sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kesän ja koko pienen elämän ensimmäiset keinumiset

Me ollaan vietetty Hillan kanssa kahdestaan sellaista tyttöjen viikonloppua, kun tuo isukki on ollut kaverin polttareissa. Lähti sinne jo mökkiä valmistelemaan perjantaina ja tuli tänään iltapäivällä kotiin. Perjantai-ilta oli niin kaunis ja lämmin, että päätin lähteä tyttösen kanssa vielä iltakävelylle kuuden aikaan. Tyttö, rattaat ja kamera. Ei kai siinä muuta tarvita. (Okei, itselleni otin jääkaapista yhden kylmän tölkki-colan. Tölkistä se maistuu paljon paremmalta kuin pullosta!)

Tarkoitus oli kävellä yhteen lähipuistoon, jonne on meiltä matkaa vain parisataa metriä. Hilla pääsi ensimmäistä kertaa keinumaan! ♥ Mä vähän kammoan noita leikkipuistoja päivisin, en ole yhtään sellaista puistoäiti-tyyppiä, tiedättekö? Oon myös aika ujo aluksi. Varmaan sinne pitää mennä joskus, kun Hilla kasvaa, mutta ei kyllä tunnu omalta jutulta. Paljon muita äitejä ja lapsia, mua lähinnä ahdistaa. Sen sijaan iltaisin, kun puisto oli tyhjä, niin nautin. Keinuin itsekin Hillan seurana. Nautittiin yhdessä, kun aurinko lämmitti sopivasti. Ei hiostanut enää yhtään.



Katseltiin muutamia harvoja ohikulkijoita, kuunneltiin kaupungin ääniä. Puisto on tosi suojaisa, aivan kaupungin laidalla. Sellaisen metsäkaistaleen vieressä. Melkein unohti, että on kaupungissa. Ihanaa. :)

Koska ilma oli niin mielettömän upea, käveltiin vielä pieni lenkki ja fiilisteltiin. Tai minä ainakin fiilistelin, Hilla tarkasteli tapahtumia aika hiljaa rattaista. Vähän alkoi tyttö olla jo väsynyt, kun kello läheni seitsemää. Linnanpuistossa näkyi paljon ihmisiä, enimmäkseen kai nuorisoa mutta näkyi siellä perheitäkin. Tuli hyvä fiilis, kun minigolf-radalla oli nuoripari golfaamassa. Heillä oli radalla vaunut mukana ja vauveli siellä köllötteli ilmeisen tyytyväisenä. Ihan huippua! Tuli jotenkin lämmin olo, kiva että he olivat lähteneet ulos viettämään "kahdestaan" iltaa. Näin se vaan on, että ei se elämä lopu vauvan tuloon, ei todellakaan.





Poikettiin vielä matkan varrella olleeseen Itsenäisyydenpuistoon, joka onkin jo sitten enemmän kaupunkimiljöössä. Ihan kivalta vaikutti sekin ja ainakin näin iltasella rauhallinen. Hilla tuntui tykkäävän keinumisesta, joten sitä me tullaan tekemään taatusti paljon tämän kesän aikana!





Ihastelin ties kuinka monennen kerran näitä vanhoja rakennuksia, joita meidän kodin vieressä on. Tuntuu hienolta, kun astuu kotiovesta ulos niin kaduilla näyttää näin kauniilta. Yritän nyt ottaa kaiken ilon irti näistä näkymistä. Kun muutetaan uuteen kotiin, luulen ettei enää tule kauheasti lähdettyä kaupunkiin ainakaan tällä tavoin kävelemään.

