Ensimmäinen adventtisunnuntai

Se on joulukuu, huimaa!

Ihan kuin sen kunniaksi, täällä(kin) satoi eilen kaunis lumipeite. Kauniin valkoisesta maisemasta sai heti ihan tupla-annoksen joulufiilistä. Tuli jotenkin niin lämmin olo, kun oltiin raksalla ja kahviteltiin meidän tulevassa keittiössä pöydän äärellä ja katseltiin, kuinka ulkona yltyi lumisade.

Vein raksalle ruokapöydän päälle pienen kuusen ja muutaman tuikkukupin. Joku voi pitää ihan pöhkönä, kun somistelen rakennustyömaata, mutta entäs sitten? Onneksi mieheni on samaa mieltä siitä, että myös raksaa pitää siivota ja pitää hyvänä. Käytämme suhteellisen paljon aikaa raksalla siivoamiseen ja järjestelemiseen, mutta minusta se on sen arvoista. En tykkäisi edes mennä viettämään päivää sekasotkun keskelle. Ja kun on siisti työmaa, on sitä kiva vähän sisustella. ;)

Kotiinkin olen laittanut esille jouluisia juttuja. Huomasin muuten hauskasti, että meillähän on Mailegin Nisseistä perhe, johon kuuluu äiti, isi ja pieni tyttö-Nisse. Meidän perhe siis. ♥ Näiden lisäksi meillä on myös pieni poika-Nisse, liekö se sitten tulevaisuutta...? Tiedä häntä.

Myös kaksi pientä olkipukkia on päässyt lipaston päälle. Pari vuotta sitten en voinut sietää olkipukkeja, enkä muuten punaista väriä joulunakaan. Niin se vaan maku muuttuu, liekö ikä tehnyt tehtävänsä vai mikä? Nykyään kuitenkin meidän jouluun kuuluu ripaus punaista väriä. Olkipukit olen saanut äidiltäni, hän kun ei niille lämpene. Ehkä ne muistuttaa äitiä liikaa 90-luvusta, jolloin hän piti niitä esillä? :) Minulle ne tuo palan lapsuudesta ja perinteistä.

Mietin mieheni kanssa yhtenä iltana sitä, kuinka ihmisillä on erilaisia tapoja laittaa joulua. Toiset koristelevat joulun joka vuosi vähän eri tavalla, toisilla samat jutut pysyvät vuodesta toiseen. Toiset räväyttävät kaiken jouluisen kerralla esille, toiset lisäävät joulutunnelmaa vähitellen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Itse tykkään lisätä joulun tunnelmaa hiljalleen ja vaihdella "teemaa" vähän joka vuosi, luulen että sekin on kotoa lähtöisin oleva asia. Äidilläni on joulukoristeet ja väriteemat vaihdelleet. 90-luvulla oli sitä perinteistä punaista ja vihreää, sitten jossain vaiheessa oli kultaista. Sitten tuli valkoista ja hopeaa, nyt viimeisinä vuosina on taas ollut ripaus punaista. 

Jouluaaton kattaus on vanhemmillani joka vuosi erilainen. Se onkin osa joulun ihanuutta, kun mietitään, millainen kattaus tänä vuonna tehdään. Viime vuoden kattaus oli ihanan luonnonläheinen ja rauhallinen, siitä kuva yllä. ♥ Pellavaliina, kankaiset lautasliinat (samat kuin meidän häissä muuten!) ja pöydän keskelle kuusenhavuja. Väriä tuo lasipurkissa oleva punainen amaryllis. Yksinkertaista ja valtavan kaunista. Miehenikin muisteli pari päivää sitten, että oli niin kaunis joulupöytä viime vuonna! :D

Oho, jäinpäs nyt jaarittelemaan. Huomaa kai intohimoni kattauksiin? Ja jouluun. ;) Pitääkin varmaan tehdä erillinen postaus kattauksista, viime vuoden joulukattauskuvaa kaivellessani tuli vastaan monta muutakin kivaa kattausta... jos vaikka joku kaipaa ideoita? Olisi muuten tosi mielenkiintoista kuulla teidän joulunlaitosta!

Laitatteko joulua hiljalleen vai kaiken kerralla? Entä vaihteletteko te väriteemaa ja koristuksia vuosittain?