Joulurauhaa!

Tämän meidän joulukorttikuvan myötä haluan toivottaa teille jokaiselle

OIKEIN RAUHALLISTA JA NAUTINNOLLISTA JOULUA!

Aatonaatto

Täällä tunnelmoidaan ja nautitaan, paras aika joulusta taitaa olla käsillä. Koti on siivottu ja jouluiset somisteet asetettu esille. Koti tulvii kynttilöitä ja jouluisia tuoksuja. Kinkku paistuu uunissa, melkeinpä muut ruoat on myös valmistettu. Vielä ajattelin keitellä sekametelisopan valmiiksi aamua varten. Kuusi on koristeltu, se loistaa olohuoneen kruununa. Juuri nyt on ihanaa kun koti on ollut vähän tyhjä ja avara, löytyi helposti kuuselle arvoisensa paikka.

Petivaatteet tuulettui päivän pakkasilmassa ja nyt on puhtaat lakanat odottamassa nukkujia. Kodinhoitohuoneen pöydällä odottaa pestyt ja silitetyt pyyhkeet huomista varten. Itse en halua tänään enää saunoa, ihan vaan siksi että huominen joulu sauna tuntuisi entistä paremmalta.

Nyt vaan ollaan ja odotetaan.

Uusi koti on paras paikka olla jouluna, oman pienen perheen kesken.

♥

Jouluvalmisteluja ja yhdeksäs vuosipäivä

Tasan viikko aikaa jouluaattoon, miten tässä onkaan aika kulunut näin äkkiä? Tuntuu, että justhan sitä avasi ensimmäisen luukun kalenterista ja nyt on jo suurin osa avattu. Ajankulun tajuaa myös siitä, että vietetään miehen kanssa tänään yhdeksättä vuosipäivää. Yhdeksän vuotta! Ensi vuonna täyttä kymppiä täytyy ehkä vähän juhliakin. :)

Täällä on jouluvalmistelut jo kovasti käynnissä. Näyttäisi siltä, että päästään kerrankin viettämään joulua rennoin mielin ja stressittä. Ihanaa! Luin jokin aika sitten vuoden takaisia päivityksiä ja muistelin kuinka stressaantunut olin. Odotin jo tätä joulua. Ensinnäkin on unelmien täyttymys, että saamme viettää joulun uudessa kodissa. Meidän oma ihana talo, nyt jo niin rakas. Mitähän tästä vielä tulee, kun vuodet kuluu ja muistoja syntyy enemmän?

Sauna saatiin kuin saatiinkin jouluksi valmiiksi. Siitä tuli just niin ihana, mitä suunnitelmissa ajateltiin! Suunnitelmat toki muuttui matkan varrella moneen kertaan, mutta yleisfiilis on se mitä haettiin. Lauteet, katto ja takaseinä on vahattu mustaksi. Sivuseinät on tehty laastilla. Rakastan leveistä lankuista tehtyjä ylälauteita, ne on samaa puuta kuin meidän ruokapöytäkin. Kiukaaksi valikoitui Harvian Kivi, hyväksi todettu vanhassa kodissa, joten päädyimme jälleen samaan. 

Sauna näytti tyhjänä melko pieneltä, mutta nyt valmiina se on oikein mukavan kokoinen. Ylälauteet on vastakkain, meillä on miehen kanssa omat löhöpaikat. ;) Alatasanne on sen verran reilu, että siihen mahtuu hyvin tytön amme. Tytön vielä vähän kasvaessa voimme antaa hänen mennä yksin kylpyhuoneen puolelle läträämään, saunasta on kiva näköyhteys harmaan lasioven ja -ikkunoiden läpi. Sauna on nyt pari kertaa testattu ja ai että, pehmeät ja kosteat löylyt tulee. Tunnelma on himmennettävien valojen ansiosta kivan hämyinen, just sitä mitä toivottiin. Joulusaunaa odotellaan jo kovasti...

Ruokavalmistelutkin on aloitettu. Tänään tein aamupäivällä tytön kanssa jo tämän joulun kolmannen piparkakkutaikinan, mihin sekin aina häviää? :D Kuten kuvasta näkyy, meidän taaperon on tosi innokas apulainen keittiössä(kin). Otan hänet tosi mielelläni mukaan touhuamaan, kun siihen on niin suuri kiinnostus.  Hän hämmentää ja kaataa joukkoon myös valmiiksi mitatut jauhot, sokerit, mausteet tms. Suloinen touhutyttö.

