perjantai 10. tammikuuta 2014

Yksiössä

Kuten jo on moneen kertaan tullut todettua, muutimme rakennusajaksi kaupungin keskustaan pieneen yksiöön (!!) asumaan. Tehokkaat 29,5 neliötä kahdelle aikuiselle, kahdelle pupulle ja yhdelle vauvalle... kuulostaako hölmöltä? Lisänä tosin siis paljon hehkuttamani lähes kymmenen neliön lasitettu parveke, joka onkin toiminut ihan kivana lisähuoneena.

Meidän edellinen koti meni kaupaksi nopeammin kuin osasimme edes uneksia. Laitoimme sen itse myyntiin eräänä maaliskuisena sunnuntaina ja meni kaksi tuntia kun tuli ensimmäinen kysely. Sovimme heti kolmen eri pariskunnan kanssa näytöt ja jo torstaina saimme tarjouksen, jonka hyväksyimme. Ihan mieletöntä! Muutto tuli nopealla aikataululla, onneksi ystävämme veljellä oli tämä yksiö tyhjillään.





En ole kerrostaloihminen. Enkä ole kaupunki-ihminen. Silti tykkään meidän minikodista todella paljon. ♥ Niin symppis, alkuperäinen keittiökin huokuu tunnelmaa. Tämä oli aika likaisessa kunnossa, kun kävimme tätä katsomassa. Kunnon siivous, kittaamista, hiomista ja litratolkulla valkoista maalia... uskomaton raikastus! Meillä on täällä kaikki mitä tarvitaan, jopa tyhjää kaappitilaakin on vielä! On ollut lohdullista huomata, kuinka vähällä pärjää. Mieheni oli aluksi sitä mieltä, ettei tänne tulleeseen muuttokuormaan tarvitse ottaa mitään ylimääräistä somistetta, vain välttämättömimmät tavarat. Sain kuitenkin tahtoni läpi ja otin rakkaimmat koriste-esineet ja taulut mukaan. Halusin tehdä tästäkin Kodin, vaikkakin vain väliaikainen koti onkin.














Muutimme tänne viime huhtikuussa ja todennäköisesti seuraavana huhtikuuna olemme jo melko lähellä muuttoa vähän, eli kuusi kertaa suurempiin neliöihin... kuinkahan iso shokki se on?

Kuvista muuten näkyy pieni muutos taas järjestyksessä... Hilla sai oman pikku nurkkauksen alkovista verhon takaa. :) Pari yötä vähän kauempana äidistä on sujunut hyvin. Oli pakko tehdä tällainen ratkaisu, kun eihän tytsy enää ole mikään vastasyntynyt, joka nukahtaa tuosta noin vaan. Hän kaipaa hitusen rauhaa nukahtamiseen ja kun ei ole makuuhuonetta mihin hänet voi viedä nukkumaan, päätimme kokeilla tällaista ratkaisua. 

2 kommenttia :

  1. Ah, Hillan sänky on ihana! Olisi kiva kuulla tarina sen takaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aivan ihana. Pärekoppa on mun mummilasta peräisin, mutta tarkemmin en osaakaan kertoa... kiitos siis kun kysyit, nytpä muistan itse kysellä äidiltäni enemmän tarinaa sen takaa. :)

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)