tiistai 29. huhtikuuta 2014

Väsymystä ilmassa

Huiii, sehän vetelee jo huhtikuu viimeisiään ja jo tällä viikolla alkaa tämän naisen lempikuu; toukokuu! Ihan älytöntä tämä ajan juoksu. Mulla on luonnoksissa monta keskeneräistä postausta, mutta jotenkin ei aika ole riittänyt niiden viimeistelyyn. Kamerakin on pysytellyt pitkälti laukussa.

Me ollaan, yllätys yllätys, oltu raksalla tiiviisti. Siellä tapahtuu edelleen vauhdilla, kohta alkaa vihdoin tulla jotain näkyvääkin aikaiseksi. Rakentaminen on kyllä sellainen juttu, mitä ei oikeasti voi ymmärtää ellei ole sitä itse kokenut. Siitä on oppinut niin paljon tässä vuoden aikana. Ihmiset, jotka eivät itse ole rakentaneet, katsovat meidänkin kotia ihmetellen että ei siellä nyt niin paljon ole tapahtunut. Vaikka me ollaan siellä joka päivä ahertamassa!  Täytyy myöntää, että sellaiset kommentit on loukanneet eniten. Se on vähän sama, jos lapseton ihminen arvostelee omaa äitiyttä. Kun ei ole omaa kokemusta, on yleensä parasta olla hiljaa jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa. Onneksi meillä on paljon myös rakentaneita tai remontoineita läheisiä ja ystäviä, jotka ovat käyneet tsemppaamassa ja todenneet kuinka vauhdilla talo on noussut, ottaen huomioon että sitä on tehty omin voimin ja samalla pientä vauvaa hoitaen. Niistä kommenteista me ollaan saatu voimia jatkaa.

Rakentamisessa näkymätöntä työtä on niin paljon, etenkin kun on kaksi kerrosta ja monta erkkeriä ja kulmaa. Pelkästään niiden tekemiseen on uponnut satoja, ellei tuhansia tunteja. Siksi tällä hetkellä on niin ihanaa, kun ensimmäiset maalailut on maalattu. Voi ihana valkoisuus! ♥ Hillan huoneen tehostetapetti on tilattu ja se tulee parin viikon päästä. Siitä se hiljalleen hahmottuu, meidän ihana koti, jonka eteen on tehty niin älytön määrä työtä. Rakentaminen on ollut raskainta, mitä mä olen elämässäni kokenut. Mulla oli asiaan liittyvä postauskin tuolla tekeillä, katsotaan josko pian saisin sen valmiiksi. Sen verran sanon kuitenkin jo nyt, että kyllä täällä on järjettömän kova väsymys tällä hetkellä. Miehellä ja minulla. Sen takia ei ole tullut blogissakaan käytyä, eikä tietokonetta tule välillä avattua moneen päivään.

Nyt täytyy vaan jostain kaivaa energiaa loppurutistukseen, että päästään muuttamaan. Vaikka iltaisin (ja nykyään jo päivisinkin) itkettää, kun on kaikella tapaa niin poikki, niin nyt ei auta ajatella asiaa. Me yritetään vaan pitää mielessä lopputulos, rakas oma talo, Hillan ensimmäinen oikea koti. Hillasta puheen ollen, hänelle on puhjennut jo kahdeksan hammasta, joten voitte ehkä kuvitella että nukkuminen on kutiavien ikenien takia hieman vaihtelevaa. Se ei puolestaan helpota äidin ja isin uupumusta. Ennen niin hyvin päiväunia nukkunut tyttö on jättänyt päiväunetkin monena päivä käytännössä katsoen kokonaan nukkumatta.


Huomenna onkin jo vappuaatto ja sitten alkaa miehen neljän päivän vapaa. Tehorakentamista luvassa! Täytyy varmaan ostaa vähän ilmapalloja, joita puhallellaan raksalle koristeeksi. Pientä piristystä! Mua muuten piristää jo nämä Pinterestistä poimitut kuvatkin, ihania värejä ja iloisuutta. Ensi vuonna mä kyllä niin koristelen uuden talon ilmapalloilla ja muilla kivoilla jutuilla. Vappu on niin kiva juhla! Harmi, että ilmat taitaa vähän huonontua, tässä on jo ehtinyt tottua lämpöön ja aurinkoon. Toisaalta, ehkä tulee vähemmän istuttua ulkona kahvilla ja malttaa touhuta enemmän sisähommissa. :)

Mä lupaan vappuna kuvailla uudella talolla, niin näette tekin, missä mennään!

Kuvat: Pinterest

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste

Sain mukavan haasteen Ripaus tunnelmaa -blogin Heidiltä. Tässä on tarkoituksena ottaa peräkkäisinä päivinä yksi arkinen kuva, viiden päivän ajan. Arkeahan tämä elämä pitkälti on, joten täältä pesee meidän viime viikkoa.

