sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Arkikuvia

Usein ei järkkäri kulje mukana niissä parhaissa arjen hetkissä, mutta onneksi puhelin sentään on aina valmiina. Puhelin on täynnä kuvia ja monesti mietinkin, että miten sitä joskus pärjäsi ilman (kunnon) kameraa puhelimessa...? Jäi monta kivaa hetkeä ikuistamatta!

Tässä vähän kuvasaldoa puhelimen linssin läpi meidän viime viikoilta.








Järin kummallista emme siis ole tehneet, ulkoiltu niin kaupungissa kuin raksallakin. Nautittu keväästä ja auringosta, elämästä ylipäätään. :)

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Hillan kuulumisia { 6kk }

Puolivuotias päivänsäde. ♥ Aika kuluu ihan liian nopeasti... Ensimmäinen puolikas vauvavuodesta on jo takana ja pakko se on myöntää, ettei tuo meidän pieni nyt niin pieni enää ole. Poissa on vauvamaisuus, tilalla jo sellainen taaperomainen leikkisyys. Tytöstä pystyy jo erottamaan jonkinlaista luonnetta ja ulkonäkökin alkaa piirtyä. Persoona kehittyy selvästi, jos niin voi sanoa.

Mitat kuuden kuukauden iässä olivat seuraavanlaiset: 
(Suluissa syntymämitat)

Paino: 7850 g (2350 g)
Pituus: 65,3 cm (47,5 cm)
Pään ympärys: 42,2 cm (32,9 cm)

Puolen vuoden rajapyykki tarkoitti nyt Hillankin kohdalla sitten kiinteiden ruokien aloittamista ja voi että, kuinka hyvin se on lähtenyt käyntiin! Kirjoittelen uusien makujen maistelusta ihan oman postauksensa lähiaikoina. Mutta tiivistettynä, kaikki tähän asti tarjottu on maistunut mainiosti, eikä mistään ole tullut minkäänlaisia oireita. En meinaa uskoa, että kaikki on mennyt näin hyvin.


Erilaisia äänteitä Hilla päästelee jatkuvasti, hän on aika kova tyttö höpöttämään. Kehen lie tullut...? ;) Neuvolassa tuumattiin, että hän on ennemminkin kielellisesti kuin motorisesti lahjakas. Kääntyminen selältä vatsalle ei vieläkään luonnistu ilman pientä apua. Hilkulla se kyllä on! Sen sijaan erilaisia äänteitä on tullut niin runsaasti jo monen kuukauden ajan, että ehkä hän on keskittynyt kehittämään sitä puolta ensin. Voi että, mä en malta odottaa ensimmäisiä sanoja!

Lempileluja on tällä hetkellä isin salibandypallo ja silikoninen pullasuti. Useimmiten kovat lelut on kiinnostavampia kuin pehmeät. Myös kaukosäädin kiinnostaa, samoin kaikki muutkin esineet. Meillä ei ole kauhean paljon leluja ja monesti tuntuukin, että Hilla on vähän kyllästynyt niihin. 

Rytmi tällä puolivuotiaalla on mielestäni oikein kiva. Hän nukahtaa yöunille puoli yhdeksän - yhdeksän aikaan, eikä tarvitse siinä apua. Se on helpottanut ja rentouttanut meidänkin iltoja. Pari kertaa ehkä käymme laittamassa tutin suuhun, mutta muuten Hilla juttelee hetken unikavereilleen (pari pupua ja pari nallea :D) ja nukahtaa sitten, lähes poikkeuksetta muuten oikealle kyljelle. Öisin hän herää keskimäärin pari kertaa (toki muutama katastrofiyökin mahtuu mukaan aina välillä, kuten myös öitä vain yhdellä herätyksellä) ja herää uuteen päivään aika kerron tarkkaan 6.30. Kymmenen tunnin unet siis. 

