Iloa ja eloa mökillä

Kesähengailut jatkuu... on hyvin huomannut, että rakentaminen on helteillä hidastunut. Onneksi nyt näyttäisi alkavan viileämpi jakso, niin edistyy talokin paremmin. ;) Viestittelin perjantaina isäni kanssa ja hän ehdotti, josko ajelisin Hillan kanssa mökille lauantaina. Ensin kyllä kieltäydyin, kun ajattelin että pakko se on raksalle mennä, mutta lauantaiaamuna muutin mieleni. Oli niin paahtavaa hellettä luvassa, että ajatus vilvoittavasta tuulesta järven rannalla alkoi houkuttaa... Ja toki oli ihanaa nähdä mun vanhemmat. Ja mökki! Olinkin viimeksi käynyt siellä maaliskuun alussa, surkeeta. Toisaalta hyvä, ettei asuta lähempänä mun vanhempia ja mökkiä, koska muuten oltais siellä jatkuvasti. Sen verran hyvin nimittäin täysihoito pelaa, että helposti sellaiseen tottuisi...hehee.

Jos oli tyttösellä perjantaina elämän ensimmäiset keinumiset, niin lauantaina hän koki elämänsä ensimmäiset riippukeinumiset. Vaari viritti riippumaton perinteisesti puiden väliin ja Hilla sai köllötellä siellä. Ensin äidin kanssa, sitten yksin. Oli aika kiva juttu, ainakin tyytyväisistä ilmeistä päätellen. :)

Saunan padasta löytyi lämmintä vettä sen verran, että saatiin pikkauiselle kylpyvesi pesuvatiin. Kylpeminen vadissa saunan kuistilla oli Hillan mielestä ihan huippua! Ensin varovaiset läiskytykset käsillä... ja kun vauhtiin päästiin oli koko ympäristö märkänä! Hilla läpsytti vettä käsillä minkä ehti, välillä pysähtyi vaan nauramaan. :D Ihana pieni vesipeto. Kylpemisen jälkeen olikin kiva köllötellä viltin päällä ensin nakuna, ekan pissavahingon jälkeen vaippasilteen ja lopulta vilpoisa kesämekko päällä. Mökiltä löytyi Dubloja ja ne näytti kiinnostavan kovasti, tarvii varmaan ostaa niitä sitten uuteen kotiinkin.

Iltapäivällä vaari lämmitti saunan ja minut käskettiin sinne. :D Rakastan päiväsaunomista, etenkin mökillä. Sauna on ihan rannassa, osittain veden päällä itseasiassa ja siellä saa maailman parhaat löylyt. Hilla jäi mummin ja vaarin parhaaseen hoitoon ja minä lähdin saunomaan. Yksin, rauhassa. Makoilin lauteilla ja heitin kunnolla löylyä. Uimassa kävin kaksi kertaa ja lopuksi jäin vielä laiturille kuivattelemaan, auringossa hiuksetkin kuivui ihanan nopeasti.

Sillä välin kun saunoin, vaari paisteli muurinpohjapannulla räiskäleitä ja mummi keinutteli Hillan kanssa. Onneksi otin kameran mukaan saunallekin, niin sain napattua salakuvan söpöstä touhuilusta.

Musta tuntuu, että olin pienellä lomalla. Ihan tosi, kuinka suuri rikkaus onkaan nuo isovanhemmat! Hilla nautti mummin ja vaarin huomiosta, sekä siitä että päivän aikana oli kaikkea uutta. Muuta kuin raksalla olemista. Itse olin ihan ihmeissäni, miten helppoa oli, kun minulle tarjottiin ensin mentyäni voileipäkahvit. Kaikki oli katettu ulos valmiiksi. Hillan nukuttua päiväunia ulkona rattaissa, sain mennä itsekin ulos istuskelemaan ja lukemaan lehtiä. Sillä välin sisällä valmistui herkkuruokaani; paistettua kuhaa. Tarjosin kyllä apua, tottakai, mutta ei kelvannut. ;)

Ruoan jälkeen tosiaan sauna ja sitten vielä kahvia ja räiskäleitä. Ai että, kyllä meitä hemmoteltiin! Muutenkin tuntui ihan luksukselta, kun oli neljä apukättä kanniskelemassa ja viihdyttämässä tuota pientä murusta. Hilla on mulle kultaakin kalliimpi, niin rakas ja oikeasti todella tyytyväinen ja iloinen tyttö, mutta kyllä täytyy sanoa että tuo lauantai tuli tarpeeseen. Uskallan myös sanoa, silläkin uhalla että kuulostan itsekkäältä, mutta olin ehkä vähän ansainnut tuollaisen lomapäivän.

