoilla jutuilla. Vappu on niin kiva juhla! Harmi, että ilmat taitaa vähän huonontua, tässä on jo ehtinyt tottua lämpöön ja aurinkoon. Toisaalta, ehkä tulee vähemmän istuttua ulkona kahvilla ja malttaa touhuta enemmän sisähommissa. :)

Mä lupaan vappuna kuvailla uudella talolla, niin näette tekin, missä mennään!

Kuvat: Pinterest

8 kommenttia :

  1. Tsemppiä ja voimia teille! Muistan kuinka loppu olimme remontoimisen loppuvaiheessa. Kun pääsimme muuttamaan, vannoin ettei ikinä enää. Noh aika kultaa muistot ja nyt jo himottaisi ryhtyä samaan uudestaan:) Ottakaa joku ilta vapaaksi raksalta, tehkää hyvää ruokaa, kattokaa leffa ja syökää karkkia. Seuraavana päivänä jaksaa taas ihan eri lailla jatkaa projektin parissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Voi, kyllä me ollaan myös vapaata otettu! Siinä on ollut se ongelma, että ei vaan osaa nauttia vaikka kuinka yrittää, sillä koko ajan mielessä pyörii, että nämäkin hetket on pois rakentamisesta... ärsyttävää! Mutta luulen että kun päästään muuttaa, niin SITTEN me vedetään hetki henkeä luvan kanssa ja sen jälkeen jaksaa jatkaa (sillä paljon jää tekemistä muuttamisen jälkeenkin). :)

      Poista
  2. Moikka!

    Tsemppiä myös täältä suunnalta! Allekirjoitan kyllä koko tekstin. Sellaisten ihmisten on vaikea ymmärtää mitä rakentaminen todella on, jos he eivät ole itse rakentaneet. Mulle on useampi koskaan rakentamaton ihminen sanonut, että odotapas vaan kuinka rankkaa lapsiperheen elämä on, se rankka aika alkaa vasta sitten eikä tuo rakentaminen ole lainkaan verrattavissa siihen työmäärään. Kommentin todenperäisyyttä en tiedä, kun meillä ei vielä lapsia ole, mutta kyllä tämä rakentaminenkin rankkaa on ollut lapsiperheiden työmäärää yhtään halveksumatta. Täällä myös itku välillä tosi herkässä, jotenkin nyt loppua kohden tästä on tullut henkisesti vielä rankempaa, vaikka suurinosa työstä onkin jo takana. Tiedä sitten, mistä tämä johtunee.. Väsymyksestä huolimatta yritetään miettiä vain sitä hetkeä, kun töistä kotiin tullessa avaakin oman Kannustalon oven eikä vuokra-asunnon ;) Usko on vahva, että sitten huomaa tämän koko vuoden olleen todella sen arvoista!
    Tsemppiä siis ja kerätään vielä voimia lämpenevistä ilmoista sekä kovaa vauhtia lähestyvistä muutoistamme!!

    T. Se ennenkin kommentoinut Kannus-naapuri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa, onpas tosi kiva kuulla susta! Oonkin miettinyt, että miten teillä menee? Pääsettekö tässä kuussa muuttamaan, kuten suunnitelmissanne oli?

      Ihanaa, että siellä on samassa veneessä olevia. Uskon siis hyvinkin, että ymmärrät mitä tarkoitan. :) Inhoan muuten yli kaiken tuota "odotapas vaan" -ajattelutapaa! Raskausaikana "odotapas vaan kun lapsi syntyy", ekoina kuukausina "odotapas vaan kun lapsi kasvaa" jne. :D Mä voin ainakin sanoa nyt että rakentaminen on ollut paaaljon rankempaa kuin nämä 8kk vauvan kanssa, mutta toki kaikki riippuu kaikesta. Näin kuitenkin meidän kohdalla.

