Isien oma päivä

Sunnuntaina mieheni vietti ensimmäistä isänpäivää isänä. Tärkeä päivä ja vielä tärkeämpi rooli.

Näin reilun parin kuukauden kokemuksella täytyy todeta, että lapsellani on aivan loistava isä! Hän on kärsivällinen ja rauhallinen. Rakastava ja huolehtiva. Hän pussaa ja hellii tyttöä jatkuvasti. Hän kylvettää, vaihtaa vaippaa ja pukee vaatteisiin. Siivoaa puklut, rasvaa kuivan otsan, puhdistaa rähmivän silmän. Kun minä olen poissa, hän lämmittää pakkasesta maitoani ja syöttää tyttöä ilomielin. Viimeksi eilen hän huomasi minun olevan hieman turhautunut kotona "homehtumiseen" ja patisti minut lenkille. Lähdin ilomielin reippaalle hölkälle, sillä tiesin tytön olevan parhaissa mahdollisissa käsissä. Mieheni palvoo lastaan ja uskon asian olevan myös päinvastoin. Luojalle kiitos, että olen saanut noin upean aviomiehen ja isän lapselleni. ♥

Hilla herättämässä isiä ja antamassa lahjaa. :) Päällään tytöllä muuten mummilan kätköistä löytynyt potkupuku, taattua muotia 80-luvulta. Samaa pukua olen minäkin vauvana pitänyt. Tytön omat yöpuvut oli edellisyön jäljiltä pyykissä, enkä mielelläni laita kovin tiukkoja vaatteita yöksi. Löysä potkupuku oli ruma mutta mukava.

Me pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja ajelimme lauantai-iltana raksapäivän päätteeksi vanhempieni kotiin yöksi. He olivat mökillä, joten talo oli vapaana meidän käyttöömme. Virittäydyimme isänpäivän tunnelmaan saunomalla ja kylvettämällä Hillaa. Kylvyn jälkeen tyttö nukahti lähes samantien ja me aikuisetkin siirryimme sängylle pötköttelemään ja lueskelemaan lehtiä. Mun vanhemmilla on aina ihan parasta, kun sinne tulee eri mainokset kuin tänne meille! Niitä on kiva selailla. :D Lisäksi tulee paikallislehti ja mun äiti tilaa kaikki parhaat sisustuslehdet, joten luettavaa riittää. ;)

Sunnuntaina valmistimme Hillan kanssa miehelleni herkkuaamiaisen ja annoimme isin nukkua pitkään. Siirryin aamulla kello kuuden syötön yhteydessä Hillan kanssa toiseen makuuhuoneeseen nukkumaan, jotta emme herätä isiä vaan voimme hissuksiin hiipiä keittiöön. Kävi kuitenkin aika perinteisesti, mieheni olikin jo ollut hereillä ennen meitä ja kuunnellut sängyssä, kuinka me vasta aloittelimme aamiaisen tekoa. Tein aika perusteellisen kattauksen ja leivoin aamulla sämpylätkin itse, joten mieheni sai puolitoista tuntia odotella sängyssä, että koskahan ne tytöt tulee herättämään. Vihdoin kymmeneltä tarjoilut oli valmiit ja me hipsimme herättämään isiä, joka hienosti näytteli nukkuvaa. ;)

Herkuteltiin pari tuntia, kunnes lähdimme mökille onnittelemaan mun isää. Oon aina ollut kai enemmän isän, kuin äidin tyttö. Iskä on mulle tosi rakas, sellainen sankari joka osaa tehdä kaikkea. Käsistään kätevä mies, jolta onnistuu monenmoiset nikkaroinnit. Ei tarvitse kuin vihjata, että vaikka joku pikku pöytä tai hylly olisi tarpeellinen, niin sellainen syntyy hetkessä. Entistä läheisemmäksi iskä on tullut minulle nyt rakentamisen aikana, sillä hän toimii siis meillä vastaavana mestarina ja on ihan korvaamaton. Kiitos iskä. ♥

Oltiin Hillan kanssa askarreltu vaarille kortti ja lahjaksi annoimme aina tarpeellisia kunnon työsukkia. Iskälle on vaikea keksiä mitään, sillä on jo kaikkea. Ja mitä iskällä ei ole, iskä ostaa. :D No, sukkia iskä on kuluttanut meidän raksalla niin monen monta päivää tänä vuonna, että ehkä lahja oli ihan tarpeen?

Mökiltä ajoimme moikkaamaan Hillan toista isomummua ja sieltä vielä mieheni vanhemmille, jossa onniteltiin pappaa. Terkkuja papalle, kuitenkin luet tämän! ;) Kotona oltiin lähempänä puolta yötä, joten aikamoinen päivä siitä tuli. Vaikka onkin ihanaa nähdä läheisiä ihmisiä, päätimme, että ensi vuonna vietämme isänpäivän ihan vain meidän oman perheen kesken. Käydään vaikka jo edellisenä päivänä onnittelemassa vaaria ja pappaa. Miehenikin nimittäin olisi toivonut hieman rauhallisempaa päivää. Ensi vuonna Hillakin on isompi ja voimme lähteä vaikka metsäretkelle, se olisi aika kivaa isinkin mielestä. 

Palailen myöhemmin vielä tarkemmin isänpäiväkortteihin, mitkä askartelimme Hillan kanssa isille, vaarille ja papalle. :)