Päivä 1

Raksailta. Mies teki sähkötöitä, minä sitä sun tätä ja Hilla leikki enimmääkseen tyytyväisenä vaunuissa leluillaan. Yläkerran aulaan paistoi ilta-aurinko niin kauniisti. ♥



Päivä 2

Autossa. Matkalla serkkupojan synttäreille. Jos joku tunnistaa paikan, niin huutakaa hep!


Päivä 3

Iltapäivä. Itse söin välipalaa pöydän äärellä ja katselin Hillaa, joka oli herännyt unilta ja leikki lattialla. 


Päivä 4

Myllerrys. Totuus välillä, vaikka petaankin sängyn 99% heti aamulla. Nyt oli kuitenkin kiireinen aamu ja äkkilähtö, sänky ei ollut pedannut itse itsestään ja kotiin tullessa se näytti yhtä tältä. Lisävarusteena siellä on harso, tutti ja unilelu, joiden kanssa Hilla muutti meidän väliin aamulla kello 6.20.



Päivä 5

Hengähdys. Tyttö on mennyt tuonne ikkunan takana näkyvälle parvekkeelle päiväunille, itse laitan Moccamasterin laulamaan. Syön aamupalan nro. 1 yhdessä Hillan kanssa kahdeksan aikaan, koska haluan että hän oppii heti perheen rytmin. Viimeaikoina olen aamulla juonut teetä, joten päiväunien koittaessa (n. kello 9) keitän vielä kahvia ja herkuttelen jotain hyvää sen kanssa, samalla kun bloggaan tai teen jotain muuta rentouttavaa. Sen jälkeen jaksaa touhuta päivän.











Sellaisia paloja meidän arjesta. Kiitos kivasta haasteesta Heidi! :) Kuka ei ole vielä tehnyt? Haastan teidät kaikki ja toivon että vinkkaatte mulle kommenttiboksiin, jos teette, niin pääsen mukaan teidän arkeen. :)

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pääsiäisfiilistelyä sairasvuoteelta

Puuh, täällä ollaan sairaissa tunnelmissa jo ihan liian monetta päivää putkeen. Tai siis minä olen, onneksi mies ja varsinkin tyttönen ovat ainakin toistaiseksi pysyneet terveinä. Lauantaiaamuna oli jotenkin outo olo, heikotti ja kurkussa oli kauhea kaktus. Siitähän se sitten paheni oikein kunnolla, illalla oli jo ihan järkyttävä olo. Yö oli ihan tuskaa, olin Hillan kanssa kahden kotona ja yösyötöillä meinasi jo taju lähteä, oli niin kova kuume.

Sunnuntaiaamuna se taju sitten lähti, muistan olleeni vaihtamassa vaippaa, kun tuli kylmä hiki ja tosi huono olo. Sitten heräsinkin lattialta, pää eteisen puolella ja loppuvartalo kylppärissä. Ensin meni hetki, kun mietin missä olen, mitä on tapahtunut. Sitten tajusin; Hilla! Luojan kiitos Hilla pötkötti ihan tyytyväisenä hoitopöydällä, eikä seuranani lattialla. Onni onnettumuudessa myös, etten itse lyönyt päätäni laattaan tai kiviseinän kulmaan. En edes halua ajatella mitä olisi käynyt, mies kun oli tulossa kotiin vasta iltapäivällä, joten eipä olisi kukaan ollut auttamassa.

Sunnuntain jälkeen kuume on laskenut ja noussut, laskenut ja noussut. Kurkkukipukin on hellittänyt ja pahentunut, hellittänyt ja pahentunut. Yskä on tullut ikäväksi seuralaiseksi, pahimpana luonnolisesti öisin. Nenä vuotaa ja ääni on poissa. Blaah, enpäs ole aikoihin ollut kipeä. 



Nyt yritän pakottaa itseni lepäämään, jotta tervehdyn pääsiäiseksi. Siinä olisi neljä tehokasta raksapäivää tiedossa, joten täytyy saada itseni kuntoon. Tänä vuonna pääsiäinen siis menee ihan täysin rakennuspuuhissa, enkä ole muutenkaan siihen panostanut. Koristeet ja ohrat on ensimmäistä kertaa laittamatta, mutta jotenkin ei nyt energia riitä. Kaikki keskitetään muuttokuntoon saamiseksi. Olen kyllä ihaillut Pinterestistä kaikkia kauniita pääsiäiskuvia ja fiilistellyt mielessäni, kuinka kauniit koristukset ensi vuonna laitan uuteen kotiin. Onneksi Hillakaan ei ymmärrä vielä tästä mitään, joten ei tarvitse potea niin huonoa omatuntoa. 


