maanantai 22. syyskuuta 2014

Ajatuksia ilman johtolankaa

Tuntuu, että kirjoitan joka kerta, kuinka hyvä fiilis on. Taidan ihan tosissaan toistaa itseäni? Mutta tiedättekö, en tiedä mitä muuta kirjoittaisin, kun jatkuvasti vaan mietin ja ihmettelen tätä olotilaa. Valehtelematta herään joka aamu kiitollisena siitä kaikesta mitä oon saanut. Päivisin katselen ympärilleni; tyttöä, miestä, pupuja, kotia ja luontoa... havahdun, tämä on mun elämää! Kaikki on niin hyvin, tässä ja nyt. En vaihtaisi mitää pois.

Meidän koti on vielä ihan raakile. Lähes kaikki listat puuttuu, oikein mikään tila ei ole viimeistelty. Iltaisin yleensä makoillaan sohvalla miehen kanssa ja mietitään, kuinka hieno koti tästä joskus tulee, kunhan kaikki saadaan valmiiksi. Kun viimeinenkin lista on paikallaan ja kaikki tavarat purettu laatikoista. Sitten jos vielä muutama uusi hankinta saataisiin tehtyä. Miltä tämä jo jouluna näyttää? Kaikki vanhat, rakkaat koristeet tässä uudessa avarassa ympäristössä. Tai ensi kesänä? Sisätilat on toivottavasti valmiit jokaista yläkerrankin nurkkaa myöten. Entä viiden vuoden päästä, kun pihaan on saatu autotalli, puut, pensaat, kukat ja kiveykset. Terassit ja hiekkalaatikko. Ehkä leikkimökki? Kymmenen vuoden päästä kenties meidän unelmissa siintävä pihasaunarakennuskin?

Täällä on helppo hengittää ja täällä saan positiivista energiaa. Minua ei enää tässä iässä suoraan sanottuna kiinnosta yhtään, mitä joku toinen ajattelee kodistani. Joskus oli toisin. Nyt tämä on tehty vain omalle perheelle. Riittää, että me rakastetaan tätä. Ja mehän rakastetaan ihan hulluna!


Kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta tämä tuntuu niin kodilta. Tämä ei ole meille kämppä tai asunto. Tai edes pelkkä talo. Tämä on ihan oikea Koti. Ollaan haaveiltu tästä koko se aika, kun ollaan yhdessä oltu. Yhdeksän vuotta. Meillä on ollut yhteinen päämäärä, samanlaiset ajatukset elämästä. Aina ollaan tiedetty, millainen koti me halutaan. Millaisessa kodissa kasvatetaan lapset. Nyt se koti on tässä. Oon ihan äärettömän herkkä ihminen ja nytkin tulee itku, kun ajattelen asiaa. Tässä on tyttären lapsuudenkoti. Ehkä joskus jonkun mummila?

Mitä korkeammalle tavoittelee, sitä korkeammalle pääsee. Mun ikuinen mantra, jota hoen. Niin totta! En käsitä sellaista pessimistisyyttä ja negatiivisuutta, jossa haaveet ja tavoitteet on kuin kirosanoja. Vaikka mulla on tässä kaikki mitä olen halunnut, ei se tarkoita sitä etteikö haaveita yhä riittäisi. Mielessä on kolme isompaa haavetta, joita kohti teen koko ajan töitä. Me tehdään yhdessä töitä. Ne on kuitenkin niin henkilökohtaisia juttuja, ettei niistä halua kertoa kuin lähimmille. 


Tänään aamutelkkarissa oli vieraana aivan ihastuttava Kylli Kukk. Voi, mitä positiivista energiaa! Niiin kaunis ihminen sisäisesti ja ulkoisesti toki myös. Kylli puki sanoiksi kaiken mitä itsellä mielessä pyörii. Minäkin haluan täyttää elämäni kauneudella. Haluan tarjota aisteilleni pelkkää hyvää. Haluan nähdä kaunista; kodin pitää miellyttää omaa silmääni, vaatteet on valikoitu huolella ja yhteensopiviksi. Haluan kuulla ihania ääniä; tytön naurua ja höpötystä, rauhoittavaa ja hyvää energiaa tuovaa musiikkia. Haluan maistaa herkullisia makuja; ruokaan täytyy panostaa, maukas ateria, ihania jälkkäreitä. Hyvä kahvi. Tuntoaistiakin pitää helliä; lempeä kosketus, miellyttävät materiaalit iholla.