      Kiitos ja tsemppiä sinnekin! Nimenomaan tuota oman Kannustalon oven avaamista sitä yrittää miettiä kun usko meinaa loppua... Ja lisäksi katselen vuoden takaisia kuvia kun tontilla ei ollut mitään, paitsi kontti. :D Kohta me asutaan siellä, ihan kohta. ♥

      Poista
  3. Voi eiiiiii, en kai mä ole onnistunut kuulostaan viime käynnillä siltä, että siellä teidän raksalla ei olis tapahtunu mitään!! :O Nouuu, en ainakaan tarkoittanut yhtään sitä, kun totesin jotain sen suuntaista, että ei näytä vielä niin valmiilta tällaisen ulkopuolisen silmään kuin mitä varmasti kaiken jo tehdyn jälkeen tuntuu. Tai miten sen nyt sanoinkaan, ei pysty muistaan. :D Se kommentti ei siis väheksynyt teidän työmäärää, vaan just päinvastoin! Eli mitä kaikkea "näkymätöntä" työtä talon rakentamisessa onkaan, jota ei mitenkään pysty hahmottaan. Mä aina kauhunsekaisesti ihailen teidän huikeaa aherrusta ja yhä enemmän tuntuu siltä, että voi kun se oma talo valmistuis ihan vaan huomaamatta yhden yön aikana...;) ;) Tsemppiä loppurutistukseen! <3 Aattele, että meillä joillain luusereilla ei oo vielä homma alullakaan, se varmaan lohduttaa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, en mä nyt ajatellutkaan että sanoit mitenkään pahalla tai väheksyvästi! Etkä suinkaan ole ainoa, jonka mielestä ei näytä tapahtuneen kauheasti. :) Mutta niinhän se on, eihän se siltä näytäkään! :D Hehe. Mua on kyllä yllättänyt kuinka paljon on sitä näkymätöntä työtä, en olis voinut kuvitellakaan että näin paljon! Jotenkin sitä arvostaa tuota meidän kotikotiakin eri tavalla, kun miettii minkä työn porukat on tehnyt sen kanssa.

      Kiitos. ♥ Nyt voin jo luvata, että ens kerralla kun tuutte käymään, on selkeää eroa tapahtunut! ;)

      Poista
  4. Kiitos rehellisistä sanoistasi!! Meillä ollaan kallistumassa siihen suuntaan, että rakentaminen näiden pienten lapsosten kanssa olisi aivan liian raskasta.. Mutta yt on vaikea löytää ihanaa kotia myytävistä kohteista, kun täydellistä kotia ehti jo hahmotella aika hyvin. :) Kommentoin tuohon uudempaan tekstiin jo ja kyselin raksakuulumisia, mutta tässähän niitä oli, kiitos!! Voimia rakentamiseen, kyllä teillä iso kiitos seisoo edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pakkohan se on myöntää ettei tämä raksa-aika pelkästään kivaa ole. En edelleenkään sanoisi, että tämä on ihan kamalaa, mutta raskasta ja uuvuttavaa. Lopputulos mielessä, niin hyvä tulee. ;)

      Teidän päätös on kyllä varmasti viisas. Kun mietin, kuinka raskas projekti tämä on meilläkin ollut, ja se alkoi jo ennen mun raskautta ja nyt ollaan 8kk rakennettu vauvan kanssa, niin voin rehellisesti sanoa että me ei lähdettäisi tähän jos Hilla olisi isompi, saati jos meillä olisi kaksi lasta! (Nyt jo homma on vaikeutunut, kun hän on alkanut liikkua ja päiväunet on vähentyneet.) Kyllä mekin siinä vaiheessa katsottaisiin valmista taloa. Tärkeintä on kuitenkin perhe ja yhteinen aika, eikä sitä oikein ole raksa-aikana, ellei irtiottoja ota useasti ja näin ollen projektia sitten venytä ja venytä. Toivotaan, että teille löytyy teidän kriteerit täyttävä ihana koti! ♥

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)