maanantai 10. marraskuuta 2014

Tavallinen aamu

Yhtenä aamuna meillä oli tällaista. Monenakin aamuna. Sama kaava toistuu lähes aina niinä arkiaamuina, kun mummi ja vaari ei tule rakentamaan. Isi on lähtenyt töihin ja meillä tytöillä on edessä päivä ihan kahdestaan kotona. 

Me herätään yleensä kuuden-seitsemän välillä, tyttö on melko aamuvirkku. Onneksi hän ei kuitenkaan vaadi, että äiti on heti skarppina ylhäällä, vaan tykkää siirtyä omasta sängystään meidän vierelle köllöttelemään. Siinä pötkötellään, äiti torkkuu, joskus tyttökin taitaa vielä nukahtaa hetkeksi. Yleensä hän on hetken kainalossa ja sitten peruuttaa pois sängyltä ja menee leikkimään. Nukutaan aina makuuhuoneen ovi kiinni, joten hän ei pääse karkaamaan. Yleensä hän menee ensimmäisenä makkarin pikkuikkunan luo, avaa kaihtimet ja katselee ulos. "Auuu-to!"

Kun autot on katseltu, hän muistaa puput. "Pupa!" ja kova konttaus kohti pupujen häkkejä alkaa. Puput siis nukkuu siellä missä muukin perhe, tietty. Pupuille jutellaan, tyttö silittää niitä ja hekottaa. Hän on myös oppinut avaamaan häkkien luukut ja sekös vasta kivaa onkin, kun pupa hyppää ulos häkistä ja leikit alkaa. Sitten yleensä pieni ihminen sammuttaa radion, kiskoo lampun töpselin pois seinästä ja kaivelee lelukopan sisällön lattialle.

Isi nousee ylös lähempänä seitsemää ja silloin pyrimme mekin siirtymään samalla alakertaan. Vaipanvaihto, verhot auki ja kevyesti valoja päälle. Nälkä alkaa olla jo kova, "nam nam" kuuluu useammin ja vähitellen myös kovempaa. Minä laitan kahvin tippumaan nopeasti, jotta isi ehtii myös ottaa kupposen autoon mukaan. Me halitaan ja pussataan isi useimmiten vartin yli seitsemän, kun hän lähtee töihin.

Sitten tytölle puurot valmistumaan ja sillä aikaa teen itselle leivät. Tyttö tahtoo aina tulla pöydälle istumaan ja katsomaan kun valmistan aamiaista. Ei sitä uskoiskaan, kuinka mielenkiintoista on seurata juuston höyläämistä tai paprikan pilkkomista. Saattaa hänkin siinä puuroa odotellessa joskus muutaman leivänpalan saada pahimpaan nälkään. ;)


Aamupala on pöydässä viimeistään puoli kahdeksan. Me syödään aina yhtä aikaa, samalla katsellaan muutamaan kertaan, missä näkyy mppuu (lamppu) ja puppa (kukka). Sitten kuuluu hurinaa ja tiellä vilahtaa taas auuu-to. Ne tuo pieni tarkkailija huomaa aina. Olen tarkka siitä, että mitään leluja ei ruokapöytään tuoda mutta kirjojen kohdalla on tehty poikkeus. Kirjoja me luetaan, koska muuten syöminen menee helposti pöydälle kiipeilyksi, eh. Näitä kuvia ottaessa oli muumikirja, useimmiten on kuitenkin kuvakirja, josta tyttö jaksaa loputtomasti etsiä muutaman vakiojutun: pupa (pupu), aaau (kissa), pääppä (omena), pappa (possu, nalle ja myös hevonen). :D


Tyttö vetelee kulhollisen puuroa yleensä alta aikayksikön, sitten hän siirtyy lattialle leikkimään ja minä juon kahvini rauhassa loppuun. Yleensä taustalla on aamu-tv, jota vilkuilen riippuen onko kiinnostavia aiheita. Uutiset nyt ainakin katson. Kun olen syönyt, siirryn tytön seuraksi lattialle leikkimään.