Olen jo vuosia sitten päättänyt, että karsin elämästäni kaiken kurjan. Tarkoitan kaikkea sitä, mihin voi vaikuttaa. Karsin, enkä enää päästä elämääni asioita jotka ärsyttävät minua tai ihmisiä, joista tulee paha mieli. Ei minun tarvitse olla yhteydessä kehenkään, joka stressaa minua tai aiheuttaa vaan harmia. Minä voin valita! Korkeakouluopiskeluaikana olin ihan loppu, ison ostan siitä teki ihmiset ja negativiivinen ilmapiiri. Muistan ikuisesti yhden illan, kun istuttiin miehen kanssa saunan lempeissä löylyissä ja mä itkin sitä kurjaa oloa, joka koulu sai aikaan. Tein hommia kellon ympäri ja ahdistuin ajatuksesta mennä kouluun. Oli fyysisesti paha olla, kroppa oireili ja kurkkua kuristi. Silloin, niillä saunan lauteilla tein tämän päätöksen ja voi että, oli hyvä olla kun lakkasin välittämästä. Se hyvä olo on jatkunut siitä asti. Jos joku ei pidä minusta, niin haittaako se? Ei. :) Minä pidän ja minulla on rakkaat lähellä.



Huh, mikä paasaus. Tuli vain tarve kirjoittaa. Pursuan niin paljon hyvää oloa nykyään, että on pakko päästää sitä ympärillekin! Toivoisin, että jokainen saisi kokea tämän tunteen. Kokonaisvaltaisen hyvän olon. Oikeasti, elän tämän astisen elämäni parasta aikaa ihan ehdottomasti. Lisäksi tulevaisuus tarjoaa lisää huisin hienoja juttuja, oon ihan superinnoissani! En voi kuin hymyillä, nauttia ja rakastaa. Jatkaa kauniin elämän elämistä. Nyt nimittäin todella elän!

Ihanan energistä ja positiivisuutta pursuavaa viikkoa ihan jokaiselle! ♥

Kuvat, joista saan hyvää mieltä: Pinterest - Puolimatkassa

18 kommenttia :

  1. Todella hieno kirjoitus! Se on niin hienoa kun tajuaa että ihan sama mitä muut ajattelee minusta, kodistani jne. Myöskin tietyssä iässä tajuaa että ei sitä loppujen lopuksi tarvitse montaa ihmistä lähelleen ollakseen onnellinen ja että enemmän sitä kaipaa tosi ystäviä kuin kavereita. Pisti ihan sydämeeni kun sanoit tuosta korkeakouluajasta, itsellä on niin samanlainen kokemus niistä ajoista. Itse en ihan yhtä onnellinen ole kuin sinä tällä hetkellä mutta yritän kuitenkin koko ajan koostaa sitä onnellisuutta niistä pienistä asioista, ne kun kuitenkin tekevät yhdessä sen ison asian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Tuuli. ♥ Onpa kurjaa, että sulla on samanlaisia kokemuksia... se on niin uuvuttavaa. Nimenomaan pienistä jutuista se iso kokonaisvaltainen onnen tunne koostuu, joten niistä on hyvä lähteä liikkeelle. Ja mikä mun mielestä on tärkeintä, pitää sanoa ääneen ne haaveet. :)

      Poista
  2. Upea kirjoitus! Aikuisuudessa on tosiaan se hieno juttu, ettei enää tarvitse ajatella mitä muut ajattelevat eikä tarvitse päästää elämäänsä sellaisia ihmisiä, jotka vain ottavat, mutta eivät anna mitään takaisin.

    Nautitaan tästä hetkestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ♥ Juuri näin, oodi aikuisuulle ja hetkelle!

      Poista
  3. Ihanan positiivinen kirjoitus <3 Kyllä aikuisen naisen elämä on sitten ihanaa!
    Samoja ajatuksia on ollut minunkin päässäni viime aikoina. Tänä syksynä mulle
    on tapahtunut extrapaljon ihania, yllätyksellisiä asioita, joista suuri osa on saanut
    aikansa tämän ihmeellisen blogimaailman kautta,

    Nauttikaa kauniista kodistanne! Olette onnenne omalla työllä ansainneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin minustakin! Oikein innolla odotan kun kolmekymppiä hiljalleen lähestyy, sillä tuntuu että mitä enemmän ikää tulee, sitä onnellisempi, tyytyväisempi ja itsevarmempi on olokin.