Hän on edelleen hyvä päiväuninukkuja, muutaman kerran on mennyt ihan överiksikin, kun päikkärit on kestänyt jopa kuusi tuntia... en vaan raaskisi herättää toista. Yleensä ensimmäiset päikkärit on kuitenkin 3-4 tuntia, sitten siihen lisäksi yhdet tai kahdet vähän lyhyemmät unet. Unien välissä Hilla on iloinen ja rauhallinen lapsi, ei suotta hötkyile ja viihtyy pitkiäkin aikoja lelujensa kanssa, joskus ilmankin. Tällä hetkellä hän makoilee lattialla viltin päällä ja juttelee omia vauvajuttuja Sohville, eli kirahvilleen. :)

Sellainen tyttö täällä, meille niin käsittämättömän rakas. Niin haluttu ja toivottu, niin rakastettu. Tyttö, joka on hurmannut meidän lisäksi monet muutkin. Alan vihdoin päästä yli siitä haikeudesta, joka oli pitkään kun vastasyntynyt ei ollutkaan enää vastasyntynyt. Nyt odotan jo tosi innolla tulevaa, kesää ja ekoja hiekkakakkuja pienen tutkimusmatkailijan kanssa. Polskutteluja lasten uima-altaassa omalla pihalla. Syksyä ja sen tuomia metsäretkiä koko perheen kesken. Talven pulkkailuja ja lumipallojen tekoa. Ihan mahtavaa, mitä kaikkea tuon pienen ihmisen kanssa päästään tekemään. Liikaa en silti halua miettiä tulevaa, vaan nautin tästä hetkestä.  ♥

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tylliruusukkeen ohje

Muistatteko vielä tämän postauksen, jossa jaoin vinkkejä ihan tavallisten bodien ja neuleiden piristämiseen? Neuleita piristin itsetehdyillä tylliruusukkeilla ja sainkin toiveen sellaisen ohjeesta.

Tylliruusukehan syntyi vähän kuin vahingossa, koitin vaan että mitenköhän se onnistuisi. Oivalsin niin superhelpon tavan tehdä tuollainen suloisuus, joten ehdottomasti laitan nyt mielelläni vinkin jakoon! Varmaan näitä voi tehdä monin eri tavoin, mutta minä teen näin:

TYLLIRUUSUKE

1. Leikkaa suorakaiteen mallinen suikale tyllistä. Mitä leveämpi suikale, sen suurempi ruusuke halkaisijaltaan, samoin mitä pidempi sen pöyhkeämpi. Omani on 10cm x 50cm. Runsautta saa myös laittamalla kaksi kaitaletta päällekkäin.



2. Pujoittele ompelulankaa tyllin läpi pitkittäissuunnassa, 1cm alta - 1cm päältä.



3. Kiristä lanka, jolloin tyllistä muodostuu pallo.


4. Ompele keskelle nappi ja tadaa - valmis!



Tästä ei varmaan voi käsityö helpommaksi mennä? Jos teette tylliruusukkeita tällä ohjeella, niin olisi kiva jos laittaisitte mulle linkkiä kommenttiboksiin, niin tuun kurkkamaan teidän tylleröitä.

Olisko teistä kiva jatkossakin saada tällä tavoin ohjeita helppoihin, kivoihin käsitöihin?

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Täällä taas

Miehen kolmen viikon loma se vaan hujahti ja tänään on arki alkanut. Toisaalta, tänään on rennoin päivä pitkään aikaan. ;) Puhuttiin eilen illalla molemmat, kuinka nyt on mehut ihan loppu. Molemmat on henkisesti ja fyysisesti tosi väsyneitä. Miehellä ei ole tänä vuonna (!) ollut vielä yhtään päivää ilman omia töitä, rakentamista tai salibandypelejä. Kroppa ei siis ole saanut yhtään vapaapäivää. Itselläni on ollut ns. vapaita, mutta jatkuva yöheräily verottaa ja tuntuu että sitä toimii vähän kuin jollain säästöliekillä. Kummasti tosin lisävirtaa antaa raksaamisen edistyminen, meillä on molemmilla niin järjetön halu päästä muuttamaan, että tuntuu että sitä tekee ihan mitä vaan sen takia. Jos olisimme lapsettomia, rakentaisimme taatusti öisinkin. Nyt tuo pieni rakas vähän hidastaa tahtia, mutta se lienee ymmärrettävää.



Nyt tuntuu suorastaan omituiselta, mies lähti aamulla töihin ja Hillakin meni jo ennen yhdeksää päiväunille (syystä että aamut alkaa nykyään 6-7 aikaan). Ennen päikkäreitä sain jo siivoiltua mukavasti, joten nyt on muutama tunti aika leppoisaa aikaa. Täytyy pikaisesti tiskata ja imuroida, niin sitten ehkä ehtii hetken lepäämään.

