keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Sisustuspohdintaa

Me ollaan tytön kanssa taas pyöritelty tavaroita edestakaisin. Olen vielä vähän hukassa kaiken tämän tilan kanssa. Onhan se hieman omituista, kun aiemmin neliöitä oli 29,5 ja nyt 184. Kuusinkertaisesti minun laskujeni mukaan! Jos yksiön seinät meinasi jo välillä kaatua päälle, niin tällä sen sijaan on tilaa elää ja hengittää.

Jotenkin minusta on aina ollut vaikeampaa sisustaa suurta, kuin pientä tilaa. Mahdollisuuksia on niin paljon! Me ei olla vielä hankittu tänne mitään uutta, kun jotenkin täytyy nyt hengähtää kaiken raksaraatamisen jälkeen. Ei tässä uskalla lähteä huonekalukaupoille, ettei vaan tule ostettua "jotain". Täytettä. Juuri niin kuin tuossa pari päivää sitten joulupostauksessa kirjoittelinkin. Loppuvaiheesta huomasi raksamateriaalien suhteen vähän sitä, että otetaan nyt vaan jotain. Ei enää jaksanut pohtia miljoonia vaihtoehtoja, niin kuin alkuvaiheessa. Hyvä esimerkki on kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen laatat. Me kierreltiin pitkin talvea useissa eri liikkeissä etsien Niitä Oikeita. Lopulta, kun alkoi olla jo kiire päästä laatoittamaan, eikä vieläkään ollut sopivia löytynyt, varattiin aika Laattapisteelle ja ostettiin kaikki laatat sieltä. Harvoin tehdään näin, onneksi valinnat miellyttää edelleen. Juuri tänään huokailin ihastuksesta kylppärissä, laattavalinta taisi osua nappiin.

Sisustamisen kanssa ei onneksi koskaan tule tuollainen kiire, että on pakko löytää joku tuoli. Ainoastaan mietin, kuinka avaraa meillä on sitten, kun yläkerta valmistuu kokonaan... Nyt siellä on valmiina siis ainostaan kaksi makuuhuonetta. Aula, päämakuuhuone ja kaksi vaatehuonetta saadaan varmaan ennen joulua kuntoon, eipä sieltä ihan kauheasti puutu. Kylpyhuone ja minun pieni meikkaushuone ehkä sitten joskus ensi vuonna? Mutta niin, ehkä sinne yläkertaankin pitäisi sitten jotain kalustetta löytää ja myöskin tehdä itse.

Tämä meidän vanha sohva, ekaan kotiin ostettu, saa vielä jatkaa eloaan yläkerrassa. Alas pitäisi siis löytää uusi löhöpaikka. Sohvan vieressä on tällä hetkellä vanha yöpöytä minun mummilastani sekä niin ikään vanha pinnatuoli. Ne nyt vaan on siinä... oltiin ajateltu siihen nojatuolia. Tai keinutuolia. Katsotaan, katsotaan. Olohuoneen katossa roikkuva pikkuruinen valaisin on menossa työhuoneeseen.

Verhojuttuja olen pähkäillyt paljon. Laitetaanko, mihin laitetaan, mitä laitetaan. En ole mikään erityinen verhofani enää. Yhden verhon olen päättänyt, siis kankaan ja paikan! Hurraa ;D Nuo olohuoneen isot ikkunat tekisi toisaalta mieli jättää ilman verhoja. Mutta kuten kaiken kanssa, katsotaan nyt. Tankoja ei ainakaan kiinnitellä muuten vaan, ainoastaan harkiten.

Onneksi oma maku on aika selkeä, ettei tarvitse kriiseillä sen suhteen. Pientä tyylillistä kriisiä podin meidän ekassa ikiomassa kodissa, kun kaipasin selkeyttä, mutta ympärillä oli niin, niiiin maalaisromanttista. Hankala tilanne. Täällä onneksi puitteet on aika ajattomat, joten erilaiset tyylit luonnistuu, jos vaikka maku joskus muuttuu.

Pohtimista riittää, kun tilaa on niin paljon. Tai mikä on paljon, toiselle tämä on pieni koti mutta meille aika iso. Ollaan totuttu paljon pienempiin. Tuntuu hurjalta, että joskus ehkä tämäkin on täynnä kaikkea. Toivottavasti tosin ei! Toistaiseksi on niin omituisen paljon säilytystilaakin. Aika paljon on kaappeja tyhjillään, mutta eiköhän ne täyty. Tytönkin tavaramäärä lisääntyy kuitenkin jatkuvasti. Nautitaan nyt, kun on niin väljää.

Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, yli kahdeksan vuotta sitten, tykkäsin tosi paljon ruskeasta. Niiltä ajoilta siis on tuo ruskea sohvakin. Jossain vaiheessa tuli totaalikyllästyminen. Nyt taas olen alkanut viehättymään ruskeaan, ainakin hieman. Pärekorit ja vanha omenalaatikko on ihania, jotain sellaisia toivoisin lisääkin. Niistä tulee kivaa lämpöä. Varsinaisesti värejä en oikeen näin talviaikaan kaipaa, hennot pastellit muuttavat meille sitten taas kevättä kohti mennessä.
 
Me jatkamme rymsteerausta, se ei ehkä lopu koskaan. Hyvä niin! ♥

7 kommenttia :

  1. Hih kirjoitin juuri muutama päivä sitten samasta aiheesta. Kun remppasimme nykyistä kotiamme, tykkäsimme ruskeasta. Nyt se tökkii ja pahasti. Harmaa miellyttää juuri nyt silmää, mutta miten ihmeessä sitä voi luoda ajattoman kodin kun mielipiteet vaihtuu niin tiuhaan? Onneksi sisustustyynyillä, verhoilla ja matoilla saa jo paljon muutosta, kunhan kiinteät asiat, kuten laatat ovat varsin neutraaleja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se ruskea oli sitten sen ajan väri, vähän niinkuin harmaa nyt? ;) Harmaata meilläkin on kyllä nyt tosi paljon, saas nähdä koska se alkaa tökkiä. Vai alkaako? Mutta juurikin noin, niin kuin sanoit, isot pinnat on neutraaleja ja aika ajattomia. Joku voisi sanoa tylsiäkin, mutta omaan makuun just sopivan hillittyjä. :) Tsemppiä hei teille remppapohdintoihin!! Vaikeita valintoja, I know... ;)

      Poista
  2. Hyvin ymmärrettävää tuollainen pieni sisustusongelma, kun tilaa onkin yhtäkkiä niin paljon enemmän! :) Meillä taas tilaa kolmiossa on aivan liian vähän :/ Miehen harrastustavarat vievät niin paljon tilaa, että niille pitäisi olla oma huone! Tykkään niin teidän lattiasta. :)
    Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on vähän outoa vielä. Mutta onhan tämä ihan positiivinen sisustusongelma, en siis valita laisinkaan. :) Harrastustavarat on kyllä monessa perheessä ongelmallisia. :/ Meidän aiempi kolmio oli hyvä silloin kun meitä oli kaksi, sai oman makkarin lisäksi toisesta huoneesta sellaisen työ-/vierashuoneen. Teillä varmaan toinen makkari nyt Minealla, tai ainakin kohta?

      Poista
    2. Juu :) Kesällä Minea sai oman huoneen käyttöön. Ja tuntuu, että se on ollut hyvä ratkaisu, vaikka aluksi haikeaa!
      Anniina

      Poista
  3. Aivan ihanan seesteisen näköistä! Onpa ihanaa, että olette päässeet muuttamaan omaan kotiin (en ole käynyt vähään aikaan lukemassa kuulumisia)! Upeat ikkunat olohuoneessa, kyllä teidän nyt kelpaa relata kovan rakentamisen jälkeen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri. :) Joo, oleskelutiloissa on paljon isoja ikkunoita , valoa tulvii joka suunnasta. Vielä kun saisi noiden ikkunoiden takana olevan iiison lasiterassin tyhjennettyä raksatavaroista ja rakennettua siihen ihan terassilaudoituksen...olis vähän nätimpi näkymä. No, se on sitten ensi kesän projekti. Muutettu ollaan joo, mutta vielä ei auta relata. Täytyy puristaa yläkertakin vielä valmiiksi, ettei se jää roikkumaan ikuisiksi ajoiksi. Sit voi ehkä hetken hengähtää, kunnes alkaa autotallin teko (antura valettu, kaikki muu edessä).

      En oo tainnut muistaa hei edes onnitella teitä oman iki-ihanan Huvikummun löytymisestä! Onnea siis. <3 Kuvat mitä oot laittanut näyttää niin suloisilta... oon sua Instassakin seuraillut, tosin ihan nimettömästi kun ei ole omia tunnuksia. Hurjasti tsemppiä remontointipuuhiin!

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)