Tarinaa äitienpäivästä

Kun me viime kesänä aloitettiin rakentaminen, mä kovasti toivoin, että ensimmäisenä äitienpäivänä saisin herätä jo uudesta omasta kodista. Toive toteutui, vaikka ei tässä vielä muutettu olla. :D

Jäätiin siis äitienpäivää edeltävänä lauantaina raksapäivän jälkeen vähän niin kuin retkelle uuteen kotiin. Siivottiin Hillan huone oikein kunnolla ja pedattiin sinne koko perheelle peti. Aikuisille styroksit, ohuet patjat ja makuupussit. Tyttöselle vaunukoppa lattialle. Ja voi kuinka meillä oli ihanaa! Hillaa ei tuntunut haittaavan, yhtälailla maistui iltapuuro ja unikin tuli todella hyvin.

Me nautittiin sellaisesta luksuksesta kuin tila! Lapsi nukkui yläkerrassa ja me voitiin ihan kunnolla rupatella alhaalla keittiön pöydän äärellä, ei tarvinnut kuiskia. Avattiin myös pieni skumppapullo juhlan kunniaksi, edessä ensimmäinen yö uudessa kodissa.

Hyvin nukutun yön jälkeen havahduin aamulla, kun Hilla alkoi heräillä ja mieheni nosti hiljaa hänet ja nappasi mukanaan alakertaan. Minä jäin leikkimään nukkuvaa. Hymy huulilla ja valtava onnellisuuden aalto rinnassa kuuntelin, kun alakerrassa puuhasteltiin. Kahvi porisee, jotain paistuu pannulla, jääkaapin ovi kolahtaa, Hilla höpöttää tyytyväisenä... Käsittämätön olo, kohta me asutaan täällä oikeasti!

Lopulta mun kaksi rakkainta hiippailee yläkertaan ja tulee petiin kanssani. Halit ja pusut ja onnittelut, Hillalla oli kädessään myös aika ihana lahjakuori. Vähän ajan kuluttua mennään alakertaan koko perhe ja voi, mikä ihana aamupala siellä odottaa! Raksaoloihin niin sopiva, kertakäyttöastioineen päivineen. Ajatuksella laitettu, voiko enempää toivoa? Pöydällä vielä paras lahja kaikista; Hillan ja mieheni yhdessä taiteilema kyltti, jossa toisella puolella lukee maa-il-man pa-ras äi-ti ja toisella puolella on Hillan tekemää taidetta. Mun sydän suli! ♥

Entäs se lahjakuori sitten, mikä Hillalla oli kädessään aamulla? Haluan olla aina mukana, vaikka en ole paikalla. 

Sormus, joka muistuttaa minua aina ja ikuisesti Hillasta. Sopii täydellisesti kihlan ja vihkin kaveriksi, kivien istutus on samanlainen kuin vihkissä. Sisällä on kaiverrus Hilla 4.9.2013. Rakas lapseni saa tämän valkokultaisen kauneuden minulta perintönä, ehkä sitten jos hän joskus menee naimisiin. Täynnä rakkautta oleva koru.

Alhaalta ylös: kihla - vihki - Hilla ♥ 

Ja tämän hulppean lahjan jälkeen sanoin, että tämä on sitten ensimmäinen ja viimeinen kallis äitienpäivälahja. Jatkossa toivon Hillan itse tekemiä juttuja ja yhdessä olemista. Ainoastaan kukkia saa ostaa. ;)