Hilla sairasti viikko sitten vesirokon ja varmaan siitä johtuen oli pari aika mielenkiintoista yötä. Ei nukuttu paljoa, mutta niin vaan mentiin aamusta rakentaan. Näppylät taisi kutittaa tyttöä, joka hyöri ja pyöri niin ettei uni tullut. Nyt on näpyt jo kuivumaan päin, mielestäni oli aika helppo rokko. Lämpöä taisi olla yhtenä iltana, mutta eipä sitten muuta. Ruoka maistui ja Hilla oli oma iloinen itsensä suurimman osan ajasta. 


Muutamia postaustoiveitakin tuli tässä hiljaisen ajan aikana, ja itselläkin on monta juttua mielessä, mistä pitäisi kirjoittaa. Kiitos myös mukavista kommenteista, oli kiva huomata että ootte siellä vaikka pientä taukoa pidinkin. Kirjoitelkaa toki, jos on vielä mielessä jotain. Eiköhän tämä tästä taas, kun vauhtiin pääsee... :)

Ihanan aurinkoista kevätviikkoa teille! Nyt näytti kymmenen päivän sääennuste siltä, että uskon ettei talvikelit enää palaa. Mies meinasi kohta vaihtaa autoihin kesärenkaan ja itse ajattelin pestä toppavaatteita ja pakata niitä kellariin odottamaan muuttoa. Seuraavan kerran ne kaivetaan esiin uudessa kodissa. ♥ 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Raksakiire

Huh, kun on ollut blogissa hiljaista! Syitä sille on kolme; rakentaminen, rakentaminen ja rakentaminen. Mies on ollut nyt kaksi viikkoa lomalla ja on vielä ensi viikonkin. Me siis ollaan oltu joka päivä raksalla aamusta iltaan. Apujoukkojakin ollaan saatu nyt melkein joka päivä, niin ihanaa.


Talo on edistynyt tässä parissa viikossa ihan jättiharppauksin. Ihan mieletön vauhti ollut! Katselin tuossa kuvia tammi- ja helmikuulta ja oikeasti hämmästyin; oliko se noin keskeneräinen silloin?

Oon koittanut siellä räpsiä kuviakin, jotta voin jossain vaiheessa taas päivittää teillekin tilannetta. Muutenkin olisi hirveästi asiaa, mm. Hillan puolivuotiskuulumiset, sisustusjuttuja, lastenvaatejuttuja, haasteita, käsitöitä, synttärijuhlakuvia... Palaan blogiin viimeistään viikon päästä, kun miehen loma on vietetty ja saatan ehkä jonain päivänä olla ihan vaan kotona ja näin ollen ehdin päikkäriaikaan istahtaa koneellekin. 


Nyt kuitenkin, lauantaiaamun ratoksi rakentaan! Kuvat ei liity tähän nyt mitenkään, mutta Hilla toivottaa neilikkakimpun kanssa kamalasta takatalvesta huolimatta ihanaa kevättä. :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Muistoja puolen vuoden takaa

Puoli vuotta sitten meidän elämä muuttui.

Menimme raskausviikoilla 37+3 tarkastuskäynnille sairaalaan 2. syyskuuta 2013 kohonneen verenpaineeni ja voimistuneen pääkivun takia. Luulimme, että käymme vain ja palaamme yöksi kotiin. Väärässä olimme. Paikalle hälytettiin samantien lääkäri ja kuulimme jo sanan "sektio". Vauvan sydänäänet romahtivat.

Sektiosalin sijaan menimmekin tavalliseen synnytyssaliin. Olimme hämillämme, me synnytyssalissa? Yhtäkkiä, tavallisena maanantai-iltana? Siihen asti raskaus oli sujunut mitä parhaiten ja odottelimme vauvaa saapuvaksi syyskuun lopulla. Mitä nyt tapahtuu? Minulla oli hammaslääkäriaikakin varattuna seuraavaksi aamuksi!

