maanantai 6. lokakuuta 2014

Harppaus ison tytön elämään

Tässä on kuulkaas siirrytty ihan uudenlaiseen aikakauteen meidän perheessä. Meidän pieni tyllerö oli lauantaina ensimmäistä kertaa yökylässä. :') Samalla siis minäkin olin ensimmäistä kertaa erossa tytöstä. Kylläpä muuten jännitin sitä paljon... podin myös todella huonoa omatuntoa asiasta, mietin vielä lauantaina-aamunakin, että onkohan hän vielä liian pieni. Huono äiti -fiilikset nosti päätään koko ajan. Onhan hän jo yli 1-vuotias, mutta siltikin vain kuukauden verran yli. Meillä oli siis itsellämme ystäväpariskunnan häät, joihin ei oltu kutsuttu lapsia. Mummi ja pappa on myös jo pitkään toivoneet tyttöä hoitoon, joten näin siihen sitten päädyttiin. :)

Tyttö lähti reippain mielin mummilaan ja kivaahan siellä oli ollut! ♥ Meille lähetettiin (pyynnöstäni :D) vähän väliä ihania kuvia ja viestejä, kuinka menee. Oli maailman parasta saada kuvia onnellisesti keinussa hymyilyvästä tytöstä. Siellä oli ulkoiltu, leikitty ja kylvetty. Meidän pienestä oli pidetty niin hyvää huolta. ♥ Seitsemän jälkeen vilkuilin vähän turhankin paljon puhelinta, yritin tehdä sen salaa etten ole kovin epäkohtelias häävieras, sillä siihen aikaan tytöllä on iltapuuro- ja nukkumaanmenotouhut meneillään. Kahdeksalta tuli sitten kuvaviesti nukkuvasta pienestä rakkaasta. Mikä helpotus! Se oli käynyt helposti, pari kertaa oli noussut seisomaan ja sitten nukahtanut. Yöllä hän oli havahtunut muutaman kerran (kuten kotonakin aina) ja tutin avulla jatkanut unia. Aamukin oli alkanut ihan normaaliin aikaan, puoli seitsemän.


Itse olin autolla liikenteessä ja siis koko illan ihan Pommac-linjalla, kuten kyllä aina yleensäkin. Oli kiva tietää, että jos jokin hätä tulisi, pääsisin äkkiä autolla tytön luo. Mutta ei siellä mitään hätää ollut, kyllä oli äiti ja isi ylpeitä tytöstään. Suurkiitos supereille mummille ja papalle hyvästä hoidosta! ♥

En ole muuten täällä tainnut kertoakaan että lopetin imetyksen kolmisen viikkoa sitten, sekin osaltaan mahdollisti yökyläilyn. Imetys oli aivan mielettömän ihana kokemus, jota kesti tarkalleen ottaen vuoden ja yhden viikon päälle. Vierotimme tyttöä yhteistuumin, mies hoiti kokonaan nukkumaanlaitot ja yöheräilyt ensimmäiset 4-5 yötä. Se kävi helpommin, kuin olisin koskaan voinut unelmoida. Tyttö kun on ollut aika lailla maidon perään, kiskonut paitaa kaula-aukosta ja pyytänyt mammam. Öisin ei ole juurikaan jatkanut unia, ellen ole ottanut rinnalle hetkeksi. Nukkumaanmenokin on aina vaatinut imetyksen.

Kun teimme päätöksen, että nyt saa imetys riittää, kesti itkua illalla kaksi tuntia. Yöllä hän taisi herätä kaksi kertaa, mutta nukahti tutin avulla aika pian uudelleen. Seuraavana iltana uni tulikin jo ihan muutamassa minuutissa! Ja sellainen meininki on jatkunut. Tuntuu uskomattomalta, ettei minun enää tarvitse istua sängyn vierellä pitkään, antaa maitoa ja hyssytellä. Ylipäätään se, että myös isi kelpaa nukuttajaksi, oikeastaan paremmin kuin äiti. Nykyään viedään tyttöä vuorotellen nukkumaan, jotta hän tottuisi siihen että kumpi vaan käy. Uni tulee noin viidessä minuutissa, kun hänet on laskettu sänkyyn. Näiden kolmen viikon aikana hän on myös nukkunut elämänsä ensimmäisen kokonaisen yön heräämättä! Kerran kyllä vasta, mutta silti se on meille iso saavutus. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minäkin olen vihdoin saanut nukkua yön heräämättä. Tuntui melko kivalle yli vuoden tauon jälkeen. ;)

Että sellaista, haikeita muutoksia. Ne vaan täytyy hyväksyä, sillä lapsi kasvaa koko ajan ja sehän se tarkoitus onkin. Aikaa ei voi pysäyttää vaikka kovasti joskus tekisi mieli. Toisaalta, pienihän hän vielä on kuitenkin... ja onneksi malttaa välillä jäädä syliin pötköttelemään. Silloin sitä pellavapäätä nuuhkutellessa tulee hetkeksi sellainen tunne, että meillä olisi taas vauva. ♥

6 kommenttia :

  1. Oi, tuollaiset kuvaviestit olikin varmasti hyvä idea - huojensivat äidin mieltä. :) Nyt uskallatte huoletta jättää Hillan toistekin pidemmäksi ajaksi hoitoon!
    Ihastuttavia järvikuvia, onko kenties huudeilta? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, kiitos vaan whatsapin keksijälle! :D Kiitti, ei oo näiltä teiltä uusilta huudeilta, vaan ennemminkin nykyisiltä. ;) Ne on mummin ja papan huudeilta Tampereelta, Näsijärven rannalta.

      Poista
  2. Isoja, mutta samalla varmasti ihania muutoksia. :) Tosi kiva, että yökyläily oli mennyt noinkin hyvin ja pääsitte kaksin juhlimaan. :)
    - Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, isoja mutta ihania. Vaikka ikävä oli ihan järjetön, niin toisaalta oli kyllä aikas ihanaa olla kahdestaan liikenteessä. Laittautuminenkin oli jotenkin tosi nopeeta, kun ei tarvinnut samalla silmäillä vilperttiä. Ja entäs se aamu sitten, ei puurojuttuja, ei syöttämistä.. aamukahvi rauhassa blogeja lukien, aika jees. :)

      Poista
  3. Ymmärrän sua hyvin :) Täällä oltiin kans ensimmäistä kertaa mummilassa yökylässä ja onneksi kaikki meni hyvin! Omasta stressaamisesta huolimatta! Lopetin yöimettämisen jokin aika sitten ja onneksi tyttö alkoi sen jälkeen nukkumaan yöt kokonaan :) Mukava kuulla, että siellä sujui hyvin!
    Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, me ollaan sit tosi samassa aikataulussa tyttöjen yökyläilyjen suhteen. Tosi kiva että sielläkin on mennyt hyvin! Tuli niin hyvä mieli, kun ei tarvitse sitten niin kauheasti jännittää seuraavaa kertaa joskus. :) Ooh, kokonaiset yöt kuulostaa mahtavalta. Nauttikaa! Mä toivon että sama ihanuus alkais meilläkin joskus. Ehkä tuo viimeistään teininä nukkuu koko yön? ;D

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)