Tein sunnuntaina ensimmäisen koe-erän joululimppua, tuli tosi hyvää! Loppuviikosta teen sitten suuremman satsin, osa menee tuliaisiksi ja loput sitten omaan pakkaseen. Loppuviikosta on vielä perunalaatikon teko, tänään sain loput porkkanalaatikot valmiiksi. Huomenna taidan vielä leipoa piparit ja paistaa pasteijoita pakkaseen. Kalajuttujen tekeminen on sitten alkuviikon hommaa ja itseasiassa sunnutaina haetaan mun vanhemmilta savustettu lohi ja silakkarullat. Ihanaa saada ne valmiiksi tehtynä. ♥

Tehtiin miehen kanssa oikein ruokalista paperille ja ollaan suunniteltu aaton aikataulua. Tästä nimittäin lähtee meidän oman perheen perinteiden rakentaminen, joten on kiva miettiä nyt ettämiten me halutaan tästä lähtien joulua viettää. Mä ihan hykertelen, kun oon niin innoissani. Suurella lämmöllä muistelen etenkin lapsuuden jouluja, mutta myös vielä aikuisiälläkin sekä omien että appivanhempien luona vietettyjä jouluja. Joskus pitää kuitenkin mennä elämässä eteenpäin ja nyt on meille oikea aikea. Aloittaa omat joulut. ♥

Joulufiilis nosti suurella volyymilla päätään viikonloppuna, kun maisemat olivat ylläolevan kuvan kaltaiset. Ihanasti lunta! Alkuviikosta ne vähän suli, ei onneksi ihan kaikki. Tänään aamupäivällä pyryttikin sakeasti ja mulla on kova luotto että kyllä me valkoinen joulu saadaan. Haluaisin jo hakea joulukuusen, mutta mies on kovin vastahakoinen. Kuulemma vasta maantaina. Itse rakastan kuusen tuoksua niin paljon, että haluaisin jo päästä nauttimaan siitä... Noh, jos en saa miestä ylipuhuttua niin maanantaina sitten. Jouluviikon alkamisen kunniaksi. ♥

Rauhallisia ja nautinnollisia jouluvalmisteluja teille!

Ripaus joulua

Täällä virittäydytään hiljalleen enemmän ja enemmän kohti joulun rauhaa. Kerrankin en ole ottanut paineita blogin laiskasta päivittymistahdista, vaan olen suonut sen itselleni. On vähän monta rautaa tulessa nyt. Työrintamalla on vanhoja ja uusia kuvioita, paljon hommaa. Uusi vuosi tuo minullekin jotain uutta, kaikkea en taida itsekään vielä tietää. Lisäksi kotona on puuhaa niin paljon, hirveä halu saada tämä valmiiksi. Tytönkin kanssa olemisesta haluan nauttia täysillä ja kun hän on vihdon siirtynyt vaan yksiin päiväuniin, jää sitä "omaa aikaa" eli mm. blogiaikaa tosi vähän.

Sitten on jouluhössötystä, mutta yritän ottaa rennosti. Kävimme tytön kanssa tänään ruokakaupassa hakemassa jo jotain aineksia vähän jouluruokia silmällä pitäen. Ajattelin että tekisimme laatikkoruoat jo nyt hyvissä ajoin pakastimeen. Samoin joululimppua aion leipoa, osan nyt mutta kai sitä pitää vielä tehdä lähempänä joulua lisää. Jos tulee hyvää, niin ehkä pikku viemisiksikin? Naapureille, ystäville, työnantajalle... sellaisille, ketä tahtoo jotenkin muistaa muttei kuitenkaan ostaa mitään varsinaista lahjaa.