Seuraavana aamuna lääkäri päätti käynnistää synnytyksen, koska vauvan sydänäänet romahtivat toistuvasti eikä hänen hyvinvointinsa kohdussani enää ollut varmaa.

Olimme salissa 47 tuntia, kuuntelimme sillä aikaa naapurihuoneessa kolme muuta synnytystä. Kivut olivat sanoinkuvaamattomat, mutta huoli vauvan terveydestä vielä suurempi. Elimme koko ajan epätietoisuudessa ja pystyimme lukemaan tilanteen vakavuuden salissa jatkuvasti olleiden lääkäreiden ja kätilöiden kasvoilta. Sydänäänet olivat jatkuvasti heikot ja vauvalla oli riskit saada vaurioita esimerkiksi aivoihin hapenpuutteesta.

Omat toiveet luonnonmukaisesta synnytyksestä, liikkumisesta, fysiopallon käytöstä ja ammeesta joutui heittämään pois. Olin kaksi vuorokautta pedissä, enkä saanut liikkua. Aluksi sain vielä köpötellä muutaman askeleen vessaan, mutta lopulta en enää sinnekään. Ravinto tuli suoraan suoneen ja minä olin kiinni sängyssä. Pelotti, selviääkö vauva terveenä maailmaan.






Lopulta keskiviikkona 4.9.2013 kello 22.16 hän vihdoin näki maailman imukupin avustuksella. Terveenä, täydellisenä. Pisteet 9/10. Pienikokoisena raskauden kestoon nähden.

Kliseistä, mutta kivun unohti heti. Juotiin salissa kahvit ja kilisteltiin hymy korvissa asti. Onko se kaikki todella ohi? Meille syntyi tyttö! 

Olimme vauvan kanssa sairaalassa kuusi päivää. Ensin hänen ruumiinlämpö ei pysynyt normaalina, olihan hän syntynyt ennen aikojaan ja pienenä. Vastasyntyneiden tarkkailuosastolta saadut villavaatteet sekä lämpöpeti tekivät  tehtävänsä ja kotiinpääsy häämötti. Sitten tuli keltaisuus. Lämpöpediltä hän siiryi valopedille. Kun bilirubiiniarvot saatin kohdilleen, alkoi vihdoin meidän normaali arki kolmihenkisenä perheenä kotona.

♥ 

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Roosaa pitsiä

Kuinkahan monta hametta oon jo ehtinyt ommella Hillalle, eikä tytöllä ole ikää vielä kuin puolisen vuotta? Vielä, kun ehtisi käyttää kaikkia... Mä kyllä niin haaveilen vielä toisestakin tyttölapsesta, kolmannestakin jos rehellisiä ollaan. Sitten saisi hameetkin lisäkäyttöä. ;) Miehen kanssa ollaan monesti leikitelty ajatuksella tyttötriosta, olishan se tosi ihanaa.




No mutta, tammikuussa tein tällaisen hameen Hillalle, kun mentiin mieheni siskon syntymäpäivä-/tuparikahveille. Kangas on jo viime vuoden puolella palanen kangaskaupan alelaarista löytynyttä pitsiä, väri oli niin herkullisen murrettu roosa että ostin sen. Pitsiä on vieläkin jäljellä, mitähän muuta siitä tekisi...?

Toivottavasti tämä hame mahtuu Hillalle vielä myöhemmin keväällä tai jopa kesällä, mielellään käyttäisin sitä enemmänkin. Oon tehnyt myös yhden musta-liilan hameen, jota en olekaan tänne blogiin kuvannut, täytynee korjata asia pikimmiten. :)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Ruokatuolipohdintaa

Meille tulee uuteen kotiin ruokapöytä kahdeksalle ihmiselle. Kymmenenkin mahtuu tarvittaessa, jos pöytää vedetään hieman olohuoneeseen päin ja päihin laitetaan tuolit. Iso ruokapöytä on aina ollut mun haaveissa. Katseltiin joitakin valmiita pöytämalleja, mutta mikään ei iskenyt täysin. Tai jos iski, niin hinta oli niin kova ettei uskallettu sen tarkemmin katsoa. Päädyttiin siksi siihen, että teemme pöydän itse.