Näitä kuvia katsellessa jaksaa taas piiitkän aikaa eteenpäin. ♥

Kesän ja koko pienen elämän ensimmäiset keinumiset

Me ollaan vietetty Hillan kanssa kahdestaan sellaista tyttöjen viikonloppua, kun tuo isukki on ollut kaverin polttareissa. Lähti sinne jo mökkiä valmistelemaan perjantaina ja tuli tänään iltapäivällä kotiin. Perjantai-ilta oli niin kaunis ja lämmin, että päätin lähteä tyttösen kanssa vielä iltakävelylle kuuden aikaan. Tyttö, rattaat ja kamera. Ei kai siinä muuta tarvita. (Okei, itselleni otin jääkaapista yhden kylmän tölkki-colan. Tölkistä se maistuu paljon paremmalta kuin pullosta!)

Tarkoitus oli kävellä yhteen lähipuistoon, jonne on meiltä matkaa vain parisataa metriä. Hilla pääsi ensimmäistä kertaa keinumaan! ♥ Mä vähän kammoan noita leikkipuistoja päivisin, en ole yhtään sellaista puistoäiti-tyyppiä, tiedättekö? Oon myös aika ujo aluksi. Varmaan sinne pitää mennä joskus, kun Hilla kasvaa, mutta ei kyllä tunnu omalta jutulta. Paljon muita äitejä ja lapsia, mua lähinnä ahdistaa. Sen sijaan iltaisin, kun puisto oli tyhjä, niin nautin. Keinuin itsekin Hillan seurana. Nautittiin yhdessä, kun aurinko lämmitti sopivasti. Ei hiostanut enää yhtään.

Katseltiin muutamia harvoja ohikulkijoita, kuunneltiin kaupungin ääniä. Puisto on tosi suojaisa, aivan kaupungin laidalla. Sellaisen metsäkaistaleen vieressä. Melkein unohti, että on kaupungissa. Ihanaa. :)

Koska ilma oli niin mielettömän upea, käveltiin vielä pieni lenkki ja fiilisteltiin. Tai minä ainakin fiilistelin, Hilla tarkasteli tapahtumia aika hiljaa rattaista. Vähän alkoi tyttö olla jo väsynyt, kun kello läheni seitsemää. Linnanpuistossa näkyi paljon ihmisiä, enimmäkseen kai nuorisoa mutta näkyi siellä perheitäkin. Tuli hyvä fiilis, kun minigolf-radalla oli nuoripari golfaamassa. Heillä oli radalla vaunut mukana ja vauveli siellä köllötteli ilmeisen tyytyväisenä. Ihan huippua! Tuli jotenkin lämmin olo, kiva että he olivat lähteneet ulos viettämään "kahdestaan" iltaa. Näin se vaan on, että ei se elämä lopu vauvan tuloon, ei todellakaan.

Poikettiin vielä matkan varrella olleeseen Itsenäisyydenpuistoon, joka onkin jo sitten enemmän kaupunkimiljöössä. Ihan kivalta vaikutti sekin ja ainakin näin iltasella rauhallinen. Hilla tuntui tykkäävän keinumisesta, joten sitä me tullaan tekemään taatusti paljon tämän kesän aikana!

Ihastelin ties kuinka monennen kerran näitä vanhoja rakennuksia, joita meidän kodin vieressä on. Tuntuu hienolta, kun astuu kotiovesta ulos niin kaduilla näyttää näin kauniilta. Yritän nyt ottaa kaiken ilon irti näistä näkymistä. Kun muutetaan uuteen kotiin, luulen ettei enää tule kauheasti lähdettyä kaupunkiin ainakaan tällä tavoin kävelemään.

Kiva ilta, täytyy yrittää useammin jaksaa lähteä. Täällä kaupungissa tuntuu aina muka vaikealta raahata rattaat ja tavarat ja tyttö rappusia alas, saati sitten ylös (kun ei sitä hissiä ole). Kun nuorempana hoin "mä en jaksa", sanoi äitini aina minulle, että jaksaminen ja viitsiminen on kaksi eri asiaa. Se on niin totta, monesti sitä jaksaa, mutta ei vaan viitsi! Tosin se on kyllä fakta, että omakotitalossa lähteminen on niin paljon helpompaa. Mutta toisaalta, kuten isäni kanssa aina raksalla toistellaan, tarviiko kaiken aina ollakaan niin helppoa? :)

Kesäelämää

Kyllä meitä on nyt hellitty upeilla kesäilmoilla! En lainkaan valita, että saan olla kotona lapsen kanssa... ei kyllä nyt työnteko sisätiloissa innostaisi. Täytyy yrittää nauttia tästä kesästä täysillä, sillä seuraavasta kesästä kun ei koskaan tiedä, olenko silloin palannut jo työelämään?