Ensimmäiset hyasintit ovat auenneet, ensimmäinen pikkukuusi on tullut taloon. Ihania joulun tuoksuja. Viime sunnuntaina syttyi paperitähtiin valot ensimmäisen adventin kunniaksi ja tällä viikolla nostin tuon vaaanhan punaisen kynttelikön pöydälle. Me nautitaan täällä kaikessa rauhassa, nauttikaa tekin. ♥

Raksatodellisuutta yläkerrasta

Ehkä joku on huomannutkin, että olen viime aikoina kuvaillut meillä lähinnä alakertaa? Valmiita tiloja siis. Ehkä siksi, että aika raskaan rakennusprojektin jälkeen sitä haluaa itsekin katsella ja ihailla huoneita, jotka ovat jo kutakuinkin viimeisteltyjä. Totuus on kuitenkin se, että meillä on vielä paljon työnsarkaa yläkerrassa. Kuluneella viikolla saatiin kuitenkin aulaa ja meidän makuuhuonetta pikkuhiljaa eteenpäin. Ne on olleet pitkään lähinnä raksaromuvarastona. No joo, vielä on tuo puutarhapenkki makkarissa, mutta se ei ole enää niin paha. ;) Otin nyt kuitenkin ihan reality-kuvat sen enempää stailaamatta ja siivoamatta.

Makuuhuone sai lattian (melkein, vähän loppui tavara kesken ja lisätilaus saapuu tiistaina) ja kattokin tuli paneloitua loppuun. Isäni ja mieheni muurasivat horminkin viikko sitten, se odottaa nyt tasoitusta ja samaa laastipintaa kuin alakerrassakin. Seinäpinnat on melkein valmiit, kuten kuvasta näkyy jossain kohti on vielä kittaamista ja maalaamista, telasin nopeasti yhden pohjamaalikerroksen ennen tasoitushommia, koska olen lopenkyllästynyt katsomaan ruskeaa levypintaa! :D Ai miten niin malttamaton? Vielä kun listat saadaan jossain vaiheessa tuonnekin, niin ilme muuttuu paljon.

Raakalautaseinän takana on minun tuleva vaatehuoneeni (vielä täynnä purkamattomia muuttolaatikoita ja muuta roinaa) ja vastapäisellä seinällä sitten mieheni oma. Aukkoihin tulee liukuovet, jotka on myös Matti-Ovelta, niin kuin kaikki meidän väliovet. Odotan kovasti, että saataisiin vaatehuoneen sisusteet, jotta voisi hiljalleen purkaa noita laatikoitakin. Jännä muuten, miten tuo sängynpääty, eli lautaseinä näyttää kuvassa tosi kapealta. Se on kuitenkin melkein kaksimetrinen, että kyllä siihen meidän 160cm leveä peti mahtuu hyvin.

Hurjasti valmiimpi ilme tuli kun isän kanssa laitoimme pariovet paikoilleen. ♥ Ai että, mä rakastan pariovia! Ovien mukana tulleet tammikynnykset tarvitsisi vielä käsitellä jotenkin, että ne sopisivat lattiaan. Ehkä tämä huone ei teistä vielä näytä kummoiseltakaan, mutta itse fiilistelen jo nyt... olisi varmaan pitänyt ottaa ennen -kuvat, niin huomaisitte minkä hurjan muodonmuutoksen se kävi läpi muutamassa päivässä.

Saa nähdä kuinka paljon makuuhuonetta ehditään tehdä ennen joulua, sillä tärkeimpänä työnalla nyt on sauna. Olen kuitenkin päättänyt että muutamme ainakin joulunpyhiksi tuonne makkariin nukkumaan, koska siellä vallitsee jo nyt sellainen tunnelma, mitä olen makuuhuoneelta odottanut. Eipä sattunutkaan näihin kuviin osumaan yhden seinän isot ikkunat, ne on kauniit. Huone on tosi valoisa ja jotenkin levollinen.

Sellaista todellisuutta siis meiltä, toivottavasti voin joulun aikaan postailla kuvia vähän erinäköisestä makkarista ja sen ihanan seesteisestä tunnelmasta. ♥

Rauhallista viikonloppua!

@puolimatkassa

Sellainen pikainen huikkaus tähän sunnuntai-iltaan, että jos ja kun täällä blogissa meinaa aina välillä arjen keskellä olla hiljaista, niin meidän kuulumisia voi nykyään seurailla myös Instagramissa, johon tulee varmaan päiviteltyä kuvia ahkerammin. Yritän ehtiä laittaa suoran linkin sinne tuohon blogin sivupalkkiin ensi viikon aikana. 

