Pyörähdys asuntomessuilla

Hupsista, meinasi hautautua luonnoksiin muutama sana ja kuva asuntomessuista. Messut nyt ovat päättyneet jo hyvä tovi sitten, eikä niistä varmaan enää kukaan jaksa kuulla, mutta menkööt! Käväistiin eräänä sunnuntaina asuntomessuilla, sillä olimme saaneet ilmaisliput ja matkaa messuille ei tänä vuonna ollut kovinkaan paljoa. Lisäksi tietysti oli mukava käydä hakemassa vielä vähän uusia ideoita, nyt kun rakentamis- ja sisustusratkaisut ovat erityisen ajankohtaisia.

Kuvia räpsin ihan sieltä täältä, aina kun näkyi jotain kiinnostavaa. En edes viitsi niistä höpöttää sen enempää, katsokaa jos on jotain teitäkin inspiroivaa. ;)

Oma maku on aika varma, tiedämme kyllä jo pitkälti millainen talosta tulee. Silti messut tarjosi meille paljon ja saimme myös hyvää varmistusta ideoihimme. Ihastelimme myös messualueen luonnonmukaisuutta. Viime vuoden asuntomessualue ei puhutellut meitä ollenkaan, liian moderneja taloja aivan liian sliipatuilla pihoilla. Nyt alue oli ihanan luonnonmukainen; paljon suuria puita, etenkin mäntyjä, luonnonkiviä ja kunttaa. Kuntan käyttö oli ihan superhyvä juttu, me tykättiin!

Meille mieluisaa oli myös puu- ja hirsitalojen määrä. Kivi- ja tiilitalot kun eivät ole lainkaan meidän makuun, oli kiva kun messut tarjosi tänä vuonna muutakin. Omaksi lemppariksi kohosi Talvipalatsi, oih ja voih hirsitalon ihanuutta. ♥

Tänään taas iltapäivällä oman talon kimppuun, jotta se vielä jonain päivänä olisi siinä pisteessä, että pääsisi miettimään näitä ihania sisustusjuttujakin...

Syysjuttujen fiilistelyä

Jaiks, se on kuulkaas alle kuukausi laskettuun aikaan! Hurjaa ajatella, että meille saattaa syntyä vauva vaikka jo parin viikon kuluttua. Toisaalta, hyvin mahdollista on myös, että häntä odotetaan vielä lokakuussakin. Tällaiselle jollain asteella kontrollifriikille ihmiselle ehkä hyväkin, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Anopin kanssa eilen juteltiin, kuinka nämä on asioita, joissa elämä kuljettaa ja tilanteisiin pitää vaan sopeutua. Ja hyvä niin. :) Samalla puhuttiin myös siitä, kuinka olisi helpompaa rakentaa, jos ei olisi raskaana. Mutta tämä vauva ei tullut kuin tilauksesta, ja näin jälkikäteen ajateltuna sekin on hyvä niin. Tämä oli tarkoitettu juuri näin ja me iloitaan hänestä ehkä vielä vähän enemmän, kun häntä sai odottaa...ja odottaa.

Eksyn taas aiheesta, mutta tuli samaisesta keskustelusta mieleen, kun anoppi kertoi katselleensa vanhoja valokuvia. Joukossa oli otos, jossa hän on odottaa viimeisillään esikoistaan, mieheni veljeä, ja maalaa samalla heidän rakenteilla olleen omakotitalon räystäslautoja. :) Anoppi kertoi ajatelleensa, kuinka hassua on, että nyt minä olen viimeisilläni raskaana ja meillä on talo rakenteilla. Nuoria olivat hekin, vielä nuorempia kuin me nyt. Kiva yhtäläisyys. :)

Kävin muuten toissapäivänä metsässä löytöretkellä. Ilma tuoksui ihanan syksyiselle, sateen jälkeiselle raikkaudelle. Etsin ensisijaisesti kanervia, niitä ei löytynyt. Sen sijaan keräsin pari kimppua kauniisti punertuneita mustikanvarpuja, ihana pala syksyä kotiin. Laitoin niitä raksalla laastista tekemiini ruukkuihin. Etsin kirpparitavaroiden joukosta sopivan mallisia astioita ja sivelin niitä ylijääneelle oikaisulaastilla, tuli ihania! :) Näyttää betoniruukuilta, mutta ovat vähän kevyempiä.