Kello on yleensä puoli yhdeksän-yhdeksän, kun menemme aamupesulle ja puemme päivävaatteet päälle. Tykkään meidän tyttöjen aamutouhuista, pesen tytön kasvot ja sitten omani. Minä pesen tytön hampaat, sitten omani ja samalla tyttö pesee vielä omansa uudestaan. Harjaan tytön hiukset ja sen jälkeen laitan omani. Tyttö rakastaa tutkia äidin koruja. Sillä aikaa meikkaan, jos meikkaan. 

Siitä se päivä sitten starttaa... meillä on tosi harvoin mitään varsinaista ohjelmaa. Tytölle riittää vielä hyvin äiti seuraksi. Me ollaan kahdestaan sisällä ja ulkona, puuhastellaan, leikitään, tehdään kotihommia ja nautitaan toistemme seurasta. Kävelyillä on ihanaa käydä, ulkoilma piristää aina. Kauppaostokset hoidetaan myös päiväsaikaan tyttöjen kesken, ettei isin tarvitse töiden jälkeen mennä. Eli siis aivan todella tavallista arkista elämää. Yritän kaikin siemauksin nauttia tästä ajasta, kun saan vielä olla kotona.

Töihin palaamista en kuitenkaan murehdi ihan vielä, sillä nämä hetket on tässä ja nyt. Tyttö on ihan huippuiässä, kun juttua tulee koko ajan ja aina vaan enemmän sitä alkaa ymmärtää. Hänkin selkeästi jo koittaa selittää jotain, selkeä ero siis jo niihin vauvahöpinöihin. Lisäksi uusia ilmeitä tulee jatkuvasti ja persoona kehittyy hurjaa vauhtia. Aivan ihana tapaus kaikenkaikkiaan, en voi muuta sanoa. ♥

4 kommenttia :

  1. Mukava postaus! :) Kahdenkeskinen aika tyttären kanssa on kyllä ihanaa. :) Huvittaa, kun omia tekemisiä seurataan välillä niin tarkasti ja yhtäkkiä pikkuinen tulee näyttämään, kuinka silittää siveltimellä poskiaan tai harjaa hiuksiaan! :D Voin vaan kuvitella, kuinka mukavaa Hillan on leikkiä pupujen kanssa :D Mineakin hihkuu onnesta, kun saa touhuta mummilassa koiran ja kissan kanssa. Välillä (melkein aina) eläinten hoitaminen onkin liian kovaotteista ja pitää rauhoitella! Mutta pääasia, että on tottunut lemmikeihin eikä pelkää niitä.
    Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta! :D Ihan parasta! Hienoa nähdä kuinka noin pienetkin jo tarkkailee ja matkii. Sama juttu jo puheen kanssa, mä repeen aina jos puhun jonkun kanssa ja totean vaikka ihan kesken tasaisen puheenlätinän että "totta, munkin mielestä..." niin Hilla sanoo kovaan tänään TOTTA ja nauraa päälle! :D

      Poista
  2. Siis mitä ihmettä, taaskaan mun kommentti ei ole tänne tullut. :( Laitoin sen jo muistaakseni maanantaina..
    Mutta siis päivänne kuulostavat ihanan rennoilta, tuollaisia odotellessa. ;) Ota nyt kaikki irti arvokkaasta ajasta taaperon kanssa! <3
    Pupuista tuli mieleen, että meidän tontilla on kuulema sekä pupujen että fasaanien pesiä. Oi voi, lähtö tulee. ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omituista! Höh. :( Kiva ettet kuitenkaan oo lannistunut, vaan jaksat laittaa uudestaan viestiä. ♥
      Hihii, toivotaan että säkin koet näitä päiviä vielä! Näitä kannattaa odottaa, on niin ihanaa aikaa että mä nautin kyllä ihan täysillä. :)
      Eikä, sielläkö ne pesii! Niitä nimittäin paljon käppäilee meidän takapihalla ja monesti oon miettinyt että missähän niillä on koti. Voi surku. :/

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)