Vitsit mä niin tykkään, kun monesti räpsin kuvia mitkä jää postaamatta blogiin kun ei sitten jaksa kirjoittaa tai yksi kuva on vähän irrallinen ja niin edelleen... Siispä Instagram on ihan omiaan mulle!

www.instagram.com/puolimatkassa

#nähdäänsiellä #yritänopetella #kivaaalkavaaviikkoa

Vauvamuisteluita

Miten tuosta hiljaisesta sohvalla torkkujasta onkin kasvanut näin äkkiä touhukas saparopää? ♥

Ensimmäinen kuva on otettu marraskuussa 2013, toinen viime perjantaina. Rakastin elämää vauvan kanssa, nautin valehtematta joka hetkestä. Ehkä meillä oli "helppo" vauva, mutta ehkä osasin itsekin ottaa aika rennosti? Toki joskus väsytti, mutta olin jo ennen synnytystä asennoitunut, että sitähän se on. Vauvan pienen koon takia jouduimme aika pitkäänkin herättämään hänet kolmen tunnin välein syömään ja se rytmi jäikin päälle öisinkin. Välillä heräiltiin tunnin väleinkin. Mutta onni ja kiitollisuus pienestä kyllä voitti univelatkin.

Jostain ihmeestä löytyi äidinvaisto ja maalaisjärki, en muista kertaakaan olleeni mitenkään hukassa. Osasin kai lukea omaa lasta ja toki, olihan minulla aviomieheni, eli ihan superhyvä isi rinnallani.

En tiedä kuulostaako tämä teistä itserakkaalta, mutta mietin usein että olen hyvä äiti juuri tuolle vauvalle. Minä tiesin kyllä mitä hän halusi, enkä kuunnellut sen kummemmin muiden ohjeita. Toki aina olen avoin neuvoille, koska aina voi oppia uutta, mutta suodatin niitä kuitenkin aika tehokkaasti. Olin ehtinyt jo vauvaa yrittäessä pohtia sitä, millainen äiti haluan olla ja sitä, miten toivoisin meidän vauvan kasvatettavan.

Nyt, kun vauvavuosi on jo hyvä tovi sitten mennyt, olen ehtinyt oikein pohtia sitä. Me onnistuttiin mielestäni hyvin. Vauva oli silminnähden tyytyväinen ja onnellinen. Olen myös ylpeä meistä kahdesta vanhempina. Olen ylpeä siitä, kuinka varmoja olimme. En epäillyt hetkeäkään tapaamme pukea lasta, kyllä me tiesimme kuinka paljon vaatetta on sopivasti. En epäillyt hetkeäkään tapaamme nukuttaa tai olla sen kummemmin nukuttamatta. En epäillyt myöskään hetkeäkään päätöstäni täysimettää suositellut puoli vuotta. Kaikkia näitä joskus kyseenalaistettiin, mutta me seisoimme meidän tapojemme takana. Teimme niin kuin meidän vauvalle oli parasta. 

Vaikka jään ikuisesti kaipaamaan vauva-aikaa, rakastan luonnollisesti kuitenkin myös tätä elämää taaperon kanssa. Kaikki on kyllä niin erilaista. Tuo pieni jaksaa hauskuuttaa minua jatkuvasti ilmeillään, tempuillaan ja sanoillaan. Juuri nyt voisin katsoa hänen kävelemistään ihan taukoamatta. Tällä hetkellä se muistuttaa humalaisen hoipertelua, mutta voi että sitä riemun määrää! Naurun kiljahdukset ja ylpeys itsestä, kun pääsee pelkillä jaloilla eteenpäin. 

Mitähän elämä on taas vuoden päästä? Toivottavasti muistelen tätä ensimmäistä taaperovuotta yhtä hyvillä mielin, kuin nyt muistelen mennyttä. Ei kai sitä äiti mitään muuta toivo, kuin että onnistuu luomaan onnellisen lapsuuden sille rakkaimmalleen? ♥

Lankuista tehty ruokapöytä

Unelmoin suuresta ruokapöydästä jo monta vuotta sitten. Rakastan tehdä kattauksia ja mikä voisi olla ihanampaa, kuin pitkä ja leveä pöytä, johon saa astiat ja somisteet väljästi ja näyttävästi.