Lisäksi nappasin talteen pari kaunista oksaa, ne saa ehkä vähän maalia ylleen, tai sitten ei. Mietin vielä asiaa, mietin myös päätyvätkö ne sisälle vai parvekkeelle. Syyskoristuksia kuitenkin. Lisäksi koko metsä oli ihan punaisenaan puolukasta, joten pitihän niitä poimia! Astiaa en ottanut mukaan, kun ajattelin, ettei vielä ole puolukat noin kypsiä. Kävelin sitten takaisin autolle ja onneksi löytyi muovisäkki, joka täyttyi nopeasti. Vähän vaan tuo kyykkiminen ottaa jo koville, mutta pitihän sitä puolukkaa saada... Ne päätyivät vispipuuroksi. Tänään yritän ehtiä keräämään oikein astian kanssa, niin saa tehtyä puolukkahilloakin. Vähän on kyllä viime vuotista hilloa jäljellä, mutta kun niin rakastan hillojen keittelyä, että pakko tehdä lisää. Onneksi meidän taloyhtiössä on varastotilojen lisäksi kylmäkellari erikseen, jossa kaikki mummot ja minä voimme säilöä tekeleitämme. ;)

Nyt lähden tontille vähän pinoamaan puita ja josko siitä iltapäiväksi puolukan poimintaan. :)

Mietteitä

Joko nyt saa julistaa syksyn alkaneeksi? On niin mukavan viileitä ja sateisia päiviä ollut. En enää edes muista, mikä päivä se oli, ehkä torstai, kun illalla nousi todella tummia pilviä taivaalle. Vastapuolelta paistoi vielä aurinko, joka korosti sadepilvien synkkyyttä. Jotenkin mystisen kaunista... voimakas tuuli vielä korosti syksyn tuntua. Ah.

Ehkä vähän hassua, mutta alkaa jo pikkuhiljaa harmittaa meidän vehreä parveke. Jotenkin odotan että kaikki kasvit olisi tuottaneet viimeisetkin satonsa ja saisin pikkuhiljaa siivoilla kesäistä ilmettä pois. Viimeiset kurkut keräsin talteen alkuviikosta ja sain jättikokoiset kurkun varret pois. Tuli valoa ja tilaa! Mansikat tekee vaan lisää raakileita, joita punastuu lähes päivittäin... Hirmu kiva, mutta kun syysilmeen kaipuu olisi jo niin kova. 

Mieli kaipaisi jo kanervia, oksia, lyhtyjä, kynttilöitä... Miehelle ehdotinkin, että josko tehtäisiin nyt viikonlopun aikana pieni metsäreissu. Kauhean pitkälle vaellukselle en enää tämän mahan kanssa jaksa lähteä, mutta leppoisalle retkelle toki. Olisi kiva mennä katsomaan, joko kanervia löytyy. Samalla voisi katsastaa millaisia karuja rankoja löytyisi, niistä saisi vaikka mitä kivoja syksyisiä koristeita.

Sadepäivinä on ollut muuten hyvää aikaa vihdoin laitella vauvan hoitopistettä valmiiksi. Tämän väliaikaiskodin kohdallahan meillä on periaate, että mitään tänne ei osteta. Tai ainakin koitetaan viimeiseen asti välttää kaikkea uutta, mille ei välttämättä ole jatkokäyttöä omakotitalossa. Kylppäriin kaivattiin jotain hyllyä vauvan vaipoille, pyyhkeille ja muille tarvikkeille, joten tehtiin se itse. Vielä ajattelin viritellä siihen jotain koukkuja, mihin saa ripustettua... jotain? :) Mutta onpahan nyt hoitopisteen alku ja monta jatkoideaa mielessä, katsotaan mitä niistä toteutetaan.

Me taidamme nyt laittaa tuulipuvut päälle ja lähteä ensin käymään raksalla ja sitten toivottavasti vähän metsään. Ulkona satelee jonkin verran, mutta ei meitä ole tehty sokerista. Ainakin saa hyvin happea, täällä sisällä kun välillä tuntuu että tukehtuu, kun ilma ei vaihdu. Puuh.

Leppoisaa lauantaita! :)

Inspiraatiota

Hurahdin täysin Pinterestiin noin vuosi sitten... ah, sitä inspiraation määrää. Ennen tallensin aina tietokoneelle kuvia netistä, mutta tämä on miljoona kertaa kätevämpi tapa. Ja jos kone hajoaisi, eikä varmuuskopiointia olisi muistanut tehdä, ei tarvitsisi harmitella. Netissä säilyy kaikki!

