torstai 17. lokakuuta 2013

Mahaikävä

Se on täällä! Ikävä raskausvatsaa!

Ihana pyöreä palloni. Maha oli loppuun asti melko siro ja omasta mielestäni soma, vaikka se varmaan itsekkäältä kuulostaakin. En ehtinyt oikein tuskastua siihen, varmaan siksi kun raskaudessa ei päästy laskettuun aikaan saakka.


Olin kai onnekas, kun ylimääräisiä kiloja ei tullut. Säästyin myös arvilta. Palasin omiin mittoihini jo sairaalassa, en siis ole joutunut miettimään kilojen karistamista. Kuntoilua olen kyllä miettinyt, ihan oman jaksamisen takia. ;)

Ikävoin vauvan potkuja ja muuta möyrimistä. Rakastin silitellä vatsaani ja höpötellä vauvalle. Vaikka aluksi harmittikin, kun sukupuoli ei selvinnyt rakenneultrassa, oli lopulta aika kivaa arvailla, juttelenkohan tytölle vai pojalle. Vielä huisimpaa oli miettiä, minkälainen vauva siellä on. Onko hänellä hiuksia? Onko äidin vai isin silmät? Nenä? Suu? Minkä kokoinen hän on? Minkälainen ääni hänellä on?






















En kärsinyt ihmeemmistä vaivoista, ellei loppuaikana iskenyttä raskausmyrkytystä lasketa. Toki olin väsynyt alkuraskaudessa ja viikoilla 6-8 meinasin jatkuvasti pyörtyillä. Varsinaista pahoinvointia minulla ei ollut, lähinnä ällötystä. Sekin loppui kuin seinään viikolla 12. En himoinnut hassuja juttuja, himoitsin vaan kaikkea raikasta! Vesimelonia, viinirypäleitä, miniluumutomaatteja, porkkanaa, mansikoita... Kaikkia näitä ja jääkaappikylmänä! Makeat jutut minua lähinnä ällötti, joskin se asia muuttui ihan loppuraskaudessa. Hassua.

Kesällä, kiitos kuumuuden ja seisomatyön, minua vaivasi jalkojen turvotus ja ajoittain krampit pohkeissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain myös tietää, miltä närästys tuntuu! Joskin sitä ilmeni vaan pari kertaa. Eli olihan sitä vähän kaikenlaista, mutta mielestäni pääsin vähällä kumminkin. Olin ehkä valmistautunut pahempaan? :D

En pidä sitä itsestäänselvyytenä, mutta toivon todella, että vielä jonain päivänä olen niin onnekas että saan vielä uuden ihanan pallomahan. ♥









Alimmassa kuvassa olen yhdessä siskoni kanssa. Joskus nuorempina puhuimme, kuinka olisi hauskaa jos joskus olisimme yhtä aikaa raskaana. Sehän toteutui! Hän odottaa kolmattaan ja laskettuun aikaan on nyt alle kuukausi. Kuva on otettu elokuun puolessa välissä. Tuosta meni sitten lopulta pari viikkoa kun minä synnytin, nyt jännitän koska tulen tädiksi, kolmatta kertaa. ♥

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)