torstai 20. marraskuuta 2014

Vauvamuisteluita


Miten tuosta hiljaisesta sohvalla torkkujasta onkin kasvanut näin äkkiä touhukas saparopää? ♥

Ensimmäinen kuva on otettu marraskuussa 2013, toinen viime perjantaina. Rakastin elämää vauvan kanssa, nautin valehtematta joka hetkestä. Ehkä meillä oli "helppo" vauva, mutta ehkä osasin itsekin ottaa aika rennosti? Toki joskus väsytti, mutta olin jo ennen synnytystä asennoitunut, että sitähän se on. Vauvan pienen koon takia jouduimme aika pitkäänkin herättämään hänet kolmen tunnin välein syömään ja se rytmi jäikin päälle öisinkin. Välillä heräiltiin tunnin väleinkin. Mutta onni ja kiitollisuus pienestä kyllä voitti univelatkin.

Jostain ihmeestä löytyi äidinvaisto ja maalaisjärki, en muista kertaakaan olleeni mitenkään hukassa. Osasin kai lukea omaa lasta ja toki, olihan minulla aviomieheni, eli ihan superhyvä isi rinnallani.

En tiedä kuulostaako tämä teistä itserakkaalta, mutta mietin usein että olen hyvä äiti juuri tuolle vauvalle. Minä tiesin kyllä mitä hän halusi, enkä kuunnellut sen kummemmin muiden ohjeita. Toki aina olen avoin neuvoille, koska aina voi oppia uutta, mutta suodatin niitä kuitenkin aika tehokkaasti. Olin ehtinyt jo vauvaa yrittäessä pohtia sitä, millainen äiti haluan olla ja sitä, miten toivoisin meidän vauvan kasvatettavan.

Nyt, kun vauvavuosi on jo hyvä tovi sitten mennyt, olen ehtinyt oikein pohtia sitä. Me onnistuttiin mielestäni hyvin. Vauva oli silminnähden tyytyväinen ja onnellinen. Olen myös ylpeä meistä kahdesta vanhempina. Olen ylpeä siitä, kuinka varmoja olimme. En epäillyt hetkeäkään tapaamme pukea lasta, kyllä me tiesimme kuinka paljon vaatetta on sopivasti. En epäillyt hetkeäkään tapaamme nukuttaa tai olla sen kummemmin nukuttamatta. En epäillyt myöskään hetkeäkään päätöstäni täysimettää suositellut puoli vuotta. Kaikkia näitä joskus kyseenalaistettiin, mutta me seisoimme meidän tapojemme takana. Teimme niin kuin meidän vauvalle oli parasta. 

Vaikka jään ikuisesti kaipaamaan vauva-aikaa, rakastan luonnollisesti kuitenkin myös tätä elämää taaperon kanssa. Kaikki on kyllä niin erilaista. Tuo pieni jaksaa hauskuuttaa minua jatkuvasti ilmeillään, tempuillaan ja sanoillaan. Juuri nyt voisin katsoa hänen kävelemistään ihan taukoamatta. Tällä hetkellä se muistuttaa humalaisen hoipertelua, mutta voi että sitä riemun määrää! Naurun kiljahdukset ja ylpeys itsestä, kun pääsee pelkillä jaloilla eteenpäin. 

Mitähän elämä on taas vuoden päästä? Toivottavasti muistelen tätä ensimmäistä taaperovuotta yhtä hyvillä mielin, kuin nyt muistelen mennyttä. Ei kai sitä äiti mitään muuta toivo, kuin että onnistuu luomaan onnellisen lapsuuden sille rakkaimmalleen? ♥

9 kommenttia :

  1. Söpö saparopää! :) Kyllä yleensä on parasta luottaa omiin äidinvaistoihin! Muut tuppaavat aina välillä neuvomaan, miten olisi parasta toimia, kuinka kauan imettää, olla kotona lapsen kanssa. Kunhan itse tietää, että on hyvä vanhempi!
    Anniina

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Meilläkin alkaa hiljalleen jäämään ihan vauva-aika taakse... Haikeata <3 Mutta toisaalta odotan kovasti jo niitä kaikkia uusia 'kujeita' :)
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Mä taidan kaivata vauva-aikaa ikuisesti, se oli niin ainutlaatuista ja pieni vauva on niin ihanan hauras ja avuton...♥ Mutta kyllä kujeet on ihan mahtavia! :D Elämä on erilaista nyt, mutta on tosissaan ihana seurata persoonan kehittymistä ja uusia taitoja. :) Odotin paljon, että tyttö oppii kävelemään, nyt kun se sujuu niin odotan ehkä eniten ensimmäisiä lauseita. :)

      Poista
  3. Muistuu mieleen omatkin 3 tunnin välein syöttämiset, se oli raskasta kun tyttö vielä imi aina tunnin-puolitoista ja aikaa lähdettiin laskemaan siitä kun iskit tissin suuhun. Pahimmillaan siis sai vaan puolentoistatunnin pätkissä nukkua kunnes syöttö alkoi taas. Sitten päätimme miehen kanssa että nyt alkoi tää kellon kyttäys ja herätyskello herätykset keskellä yötä sanoi neuvolantäti mitä vaan. Sen jälkeen ollaankin tehty kaikki asiat parhaaksi katsomallamme tavalla, aikalailla eri tavoin mitä muut tai neuvola on neuvonut. Tyytyväinen lapsi on hyvin hoidettu lapsi ja kyllä se henkilö joka suurimman osan ajasta lapsen kanssa viettää tietää mikä on parhaaksi lapselle. Teidän tytöstä näkee jo kuvia katsomalla kuinka onnellinen ja rakastettu hän on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täällä aivan sama tuon syömisen suhteen! Meillä soitti kello 12-3-6-9 jne. Tuntui, että koko ajan imetti ja tosissaan ehti itse torkkua sen reilun tunnin kun piti jo taas herätä..huh. Onneks hormonit auttoi jaksamaan, enää en selviäisi niin vähillä unilla! :D Me saatiin tuo ohje itse asiassa sairaalassa ja neuvolantäti sitten sanoi että pitäiskös jo kokeilla lapsentahtista imetystä..oi kiitos kyllä! :D Puhuttiin kyllä hänen kanssaan, että mahdollisen seuraavan kohdalla varmaan osaa tuonkin suhteen sitten olla rennompi ja pitää oman pään, eikä niin ottaa "käskyjä" tosissaan.

      Voi kiitos ihana Tuuli vikasta lauseesta. tuli tippa linssiin. ♥ Hän on tosissaan niin rakastettu ja toivottu tapaus!

      Poista
    2. Joo siis sairaalassa meillekkin jo sanottiin että pitää kolmen tunnin välein syöttää mutta kun kotiuduttiin niin neuvolassakkn siitä sanoivat vaikka olimme ihan stressaantuneita siitä kun herätykset pirisi ja piti herättää vauva uniltaan. Noh seuraavalla kerralla sitten on viisaampi muutamissa asioissa, kunhan vauva kasvaa, se on tärkeintä :)

      Poista
  4. Ihania muisteluita ja ajatuksia! :)
    Höh, kommentoin alkuviikosta tuonne lankkupöytäpostaukseen, että oisitteko olleet tulossa eilen Kannustalon koti-iltaan, mutta ei sitä nyt siellä näy eikä näkynyt kyllä mielestäni teitäkään eilen. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos. :) Mut hei voi elämä, mihin sun kommentit katoaa!? En oo taas saanut mitään. :/ Ei oltu ei, minkäslainen ilta oli? Ja onko talosuunnitelmat hiottu jo tarkoiksi?

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)