maanantai 18. marraskuuta 2013

Leipuri leipoo

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Täällä on ainakin ihana ilma ulkona, aurinko paistaa. Rakastan tällaista loppuvuoden aurinkoa, joka paistaa niin matalalta. Siinä on mielestäni jotenkin paljon enemmän kauneutta, kuin kesällä kuumana korkealla helottavassa pallukassa. 


Tein jo jokin aika sitten päätöksen, että meidän perheeseen ei enää osteta vaaleaa leipää ollenkaan. Sen sijaan se leivotaan aina itse. Ruisleipä ostetaan toistaiseksi vielä kaupasta, joskin haaveilen, että sitten kun pääsemme omakotitaloon ja sen isoon keittiöön, teemme kaiken leivän itse. Mutta alku se on pienikin alku, eikö vain? ;) Syitä, miksi haluan leipoa leivän itse, on monta. Ensinnäkin, tiedän mitä siinä on. Yritämme mieheni kanssa välttää mahdollisimman paljon lisäaineita ja kaiken maailman e-koodeja. Kunhan Hilla alkaa sitten joskus syödä muuta kuin maitoa, haluan ettei hänenkään elimistöön eksy liikaa epäluonnollisia ainesosia.

Toiseksi, leivän tekeminen on superedullista. Se ei ole laisinkaan paha juttu, etenkin kun olen äitiyslomalla ja meillä on tuota talolainaakin. Lisäksi leipominen on helppoa ja kivaa, rentoudun leipiä väsätessä. Ja ehkä tärkeimpänä syynä... juuri uunista tullut, rapeakuorinen leipä nyt vaan on herrrkullista. ♥


Ystävälläni Ullalla on muuten myös erinomainen leipäresepti, jota pääset kurkkaamaan tästä. Itse en ole sitä vielä kokeillut, koska meillä ei ole vieläkään valurautapannua, mutta kyseistä leipää olen maistanut ja voin sanoa, että NAM! Itse puolestani teen useimmiten leipää näin:

7,5 dl vettä
30g tuorehiivaa
vajaa 1 rkl suolaa

2 dl  ruisjauhoja
1 dl  kokojyväjauhoja
8 dl vehnäjauhoja

Erilaisia siemeniä, hiutaleita ja jyviä oman maun mukaan.

Sekoitetaan hiiva ja suola veteen. Lisätään jauhot isolla lusikalla sekoittaen. Ei mitään vaivaamista!
Peitetään taikinakulho leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja laitetaan jääkaappiin yöksi kohoamaan.

Kun taikina on kohonnut, nostellaan löysästä taikinasta sopivia kasoja suoraan leivinpaperilla päällystetylle pellille. Pyörylöiden päälle huiskautetaan vähän jauhoja ja siemeniä, sekä tehdään ristiviilto. Ja eiikun uuniin! 230°C n. 30-35min. 

Tärkeintä on, ettei leipiä peitä liinalla, kun ne ottaa uunista, sillä muuten kuoren ihana rapeus häviää.

Itse teen tosiaan taikinan yleensä jo illalla valmiiksi ja annan sen kohota yön yli, jolloin aamulla saa tuoretta sämpylää. Vaihtoehdoisesti teen taikinan aamupäivällä Hillan unien aikaan, jotta saamme iltateen seurana lämpimäisiä. ;) Useimmiten teen tosiaan sämpylöitä, mutta tällä ohjeella onnistuu kokonainen leipäkin ihan yhtä hyvin. Kuori on aina rapea ja sisus pehmeän huokonen. ♥ Kerralla leivon sen verran ison satsin, että sitä riittää pakastimeen asti. Harmi vaan, että pakastin on aika täynnä marjoja, joten ihan älyttömästi ei voi yhdellä kertaa leipoa. TässäKIN asiassa odottelen omakotitaloa ja sinne tulevaa suurta pakastustilaa...

Tänään tein normaalien sämpylöiden sijasta rieskoja, kun eiliseltä päivälliseltä jäi perunamuusia. Olipa muuten helppoa ja nopeeta, suositttelen.

3dl perunamuusia
1tl suolaa
1 kananmuna
2-3dl vehnäjauhoja

Kylmään muusiin sekoitetaan muut ainekset, taikina levitetään sopiviksi lätyiksi pellille ja pintaa pistellään haarukalla. Sitten vaan uuniin, 275°c, keskiosassa, noin. 8-10min.

Hilla nukkuu vielä ulkona päiväuniaan, joten minä keitän kahvit ja maistelen lämpöisiä rieskoja. 