Kuten jo joskus mainitsin, Kannustalo on toimittanut puutavaraa todella reippaalla kädellä. Meillä jää paljon ylimääräiseksi erilaisia lautoja ja lankkuja. Pöydän kansi tehdään siis ylijäämälankusta, joka on noin 20cm leveää. Viisi lankkua vierekkäin pituussuunnassa, pöydästä tulee reilun metrin levyinen, kun pienet raot jätetään lankkujen väliin. Pituutta pöydälle tulee 250cm. Näillä mitoilla se mahtuu oikein mukavasti ruokailutilan erkkeriin. Koska pöydässä säästetään paljon rahaa, olemme miettineet, että tuoleihin voimme tarvittaessa sijoittaa enemmänkin. Hyvä niin, sillä esimerkiksi Ikeassa ei ole ainuttakaan ruokapöydän tuolia, joka miellyttäisi meidän silmää.

Meillä on muutenkin ajatus, että ostelemme pikkuhiljaa klassikkotuotteita kotiimme ja niitä sekoitetaan iloisesti itsetehtyjen, kirpparilöytöjen ja halpakaupoista ostettujen juttujen kanssa. Meillä menee muuten niin, että mieheni on minua halukkaampi sijoittamaan laatuun ja designiin. Meistä olisi ihanaa tehdä ajattomia hankintoja, joita lapset voi sitten aikanaan viedä omiin koteihinsa. En tiedä johtaako tämä juurensa siitä, että meillä itsellämme on täällä mummilastani mukaan tullut Artekin ruokapöytä ja siinä ympärillä neljä 69-tuolia. Lisäksi lapsuudenkotini peruja on Muuramen lipastot, joihin en taida koskaan kyllästyä. Yksinkertainen muotokieli ja ajattomuus, ne vaan toimii mun mielestä. 

Mutta niin, taas lähti rönsyilemään. Piti siis pohtia ruokapöydän tuoleja! Tein kollaasit tuoleista mitä olemme ajatelleet.



Muuto Visu - Hay About A Chair
Muuto Visu - Muuto Nerd

Nordal Downtown -  Department Wood - Artek 69

Aluksi ajattelin, että tuolit voisivat olla valkoiset tai harmaat, mutta sittemmin olen myös lämmennyt AAC:n ja Visun tammijaloille. Puulajeista minua kyllä viehättää eniten koivu, jota tuo kuvan 69-tuolikin. Meidän omat 69:t olen maalannut valkoisiksi (puolustan klassikon maalaamista sillä, että ne oli jo maalattu silloin, kun ne meille tuli). Pitäisin nämä nykyiset ilomielin, jos näitä olisi kahdeksan. Harkitsin jo neljän muun ostamista, että voisi sekoittaa tuolit, mutta äh. Eriparituolit ruokapöydän äärellä ei ole meidän juttu, vaikka monissa muissa kodeissa toimiikin.

Mies sanoi oman mielipiteensä, että nämä vanhat Artekit päätyy uudessa kodissa muihin paikkoihin. Hillan huoneeseen, aulaan, työhuoneeseen... ainahan tuoleja tarvitaan. :) Hän siis sanoi viimeisen sanan, että kahdeksan uutta tuolia hankitaan. Valinta saattaa tapahtua näiden kollaasin tuolien välillä, ellei jotain uutta ja ihmeellistä ilmaannu.

Muotoilultaan Visu on kärkisijoilla, ehkä? :D Nordalin terästuoli on myös ihanan teollishenkinen, mutta mietin onko se jo liian raju. Olisiko se parempi yksinään vaikka työhuoneessa? Toisaalta sitä voisi pehmentää etenkin talviaikaan isoilla taljoilla tai vaikka tämän kaltaisilla hauskoilla istuintyynyillä. Pinnatuolit on myös ihania, mutta voi olla että kun niitä laitetaan kahdeksan saman pöydän ääreen, on se omaan makuuni liian sekavaa. Liikaa pinnoja. Meillä on itsellämme muutama vanha pinnatuoli, jotka tulee myös taloon...jonnekin. Mä oon ihan tuolihullu nykyään!

Onko teillä mielipiteitä? Osaisitteko vinkata vielä jostain mahdollisesti minua miellyttävästä ruokapöydän tuolista, nyt kun näette tyylisuuntaa, mitä haemme? 

Kuvat: room21