Jo ennen kuin meidän tontilla oli kaivuri aloittanut kaivamista, näin sieluni silmin ruokailutilaan leveistä lankuista tehdyn pöydän. Kuvittelin valoisan erkkerin, josta on ikkunoita joka suuntaan. Siihen ison, ehkä reilu parimetrisen pöydän, jonka ääreen kutsumme vieraat ja jonka ääressä ruokailemme pitkän kaavan mukaan oman perheen kesken.

Se pöytä on nyt täällä ja se on juuri sellainen kuin mielessäni suunnittelin! Pöydästä lähestulkoon kaikki kiitos ja kunnia mun rakkaalle ja supertaitavalle iskälle. ♥ Siitä tuli suurempi kuin oli alunperin tarkoitus, nyt mahtuu 10 henkilöä hyvin ruokailemaan, jos päädyt ottaa käyttöön. Pituutta pöydällä on 270cm, hieman siis eroa aiempaan, vanhaan Artekin perintöpöytään, joka on muistaakseni vain 120cm.

Lankut täytyisi vielä käsitellä, vaikka mun silmään tuo vaalea kuusi näyttää tosi raikkaalta. Paljaana se imee kuitenkin kaiken lian ja kaatuneet maidot niin äkkiä, että jokin pinta täytyy saada. Lankut on osittain vähän harmaantuneet, kun ovat olleet säiden armoilla, joten pelkkä väritön vahaus ei riitä. Saatamme päätyä johonkin harmaaseen vahaan, haaveena ehkä sellainen kelomainen pinta.

Arvaatte ehkä, että täällä ollaan aivan innoissaan jouluruokailusta tämän pöydän äärellä? Tänä vuonna meitä on aattona vain kolme, mutta toivottavasti tulevina vuosina enemmän. Ehkä parin-kolmekymmenen vuoden päästä perhe on kasvanut jo niin, että saadaan jokaiselle tuolille joku. Ihana ajatus. :')

Juhlahumua: Isänpäivän brunssi

 

Kuten jo viimeksi lupailin, luvassa kattavampaa raporttia isänpäivän brunssista Juhlahumua -blogin puolella!

Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle! :)

Pieni pala isänpäivää

Tässä vähän tunnelmapaloja viime sunnuntaisesta isänpäivästä, jota me vietettiin leppoisasti oman perheen kesken kotosalla. Käytiin jo lauantaina onnittelemassa vaaria, pappaa ja isovaaria, jotta ei tarvitse sunnuntaina lähteä ajelemaan, meillä kun nuo kaikki sukulaiset asuu lähemmäs sadan kilometrin päässä.

Noustiin tytön kanssa kahdeksalta valmistelemaan herkkuja isille ja herätettiin hänet vasta yhdentoista aikaan. Isi sai oman rakkaan tyttären viemänä kortin sänkyyn ja paljon kainalossa möyrimistä kaupan päälle. Pian herätyksen jälkeen tyttö menikin jo päiväunille, joten me nautittiin isin kanssa isänpäivän brunssi ihan kahdestaan. Samalla isi sai lahjansa, tai oikeastaan tiedon siitä, se ei nimittäin ehtinyt saapua isänpäiväksi. Loppupäivä pyhitettiin perheelle; oltiin vaan, leikittiin ja käytiin ulkona kävelyllä. Enempää ei voi toivoa! Isikin tuntui olevan todella tyytyväinen tästä rennosta ja kiireettömästä päivästä.

Tarkempaa postausta (ja tunnetusti aiiivan liian paljon kuvia) mintun värisestä brunssista on luettavissa Juhlahumun puolelta myöhemmin tällä viikolla, joten pysykää kuulolla.

Miten te vietitte isänpäivää? :)

Tavallinen aamu

Yhtenä aamuna meillä oli tällaista. Monenakin aamuna. Sama kaava toistuu lähes aina niinä arkiaamuina, kun mummi ja vaari ei tule rakentamaan. Isi on lähtenyt töihin ja meillä tytöillä on edessä päivä ihan kahdestaan kotona. 

Me herätään yleensä kuuden-seitsemän välillä, tyttö on melko aamuvirkku. Onneksi hän ei kuitenkaan vaadi, että äiti on heti skarppina ylhäällä, vaan tykkää siirtyä omasta sängystään meidän vierelle köllöttelemään. Siinä pötkötellään, äiti torkkuu, joskus tyttökin taitaa vielä nukahtaa hetkeksi. Yleensä hän on hetken kainalossa ja sitten peruuttaa pois sängyltä ja menee leikkimään. Nukutaan aina makuuhuoneen ovi kiinni, joten hän ei pääse karkaamaan. Yleensä hän menee ensimmäisenä makkarin pikkuikkunan luo, avaa kaihtimet ja katselee ulos. "Auuu-to!"