Aina välillä raksalla ollessa olen sulkenut silmät todellisuudelta. Olen ottanut piknik-huovan ja mennyt Hillan kanssa takapihalle nauttimaan lämmöstä. Piha se on rakennustyömaan pihakin. ;) Ja oma piha kuitenkin! Meillä on muuten yksi paluumuuttajakin tontilla, se näkyy vähän tuolla Hillan takana kuvissa. Punakaneliomenapuumme on palannut kotiin, hurraa! Se on toinen tuparilahjaksi saamista omppupuista vanhasta kodin pihalta. Pariskunta, joka osti edellisen asuntomme teki piharemonttia ja kaivoivat sen pois. Ystävällisesti he kysyivät, haluammeko sen itsellemme uuden kodin pihalle! Ihan mieletöntä. Eräänä sunnuntaina tässä aiemmin keväällä ostajapariskunnan mies sitten käveli omenapuu kainalossa meidän raksalle. (Matkaa on siis vain muutama sata metriä.) Huikeaa, oli ilo myydä vanha rakas koti noin mukaville ihmisille.

Omenapuun kuva on muuten jo alkuviikolta, harmi etten ole ottanut tuoreempaa, sillä kukat on nyt auennut ja ai että, ne on kauniit! Täytyy varmaan korjata asia ja taltioida kukkaloisto muistikortille.

Kasvaa meillä jotain muutakin ihanaa tuolla pihalla. Valtavan kaunis ja aika isokin lemmikki-mätäs. Lemmikit on niin herkkiä ja kauniita, poimin niistä pienen kimpun sisällekin. ♥

Vaunulenkkeilykin on ihan erilaista, kuin talvipakkasilla. Kirpeinä pakkaspäivinä kävelin rivakasti tasan sen aikaa, että Hilla nukahti. Sitten pikapikaa takaisin raksalle ja sisälle hommiin, että ei ihan jäädy. Nyt sen sijaan vauhti on rauhallisempi, hengitän kesäilmaa. Nautin tuoksuista ja lintujen laulusta. Joka päivä on tarttunut käteen myös jotain kukkia tai oksia raksalle somisteeksi. Mitähän tästä vielä tulee, kun luonto alkaa kukkia enemmän? Meillä on varmaan kukkameri raksalla.

Vaikka rakennammekin kaava-alueelle, on se silti ihanan luonnonläheistä seutua. Se siinä eniten minua ainakin kiehtookin. Kauniita paikkoja löytyy ihan vierestä, on metsää ja peltoa. Puistojakin löytyy paljon, lemppareita on muutama pieni puisto metsän keskellä. Yksi lempikohdista on yllä olevan kuvan silta, jokin siinä kiehtoo. Tuntuu ihanalta, että kohta me taas asutaan tuolla seudulla. Kävellään samoja metsäreittejä ja pellon reunoja, mitä jo neljänä kesänä aiemmin. Kaupunkihairahdus on ainakin saanut minut arvostamaan uuttavanhaa kotimaisemaa ihan älyttömästi. Se rauha ja luonnon tuoksu on aivan erilaista, mitä täällä kaupungissa.

Tälle päivälle on taas luvattu huh-hellettä. Kesällähän ei tunnetusti saa valittaa, mutta toivoisin vähän viileämpää. Mulle +20 astetta on sopiva. Näillä viime päivien lukemilla olo on tukala! No, eiköhän ne vähän viileämmätkin kesäpäivät vielä saavu. Auringosta sen sijaan nautin! Oi, miten se piristää. 

Ihanaa viikonloppua! 

Tarinaa äitienpäivästä

Kun me viime kesänä aloitettiin rakentaminen, mä kovasti toivoin, että ensimmäisenä äitienpäivänä saisin herätä jo uudesta omasta kodista. Toive toteutui, vaikka ei tässä vielä muutettu olla. :D

Jäätiin siis äitienpäivää edeltävänä lauantaina raksapäivän jälkeen vähän niin kuin retkelle uuteen kotiin. Siivottiin Hillan huone oikein kunnolla ja pedattiin sinne koko perheelle peti. Aikuisille styroksit, ohuet patjat ja makuupussit. Tyttöselle vaunukoppa lattialle. Ja voi kuinka meillä oli ihanaa! Hillaa ei tuntunut haittaavan, yhtälailla maistui iltapuuro ja unikin tuli todella hyvin.

Me nautittiin sellaisesta luksuksesta kuin tila! Lapsi nukkui yläkerrassa ja me voitiin ihan kunnolla rupatella alhaalla keittiön pöydän äärellä, ei tarvinnut kuiskia. Avattiin myös pieni skumppapullo juhlan kunniaksi, edessä ensimmäinen yö uudessa kodissa.