Näin taloa rakentaessa on ollut kiva koota erilaisia kollaaseja huonekohtaisesti. Lisäksi olen tehnyt kansioita eri sesonkien mukaan, samoin vähän raskauspukeutumisideoita... niin kiva lajitella kuvia!

Minut löytää Pinterestin valtavasta maailmasta täältä. Samoin tuossa oikeassa sivupalkissa on suora linkki samaan osoitteeseen.

Nämä postauksen kuvat ovat Details -kansiostani.

Inspiroivaa pinnailua!

Kuulumisia raksalta

Huh heijaa, kiirettä on pitänyt.

Siksi myös nyt vaan pikainen raksapäivitys kuvien muodossa, ihanaa kun siellä tapahtuu nyt paljon! Komea mökki on kohonnut tontille, paljon on toki vielä asennusporukallakin hommaa. Odotan jo, että päästään jatkamaan itse rakennustöitä.

Huokailtiin eilen illalla mieheni kanssa, kun siivoiltiin illalla raksalla. Upea tunne, kuinka talo on juuri sellainen mitä kuviteltiin ja ennen kaikkea se on juuri meidän näköinen. Olisi kamalaa, jos nyt tulisi epäileviä ajatuksia, että tuliko sittenkään valittua Sitä Oikeaa talomallia... Tämä on ainakin meille ihan bueno! Ei tietenkään kaikkien makuun, kuten ei pidäkään. Illan jo hämärtyessä katseltiin tieltä keittiön ikkunoista ja ruokailutilan erkkeristä sisälle päin ja kuviteltiin jo, kuinka siellä ensi syksynä palaa tunnelmalliset valot ja kynttilät. Mietittiin, kuinka syödään sitten kolmihenkisenä perheenä iltapalaa ison pöydän äärellä. Minä myös mietin jo, kuinka ihanaa on viettää siellä ensimmäinen joulu... kuinka joulukuusen valot kajastaa isoista ruutuikkunoista pihamaalle. <3

No niin. Kiire on, vaikka tarinaa riittää. Kuitenkin ihan oikeita hommia riittää myös, joten kuullaan taas!

Sataa sataa ropisee... vauvajuttuja!

Kaunis, vaikkakin harmaa sadepäivä!

 

Suorastaan nautin yöllä kun heräilin ja välillä ropisi oikein kovastikin. Eilen illalla puuhasteltiin tontilla vesisateessa, välillä jyrähti ukkonenkin ihan lähellä. Kunnon ukkosia olen kaivannut, toivotaan että niitä vielä tulisi.

Ohjelmaa on riittänyt, vaikka mä niin pelkäsin että tylsistyn näin lomalla. En ole kauhean tottunut lomailija. ;) Yleensä aina ollut opiskeluja tai töitä. Näköjään sitä puuhaa vaan riittää, tietysti osansa rakentamisella ja vauvan odottelulla.

Olen halunnut ommella ja neuloa itse vauvalle mahdollisimman paljon. Yhdet pussilakanat tein, tänään tulossa toiset. Lisäksi olen neulonut myssyn, töppöset ja pehmoine, harmaa bambuviltti on vielä työn alla. Tänään pitäisi surauttaa myös vielä lisää harsoja, pihi kun olen niin ostin ihan kangasta, sillä muutaman reunan ompelemalla säästää pitkän pennin verrattuna siihen, että ostaisi valmiita harsoja. ;)

Olen innostunut myös tekemään leluja. Valmiina on nyt virkattu pupu ja pöllö, minkä sisällä on kilisevä kulkunen. Lisäksi ompelin puuhakuution. Toivotaan että vauva tykkää niistä. Olen myös tehnyt mobilea kehdon päälle (noista pilvistä ja palleroista), yritän saada sen valmiiksi tällä viikolla, niin voin sitten laittaa kokonaiskuvan. Uskoisin, että siitä tulee i-ha-na! Vähän ajattelin, että tekisin samanlaisen vielä hoitotason päällekin.

Vauva tulee nukkumaan vanhassa pärekopassa niin pitkään kuin vaan mahtuu. Yritän saada tuon tulevan isin kiinnittämään kehdon kattoon (koukku ja köysi on jo valmiina!), niin saan siitäkin kuvan.

Ihanaa vauvahömpötystä. ♥