Kun autot on katseltu, hän muistaa puput. "Pupa!" ja kova konttaus kohti pupujen häkkejä alkaa. Puput siis nukkuu siellä missä muukin perhe, tietty. Pupuille jutellaan, tyttö silittää niitä ja hekottaa. Hän on myös oppinut avaamaan häkkien luukut ja sekös vasta kivaa onkin, kun pupa hyppää ulos häkistä ja leikit alkaa. Sitten yleensä pieni ihminen sammuttaa radion, kiskoo lampun töpselin pois seinästä ja kaivelee lelukopan sisällön lattialle.

Isi nousee ylös lähempänä seitsemää ja silloin pyrimme mekin siirtymään samalla alakertaan. Vaipanvaihto, verhot auki ja kevyesti valoja päälle. Nälkä alkaa olla jo kova, "nam nam" kuuluu useammin ja vähitellen myös kovempaa. Minä laitan kahvin tippumaan nopeasti, jotta isi ehtii myös ottaa kupposen autoon mukaan. Me halitaan ja pussataan isi useimmiten vartin yli seitsemän, kun hän lähtee töihin.

Sitten tytölle puurot valmistumaan ja sillä aikaa teen itselle leivät. Tyttö tahtoo aina tulla pöydälle istumaan ja katsomaan kun valmistan aamiaista. Ei sitä uskoiskaan, kuinka mielenkiintoista on seurata juuston höyläämistä tai paprikan pilkkomista. Saattaa hänkin siinä puuroa odotellessa joskus muutaman leivänpalan saada pahimpaan nälkään. ;)

Aamupala on pöydässä viimeistään puoli kahdeksan. Me syödään aina yhtä aikaa, samalla katsellaan muutamaan kertaan, missä näkyy mppuu (lamppu) ja puppa (kukka). Sitten kuuluu hurinaa ja tiellä vilahtaa taas auuu-to. Ne tuo pieni tarkkailija huomaa aina. Olen tarkka siitä, että mitään leluja ei ruokapöytään tuoda mutta kirjojen kohdalla on tehty poikkeus. Kirjoja me luetaan, koska muuten syöminen menee helposti pöydälle kiipeilyksi, eh. Näitä kuvia ottaessa oli muumikirja, useimmiten on kuitenkin kuvakirja, josta tyttö jaksaa loputtomasti etsiä muutaman vakiojutun: pupa (pupu), aaau (kissa), pääppä (omena), pappa (possu, nalle ja myös hevonen). :D

Tyttö vetelee kulhollisen puuroa yleensä alta aikayksikön, sitten hän siirtyy lattialle leikkimään ja minä juon kahvini rauhassa loppuun. Yleensä taustalla on aamu-tv, jota vilkuilen riippuen onko kiinnostavia aiheita. Uutiset nyt ainakin katson. Kun olen syönyt, siirryn tytön seuraksi lattialle leikkimään.

Kello on yleensä puoli yhdeksän-yhdeksän, kun menemme aamupesulle ja puemme päivävaatteet päälle. Tykkään meidän tyttöjen aamutouhuista, pesen tytön kasvot ja sitten omani. Minä pesen tytön hampaat, sitten omani ja samalla tyttö pesee vielä omansa uudestaan. Harjaan tytön hiukset ja sen jälkeen laitan omani. Tyttö rakastaa tutkia äidin koruja. Sillä aikaa meikkaan, jos meikkaan. 

Siitä se päivä sitten starttaa... meillä on tosi harvoin mitään varsinaista ohjelmaa. Tytölle riittää vielä hyvin äiti seuraksi. Me ollaan kahdestaan sisällä ja ulkona, puuhastellaan, leikitään, tehdään kotihommia ja nautitaan toistemme seurasta. Kävelyillä on ihanaa käydä, ulkoilma piristää aina. Kauppaostokset hoidetaan myös päiväsaikaan tyttöjen kesken, ettei isin tarvitse töiden jälkeen mennä. Eli siis aivan todella tavallista arkista elämää. Yritän kaikin siemauksin nauttia tästä ajasta, kun saan vielä olla kotona.