      Eikö olekin ihmeellinen tämä blogimaailma? Sama juttu, se on tuonut mullekin uusia juttuja...uusia kuvioita ja uusia tuttavuuksia. Nautitaan näistä mahdollisuuksista. Ihanaa! ♥

      Poista
  4. Kuinka ihana kirjoitus ja ihana Jenni! <3 Niin ja ihania kuviakin!! :D Kuulostaa niin mahtavalta ja olet onnesi ehdottomasti ansainnut. Näitä "paasauksia" saa laittaa lisääkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Varo vaan, saatanpa vaikka laittaakin ;)

      Poista
  5. Olipa hieno kirjoitus!! Tosi hyvä! Kiitos kaunis ajatuksistasi! Olette tehneet kovasti töitä, ihanaa, että aurinko paistaa ja olette jaksaneet rakennusajan! Tuo on ihana ajatus, että voisi karsia kaikki ärsytystä aiheuttavat ihmiset ympäriltään, mutta harmi, kun kaikkia läheisiään ei voi valita.. Sen asian kanssa on välillä tosi vaikea elää... Sen kanssa, että haluaisi olla huoleton, mutta täytyy kuitenkin olla tekemisissä näiden ihmisten kanssa, halusi tai ei. Siksi usein vain toivon, että heistä ei kuuluisi mitään, vaikka itse en ota yhteyttä. Ystäväthän voi onneksi valita.. <3 Samalla tavalla kuin sinä, olen halunnut karsia negatiivista energiaa ympäriltäni, se oikeasti toimii! :) Ihana oleskelunurkkaus teidän perheellä, teillä on ihana koti. Upeaa, että teillä on ollut niin selkeä yhteinen tavoite ja selkeät suunnitelmat mielessä jo kauan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri. Totta tuo mitä sanoit läheisistä, että kaikkia ei voi valita. Täällä kyllä vähän sama tilanne sen suhteen, yritän niin kovin jättää heidät omaan arvoonsa etten edes tajunnut sitä kun kirjoitin. Kirjoittaessa mielessä oli vaan ne kenet on voinut karsia. Jotenkin sitä täytyis vaan koittaa hyväksyä erilaisuus. Mulle kyllä tekee tiukkaa, kun niin kovin haluaisi juuri lähelleen vaan ne hyvää ja positiivista energiaa antavat ihmiset. Itsestä tuntuu että negatiiviset ja pessimistiset ihmiset vaan ottaa ja ottaa, eikä koskaan anna. Kun kaikki on muka huonosti ja kurjaa, niin sitä meinaa vajota itsekin ajattelemaan niin... Huh, ei muuta kuin iloisuuslasit takas päähän ja ihasteleen maailman kauneutta. :) Kaunista syksyä! ♥

      Poista
  6. Voi! :( Harmi kuulla, että sulla on ollu opiskeluaikana tuollaista. Onneksi tosiaan aikuisuus tuo tullessaan hyväksymistä ja oppii ymmärtämään omaa parastaan enemmän! Ei tosiaan kannata välittää muiden mielipiteistä, riittää kunhan itse ja oma perhe on tyytyväinen :) ja teillä on kaunis koti! :) olet niin positiivinen ihminen :)
    Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Kun jokainen huolehtisi siitä, että oma perhe on tyytyväinen niin asiat vois olla ihan kivasti. :) Olen kai luonteeltani muutenkin positiivinen ja yritän tehdä töitäkin sen eteen, oon huomannut että elämä on niin paljon kivempaa kun näkee kaiken pienen kauniin ympärillä. ♥

      Poista
  7. Mahtava postaus, tätä saa tulvia lisää ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
  8. Hei! Pari vuotta sitten itse saman todenneena. Onnellisuus lähtee itsestä, ei muista.
    Kun elää ja tekee niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, satuttamatta ja loukkaamatta muita, niin uskon positiivisuuden ja hyvän energian kulkevan eteenpäin. :)
    Aurinkoa syksyyn ja juurikin sitä itsevarmuutta <3 Elämä on ihanaa!
    -Anna-Riikka

    VastaaPoista
  9. Ihana postaus <3! Olen kyllä aistinut tuon teidän onnellisuuden jo aiemmista postauksista - se huokuu kaikesta läpi ja se on aitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti sanottu, kiitos. ♥ Ihanaa jos sen aistii, kuten sanoit, se todella on aitoa.

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)