Kiva ilta, täytyy yrittää useammin jaksaa lähteä. Täällä kaupungissa tuntuu aina muka vaikealta raahata rattaat ja tavarat ja tyttö rappusia alas, saati sitten ylös (kun ei sitä hissiä ole). Kun nuorempana hoin "mä en jaksa", sanoi äitini aina minulle, että jaksaminen ja viitsiminen on kaksi eri asiaa. Se on niin totta, monesti sitä jaksaa, mutta ei vaan viitsi! Tosin se on kyllä fakta, että omakotitalossa lähteminen on niin paljon helpompaa. Mutta toisaalta, kuten isäni kanssa aina raksalla toistellaan, tarviiko kaiken aina ollakaan niin helppoa? :)

6 kommenttia :

  1. Miten "pienestä" aiheesta näin ihana postaus! <3 Tuttuja maisemiakin on, jälleen ;) itsekin viettelen tämän viikonlopun hml:ssa ja mm. kirjastossa käväisin. Hämeenlinna on niin kaunis kesällä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ootkin sitten lähellä meitä! Tai siis meidän kaupunkikotia. Asutaan aika lähellä kirjastoa. :) Tää on kyllä munkin mielestä hurjan kaunis kaupunki kesäisin, etenki tämä puoli kaupunkia, joka on täynnä noita ihania vanhoja rakennuksia. ♥

      Poista
  2. Kaunis kirjoitus <3 voi miten sait hymyn kasvoilleni! Erityisesti kohdasta jossa vanhemmar olivat lähteneet minigolfaamaan ja vauva nukkui vaunuissa! Sellaisista hetkistä kovasti mekin haaveilemme mieheni kanssa! Sinne on vielä pitkä matka sillä esikoinen ei ole kovasta halusta ja yrityksestä huolimatta vieläkään tulossa.. Lisää tälläisiä herkkiä kirjotuksia! En ole ikinä käynyt Hämeenlinnassa,mutta kauniiden kuvien perusteella taisin vähän siihen ihastua ja taidan joku kesä sinne retken tehdä. Kenties joskus pienen perheeni kanssa :) Aurinkoista ja ihanaa kesää teidän ihanalle pikku perheelle <3
    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä Heidi ja suuret pahoittelut kun on vastaus kestänyt! Muistan hyvin edelleen tuon tunteen, kun vauvaa halusi niin kovasti eikä se vaan tärpännyt. Tuntui niin pahalta joka kuukausi, kun aina mielessä haaveili että josko nyt... mutta ei. Voin kertoa, että se tunne, kun vihdoin ja viimein saimme testiin kaksi viivaa, oli ihan uskomaton... en vieläkään ole unohtanut sitä hetkeä! Tiedän kokemuksesta, että on vaikeaa rentoutua ja ajatella että tulee kun on tullakseen, mutta toivon että pystytte nauttimaan kaikesta muusta kivasta yrityksen ohessa. Vauveli sitten yllättää teidät. <3 Ja mä olen ainakin arvostanut tätä vauva-arkea oikeasti niin paljon, kun sen saavuttamiseksi joutui tekemään vähän töitä, eikä vauva saanut alkuaan heti kun tahtoi. Unettomina öinä mietin, kuinka vauvaa toivottiin ja tajuan, että mulla on kaikki tässä ja nyt.

      Suosittelen Hämeenlinnaa etenkin kesällä, tervetuloa! :) Ihanaa kesää sinnekin ja toivotaan maailman parhaita uutisia sinne. <3

      Poista
  3. Suloinen postaus kyllä ja tosi kauniita kuvia! Täälläkin esikoista yritetään innolla ja toivotaan, että pääsemme noita samoja asioita kokemaan. :) Samassa kaupungissakin asutaan. ;)
    - Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpas jännää kun saa kuulla että on paikkakuntalaisia lukijoita. Sitä aina miettii, että olemmekohan törmänneet ja ja. Hassua. :) Voi että, toivon sinne iloisia uutisia yrittämisen suhteen. Vauvat on siitä hassuja, että ne osaa yllättää silloinkin kun alkaa toivo hiipua. Hilla on parasta mitä meille on tapahtunut ja olen ehdottomasti sitä mieltä että hyvää kannattaa odottaa. <3

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)