Töihin palaamista en kuitenkaan murehdi ihan vielä, sillä nämä hetket on tässä ja nyt. Tyttö on ihan huippuiässä, kun juttua tulee koko ajan ja aina vaan enemmän sitä alkaa ymmärtää. Hänkin selkeästi jo koittaa selittää jotain, selkeä ero siis jo niihin vauvahöpinöihin. Lisäksi uusia ilmeitä tulee jatkuvasti ja persoona kehittyy hurjaa vauhtia. Aivan ihana tapaus kaikenkaikkiaan, en voi muuta sanoa. ♥

Uudenlaista Juhlahumua

Te, jotka tunnette minut paremmin tai olette ainakin seurannut tätä blogia (ja ehkä edellistänikin!) pidempään, tiedätte varmaan rakkauteni juhliin. Suunnitteluun, järjestelyyn, somistamiseen. Edellinen blogihan keskittyi pitkälti meidän häiden järjestämiseen ja onpahan tämänkin blogin taipaleen aikana vietetty ristiäiset, toisen nimen juhlat, ystävänpäiväjuhlat, syntymäpäiväjuhlat... puhumattakaan muiden juhlissa vierailuista, joista olen ilomielin kirjoittanut blogiin.

Mutta tiedättekö mitä? Se on sellainen juttu, että pidot sen kuin paranee...

Nimittäin riemulla ja ilolla ilmoitan, että jatkossa bloggaan myös Juhlahumua -verkkokaupalle. Mikä kunnia! Voitte ehkä kuvitella, kuinka innoissani olin, kun naiset yrityksen takaa ehdottivat tätä yhteistyötä ja kuinka enemmän innoissani olen, kun se nyt todella tapahtuu. Mun kaksi intohimoa yhdistyy; juhlasuunnittelu ja bloggaaminen.

Juhlavampia blogijuttuja luettavissa täältä. Esittelyteksti ilmestyi tänään, hurjan hauskaa!

Nähdäänhän me sielläkin? :)

Synttäritunnelmissa

Me oltiin sunnuntaina juhlimassa yhden pienen suloisuuden, blogissakin viimeksi juuri hetki sitten näkyneen serkkutytön ensimmäisiä synttäreitä. Tuntuu, että juurihan sitä itse suunnitteli oman tytön juhlia... mutta mitäs kun näillä on kaksi kuukautta ikäeroa? Joko niistä meidän juhlista on muka vierähtänyt niin kauan?

Nautinnollinen viikonloppu

Me oltiin toissa viikonloppuna mökillä rentoutumassa ja irtautumassa hetkeksi kodista, jota myös raksaksi voisi ajoittain kutsua. Tuo on se paikka, jossa me voidaan hengittää helpommin. Tuvan isoista ikkunoista voisi tuijottaa järvinäkymää loputtomiin. En myöskään saa tarpeeksi rätisevästä takkatulesta tai kävelyistä mökkitiellä, saati metsässä. Entäs lempeät löylyt osittain järven päälle rakennetussa vanhassa rantasaunassa, jonka ikkunasta voi samalla katsella ulkona vihmovaa myrskyä? Vastarannalla kajastaa kotikunnan valot, meillä on rannassa vain pari myrskylyhtyä, ettei tarvitse ihan pilkkopimeässä tallustaa takaisin mökin lämpöön.

Luulen, että tuosta tytöstä tulee kasvamaan samanlainen mökkeilijä kuin mekin olemme mieheni kanssa. Sen verran hyvin hän viihtyi, etenkin saunassa. Ihana pieni vesipeto mahtui vielä juuri ja juuri pyöreään pesuvatiin loiskuttelemaan. Oli muuten vähän erilaista mökkeillä tytön kanssa aikalailla tasan vuosi sitten. Ei hän silloin mm. kiskonut takan alaluukkua auki, syönyt hiiliä ja levitellyt niitä ympäri mökkiä...

Sunnuntaina kutsuttiin tytön kummit syömään ja kahvittelemaan, oli kiva saada vieraita. Leppoisaa oleilua, voiko sitä parempaa viikonlopulta toivoakaan?