Leivontailoa sinnekin! :)

8 kommenttia :

  1. Minäkin leivon usein sämpylöitä ajatuksena laittaa niistä osan pakkaseen mutta kas kummaa, meneekin parissa päivässä parempiin suihin :) Ihania sämpylöitä saa myös kun laittaa erilaisia siemeniä takinan sekaan: auringonkukan siemeniä, pellavasiemenrouhetta yms. niin ja kun laittaa pari desiä ohjetta vähemmän jauhoja niin sämpylöistä tulee ihanan pehmeitä. Tosin vaikeasti leivottavia, mutta sämpylät voi mielestäni olla rumemman näköisiä kuin pullat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan siis myös leipomisen suhteen samankaltaisia, hauskaa! :) Sun pitäis perustaa blogi, niin pääsisin lukeen sun juttuja enemmänkin! ;)
      Joo, mä olen myös ihan siemenfani. Siksi kirjoitinkin ohjeeseen ympäripyöreästi jyväsistä että oman maun mukaan. Heittelen niitä aina fiilispohjalta, Kurpitsansiemenet ja unikonsiemenet toimii myös!
      Tuolla mun suosikkiohjeella tulee myös sellainen tosi löysä taikina, vähän kuin paksua puuroa. Rumia läjiä vaan nostellaan lusikalla pellille, mutta kuten sanoit, sämpylät saa olla rumia! :D Se on vaan kiva, kun ne on ihan erinäköisiä kaikki. Mukavia leivontahetkiä Tuuli! :)

      Poista
    2. Ollaan pelottavan samankaltaisia mutta siksi niin pidänkin blogistasi eniten! Oman blogin olen jo perustanut elokuussa mutta se on vielä piilossa eikä siellä ole mitään kirjoituksia, olen myös surkea valokuvaamaan (edes yksi asia missä ollaan ainakin totaalisen erilaisia ;) ). Hakusessa on myös se mistä kirjoittelen, arkisista asioista, vauvan odotuksesta, harrastuksista vaiko mistä...no ehkä sellainen sekalainen voisi olla sopiva minulle :) Myös aikaa täytyisi jostain repiä lisää sekä rohkeutta, töissä kun on jo kahdeksan tuntia tietokoneen edessä ni mites sitten vapaa-ajalla ehtii/jaksaa....Mutta ehkä minäkin joku päivä rohkenen ja linkitän kyllä sulle sitten kommentissa blogin osoitteen!

      Poista
    3. Se on kyllä vaikeaa päättää blogin linjauksista; aihealueista, yksityisyydestä... kirjoittaako omalla nimellään, kertooko perheenjäsenten nimiä, esiintyykö kuvissa jne. Mun mielestä kivointa on kirjoittaa ihan sekasoppablogia. ;) Siksi en silloin aiemminkaan pitänyt puhtaasti hääblogiaa, vaan kirjoittelen siitä mikä elämässä näyttelee pääasiaa. Nythän tää on vähän vauvapainotteinen blogi, mutta vaikeaa siitä on olla kirjoittamatta, kun elämä on aika vauvantäyteistä. :D ♥ Itsekin tykkään lukea lifestyleblogeja, missä pääsee tutustuun kirjoittajan elämään monella saralla. Aikaahan tämä vie ihan hurjasti...Kaikki kuvaaminen, kuvien käsittely, kirjoittaminen... siksi mun blogi ei ihan hirmu usein päivitykään, vaikka mielellään postaisin useamminkin. Ehkä sullakin sitten on aikaa ja jaksamista paremmin, kunhan äitiysloma alkaa! :)
      Ihanaa, jos jossain vaiheessa rohkenet julkaiseen sen blogin, musta tulee sit vakkarilukija heti! :)

      Poista
  2. Löytyipäs täältä kiva blogi, täytyy jäädä seurailemaan :)

    Ihana tuo taulu missä on pienet jalat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Johanna! Tervetuloa :)
      Taulussa olevat jalat on meidän toisen kummipojan, kolmen vuoden takaa. :')

      Poista
  3. Tällä reseptillä on tehty nyt kahteen kertan jo leipää. Kiitos, ne oli niin hyviä teillä! Unohdinko mainita :) niiin ja taas kerran toisen resepti ei ihan onnaa mun käytössä.
    Ensimmäisellä kerralla tuli laskuvirhe, en tiennyt olinko laittanut jo 8dl vai 5dl, jotain sumplasin ja lättyjähän niistä tuli. Nyt onnistui kaikki muu, mutta jotenkin ne ihan vähän uunin jälkeen lysähti. Tuli kyllä kiire kauppaan, joten otin vain uunista pellin ja jätin siihen. Onkohan siinä syy, vai käytetäänkö eri vehnäjauhoja, vai oliko se kun käytin kokojyväjauhojen sijasta sämpyläjauhoja..? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos oot tykännyt! Eikö olekin superhelppo? :)
      Jauhon määrä on vähän arvio, mä en itseasiassa enää oo pitkään aikaan mitannut. Taikina on hyvää kun se on sellaista paksuhkoa puuroa. Eli ei ihan velliä, muttei misään nimessä sellaista vaivattavaa taikinaakaan. Mutta mitä löysempää, sen kuohkeampaa.
      Hmm, enpäs osaa sanoa, johtuiko jauhoista... Mä taisin viimeksi jättää kokojyvät pois, kun ne loppui. Korvasin sitten vaan vehnällä. Luulisin ettei sillä niin ole väliä. Alkuperäisen ohjeen mukaan vehnää pitää olla vähintään puolet, jotta onnistuu. Muuten voi laittaa oman maun mukaan. :)

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)