Huiii, sehän vetelee jo huhtikuu viimeisiään ja jo tällä viikolla alkaa tämän naisen lempikuu; toukokuu! Ihan älytöntä tämä ajan juoksu. Mulla on luonnoksissa monta keskeneräistä postausta, mutta jotenkin ei aika ole riittänyt niiden viimeistelyyn. Kamerakin on pysytellyt pitkälti laukussa.
Me ollaan, yllätys yllätys, oltu raksalla tiiviisti. Siellä tapahtuu edelleen vauhdilla, kohta alkaa vihdoin tulla jotain näkyvääkin aikaiseksi. Rakentaminen on kyllä sellainen juttu, mitä ei oikeasti voi ymmärtää ellei ole sitä itse kokenut. Siitä on oppinut niin paljon tässä vuoden aikana. Ihmiset, jotka eivät itse ole rakentaneet, katsovat meidänkin kotia ihmetellen että ei siellä nyt niin paljon ole tapahtunut. Vaikka me ollaan siellä joka päivä ahertamassa! Täytyy myöntää, että sellaiset kommentit on loukanneet eniten. Se on vähän sama, jos lapseton ihminen arvostelee omaa äitiyttä. Kun ei ole omaa kokemusta, on yleensä parasta olla hiljaa jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa. Onneksi meillä on paljon myös rakentaneita tai remontoineita läheisiä ja ystäviä, jotka ovat käyneet tsemppaamassa ja todenneet kuinka vauhdilla talo on noussut, ottaen huomioon että sitä on tehty omin voimin ja samalla pientä vauvaa hoitaen. Niistä kommenteista me ollaan saatu voimia jatkaa.
Rakentamisessa näkymätöntä työtä on niin paljon, etenkin kun on kaksi kerrosta ja monta erkkeriä ja kulmaa. Pelkästään niiden tekemiseen on uponnut satoja, ellei tuhansia tunteja. Siksi tällä hetkellä on niin ihanaa, kun ensimmäiset maalailut on maalattu. Voi ihana valkoisuus! ♥ Hillan huoneen tehostetapetti on tilattu ja se tulee parin viikon päästä. Siitä se hiljalleen hahmottuu, meidän ihana koti, jonka eteen on tehty niin älytön määrä työtä. Rakentaminen on ollut raskainta, mitä mä olen elämässäni kokenut. Mulla oli asiaan liittyvä postauskin tuolla tekeillä, katsotaan josko pian saisin sen valmiiksi. Sen verran sanon kuitenkin jo nyt, että kyllä täällä on järjettömän kova väsymys tällä hetkellä. Miehellä ja minulla. Sen takia ei ole tullut blogissakaan käytyä, eikä tietokonetta tule välillä avattua moneen päivään.
Nyt täytyy vaan jostain kaivaa energiaa loppurutistukseen, että päästään muuttamaan. Vaikka iltaisin (ja nykyään jo päivisinkin) itkettää, kun on kaikella tapaa niin poikki, niin nyt ei auta ajatella asiaa. Me yritetään vaan pitää mielessä lopputulos, rakas oma talo, Hillan ensimmäinen oikea koti. Hillasta puheen ollen, hänelle on puhjennut jo kahdeksan hammasta, joten voitte ehkä kuvitella että nukkuminen on kutiavien ikenien takia hieman vaihtelevaa. Se ei puolestaan helpota äidin ja isin uupumusta. Ennen niin hyvin päiväunia nukkunut tyttö on jättänyt päiväunetkin monena päivä käytännössä katsoen kokonaan nukkumatta.
Huomenna onkin jo vappuaatto ja sitten alkaa miehen neljän päivän vapaa. Tehorakentamista luvassa! Täytyy varmaan ostaa vähän ilmapalloja, joita puhallellaan raksalle koristeeksi. Pientä piristystä! Mua muuten piristää jo nämä Pinterestistä poimitut kuvatkin, ihania värejä ja iloisuutta. Ensi vuonna mä kyllä niin koristelen uuden talon ilmapalloilla ja muilla kivoilla jutuilla. Vappu on niin kiva juhla! Harmi, että ilmat taitaa vähän huonontua, tässä on jo ehtinyt tottua lämpöön ja aurinkoon. Toisaalta, ehkä tulee vähemmän istuttua ulkona kahvilla ja malttaa touhuta enemmän sisähommissa. :)
Mä lupaan vappuna kuvailla uudella talolla, niin näette tekin, missä mennään!
Kuvat: Pinterest