Hyvin nukutun yön jälkeen havahduin aamulla, kun Hilla alkoi heräillä ja mieheni nosti hiljaa hänet ja nappasi mukanaan alakertaan. Minä jäin leikkimään nukkuvaa. Hymy huulilla ja valtava onnellisuuden aalto rinnassa kuuntelin, kun alakerrassa puuhasteltiin. Kahvi porisee, jotain paistuu pannulla, jääkaapin ovi kolahtaa, Hilla höpöttää tyytyväisenä... Käsittämätön olo, kohta me asutaan täällä oikeasti!

Lopulta mun kaksi rakkainta hiippailee yläkertaan ja tulee petiin kanssani. Halit ja pusut ja onnittelut, Hillalla oli kädessään myös aika ihana lahjakuori. Vähän ajan kuluttua mennään alakertaan koko perhe ja voi, mikä ihana aamupala siellä odottaa! Raksaoloihin niin sopiva, kertakäyttöastioineen päivineen. Ajatuksella laitettu, voiko enempää toivoa? Pöydällä vielä paras lahja kaikista; Hillan ja mieheni yhdessä taiteilema kyltti, jossa toisella puolella lukee maa-il-man pa-ras äi-ti ja toisella puolella on Hillan tekemää taidetta. Mun sydän suli! ♥

Entäs se lahjakuori sitten, mikä Hillalla oli kädessään aamulla? Haluan olla aina mukana, vaikka en ole paikalla. 

Sormus, joka muistuttaa minua aina ja ikuisesti Hillasta. Sopii täydellisesti kihlan ja vihkin kaveriksi, kivien istutus on samanlainen kuin vihkissä. Sisällä on kaiverrus Hilla 4.9.2013. Rakas lapseni saa tämän valkokultaisen kauneuden minulta perintönä, ehkä sitten jos hän joskus menee naimisiin. Täynnä rakkautta oleva koru.

Alhaalta ylös: kihla - vihki - Hilla ♥ 

Ja tämän hulppean lahjan jälkeen sanoin, että tämä on sitten ensimmäinen ja viimeinen kallis äitienpäivälahja. Jatkossa toivon Hillan itse tekemiä juttuja ja yhdessä olemista. Ainoastaan kukkia saa ostaa. ;)

Kaksi onnellista

Häät on niin ihania, yksiä parhaista juhlista. Täynnä onnea, iloa ja rakkautta. Harmittelin viime kesänä, kun meillä ei ollut yksiäkään häitä ohjelmassa. Eikä muitakaan juhlia, vähän harmittelin sitäkin, etten päässyt pukemaan raskausvatsaa kauniiseen juhlamekkoon. ;) No, tänä kesänä ei ole (ainakaan raskaudesta johtuvaa) vatsaa, mutta sen sijaan jotain vielä parempaa. Oma tyttö, jonka kanssa päästään kaksiin häihin vieraaksi.

Kesän hääkausi avattiin tosiaan viime lauantaina ja upeasti avattiinkin! Perjantaina satoi vielä vettä ja oli harmaata, mutta kuin tilauksesta lauantaiaamu valkeni kirkkaana, aurinkoisena ja lämpimänä.

Hääpari vihittiin Linnassa, upea ja lämminhenkinen paikka. Sieltä siirryttiin Palokunnantalolle, joka on kaunis, vanha rakennus. Meillä oli Hilla rattaissa ja liikuimme kävellen koko päivän. Niin mielettömän ihana ilma! Ja kerrankin jotain hyvää keskusta-asumisessa. ;) Yleensä kahdeksan aikaan nukkumaan menevä Hilla yllätti meidät täysin ja jaksoi olla pirteänä kymmeneen saakka. Olisi varmaan jaksanut vielä pidempäänkin, mutta siinä vaiheessa ajateltiin, että parempi poistua ettei mene tytöllä ihan rytmi sekaisin. Yö meni ihan normaalisti (yöunet ei siis pidentyneet aamusta paria tuntia, harmi) ja sunnuntai-iltana palattiin tuttuun nukkumaanmenoaikaan ongelmitta.

Juhlissa tyttönen oli tosi nätisti, aika paljon hämmästeli ja ihmetteli ihmisiä. Hänelle oli syöttötuolissa oma paikka, jossa istuskellessa aika menikin suurimmaksi osaksi. Välillä toki piti päästä syliin ja vähän kiertelemään ja katselemaan. Hän myös nukkui yhdet pienet unet rattaissa.

Mietin omiin häihin liukuvärjättyä kakkua ja näissä häissä sellaisen näin vihdoin ihan livenä! Niin mieletön! ♥ Ihastuin myös neilikoiden vaaleanliilaan väriin. Näissä häissä oli muuten meidän häiden lautasliinat lainassa, tuli ihan haikea olo. 

Rento tunnelma, maistuvaa ruokaa, hyvä bändi, kaunis tila ja upeat koristelut, sopivasti ohjelmaa ja hyvät puheet. Voiko sitä enempää toivoa?

Onnea vielä kerran R & S ja paljon rakkautta yhteiselle aviotaipaleelle! ♥