maanantai 20. tammikuuta 2014

Toisen nimen juhlat

Jokin aikaa sitten oli mieheni toisen nimen päivä. Tärkeää eikä vaan? ;) Hän sanoin aamulla ihan vitsillä töihin lähtiessään, että illalla on varmaan juhlat tämän suuren päivän kunniaksi. No, alunperin en mitään ihmeellistä meinannut, sillä meillä ei ole tapana toisia nimiä juhlia. Onko kellään? Etunimen nimipäivänä nyt sentään vähän muistetaan toista, simppelisti vaikka tekemällä hyvää ruokaa, jalkakylvyllä tai hieronnalla.

Olin jo ottanut aamulla pakastimesta kuhafileet sulamaan, tarkoituksena tehdä illalla ihan perusruokaa; paistettua kuhaa ja perunaa. Iltapäivällä tuli kuitenkin fiilis, että pitäisikö yllättää mies oikeasti pienillä juhlilla. Piristystä arkipäiviin kaipaa varmaan jokainen! Joten hihat heilumaan, kun kello lähenteli jo uhkaavasti miehen töistä tulemista....





Kaivoin sitten kasan tavallista kopiopaperia ja tein pikaisesti (nitojalla lahjanaruun niitaten) pari suurta viirinauhaa, jotka sai kivasti roikkumaan katossa olevista koukuista ja verhonipsuista. Noin yksinkertaisella jutulla oli jo juhlailme taattu! Lisäksi kaivoin juhlatarvikekätköistäni mm. Hillan ristiäisissä olleet valkoiset kennopallot ja pöydälle laitoin entisen työpaikkani näyteikkunasomisteena olleita lumipalloja. Paljon kynttilöitä ja tunnelmavaloa... kivan talvinen ja valkoinen juhlakoti! Lisäksi tein vähän lippukoristeita washi-teipillä.



Arkisen kuhan sijaan päätin, että juhlilla syödäänkin pitsaa ja sankarille tarjoilin punaviiniä sen kyytipojaksi. (Joo, skumppalasista, kun ei me punkkulaseja pakattu tänne väliaikaiseen kotiin ollenkaan...) Jälkiruuaksi leivoin nopeasti suklaamuffinsseja, joihin sain kätevästi upotettua pahat joulusuklaat pieninä paloina. Muffinssit on niin helppoja, taikinan tekee viidessä minuutissa ja uunissa ne on toiset viisi minuuttia. Juhlat ei ole juhlat, jos juhlakalulla ei ole hienoa hattua! Nopeasti askartelin siis sankarille vielä hatun päähän. Hilla seuraili äidin touhotusta tyytyväisenä välillä sängyllä mahallaan pötkötellen, välillä hän leikki itsekseen eikä välittänyt puuhastelustani juurikaan. Muffineiden tekoa hän seurasi kiinnostuneena keittiössä sitteristä käsin.



Vahingossa syntyneen valkoisen teeman mukaisesti Hillakin pukeutui valkoiseen bodyyn ja tyllihameeseen. Itselläni oli myös valkoinen pitsipaita, jonka juuri löysin alennusmyynneistä. Eikä pitäisi aliarvioida miehiä, sankari nimittäin itse sanoi, että pitäisikö hänenkin vaihtaa valkoinen paita päälle! Vau, no kyllä! :D

Kyllä oli mieheni yllättynyt ja iloinen "juhlistaan". Ennen kaikkea itse sain tosi hyvän mielen, kun sain ilahduttaa toista. ♥

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)