Oi että, vuoden päästä ajattelin kylvää ohraa yhdessä Hillan kanssa, maalata kananmunia, ihastella tipuja ja pupusia... täytyykin miettiä kaikkia kivoja pääsiäisperinteitä meidän perheeseen. Lapsuudessani meillä oli pääsiäisen aikaan takanreunalla kukko, joka aina silloin tällöin muni (pääsiäiskarkkeja tai suklaamunia). Se oli ihan superjännää käydä aina kurkkimassa, oliskohan kukko muninut! Täytyy etsiä meillekin joku söpö kukko, että voin jatkaa tätä perinnettä omankin lapsen kanssa. Mies taas on vannoutunut suklaamunien piilottaja ja on tartuttanut sen minuunkin. Me ollaan monena vuonna piiloteltu toisillemme munia (0lenpas muuten tänäkin vuonna piilottanut sekä raksalle että kotiin muutaman ;D) ja tämänkin haluan olen yksi pääsiäisperinne Hillan kanssa, sitten kun hän aikanaan alkaa herkkuja syödä (toivottavasti ei piiitkään aikaan...).

Pystyn jo silmissäni näkemään, kuinka kauniilta ensi pääsiäinen näyttää. Vaaleassa ja valoisassa kodissa keväisen vihreä ohra ja herkullisen pastellisävyiset höyhenet, maalatut munat ja muut koristeet. 


Nauttikaa näistä ihanista pääsiäiskuvista, mä ainakin nautin. Samalla nautin ison mukillisen hunajateetä ja siirryn sängylle pötköttämään oman rakkaan höpöneidin kanssa. Hän on kyllä sellainen höpöhöpö, juttua tulee ihan koko ajan. Nyt pinnalla on dadadada ja papapapa. Ai niin, pari viikkoa sitten (juuri 7kk -päivänään) hän vihdoin käätyi selältä vatsalleen ja nyt se onkin menoa. Tyttö kieriskelee minkä ehtii ja on niin innoissaan uudesta taidostaan. Söpö. ♥

Lämmintä ja aurinkoista keskiviikkoa!

Kuvat: täältä

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Serkkupojan 3-vuotissynttäreillä

Hillan toinen serkkupoika täytti tiistaina jo kolme ja meidän pesue ajeli juhlistamaan pientä miestä keskiviikkona. Olipa kauniit juhlat ja hyvät tarjoilut. Ja kyllä se vaan on niin, että yksinkertainen on kaunista ja toimii aina. Ei tarvittu mitään valtavaa ilmapallomerta, eikä keksejä ja karkkeja. Kauniit, simppelit koristelut ja sopivasti tarjottavaa. 

Pakko muuten tähän väliin sanoa, että mä yritin parhaani mukaan karsia näitä kuvia, ettei tulisi aiiiivan liian paljoa tähän postaukseen, mutta eh... onhan niitä siinä muutama. ;) Oli vaan niin paljon kaunista kuvattavaa! (Ja toinen huomio; kuvat 4, 6, 7 ja 10 on ottanut siskoni, muut omaa käsialaa.)










Aivan ihania muuten noi siskon tekemät paperikennopallot, eikös olekin? Mun on ehkä aivan pakko kopioda idea ja tehdä niitä Hillan synttäreille! (Oi kyllä, ne on jo kovassa mietinnässä. Alle viisi kuukautta aikaa enää. ;D)





Meitä alkoi mieheni kanssa vähän lapsettaa ja koristeltiin pöydällä ollut tulppanikimppu (eli leikissämme joulukuusi). Synttärisankari leikki tonttua, joka toi meille lahjoja. Niillä lahjoilla me sitten koristeltiin kuusta. Pahoittelut Kaisa, ei kai tulppaanit kärsineet kauheasti? ;)

Hauskat juhlat, ihana piristys arki-iltaan ja todellakin vaihtelua raksailuun!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Mummilassa

Kuten jo aiemmin kertoilin, oltiin viime viikonloppuna lapsenvahtina. Hillan serkkutyttö Iisa, 5kk, oli meillä hoidossa muutaman tunnin. Mummila oli tyhjillään, joten me rantauduttiin sinne. 









Aika meni hurjan nopeasti ja kivaa oli! Kuten meillä aina, niin nyt ei muuten tarvinnut taistella lenkillä, että kumpi työntää vaunuja. Molemmille oli oma vauva ja omat vaunut. :D Kauheen kätevää. Ehdittiin siinä muutaman tunnin aikana leikkiä, ulkoilla ja kylpeä. Tytötkin alkoi jo vähän enemmän ottaa kontaktia toisiinsa.


Pieni Iisa oli aivan superkiltisti, eikä vierastanut meitä laisinkaan. Hän vierasti ainoastaan korviketta ja siksi jouduttiin hälyttämään äippä paikalle aiemmin, mitä muuten olisi tarvinnut, ettei kiusata toista. Niin reipas tyttö! ♥ On ne vaan niin suloisia ja rakkaita, molemmat. Taas mietin, että kuinka suloinen kaksikko heistä vielä kasvaakaan...?

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ikean kesä

Viime viikolla kolahti Ikean kesäkuvasto ja vaikka en siitä nyt äkkiseltään kauheasti mitään sykähdyttävää löytänytkään, niin innostuin sen verran, että klikkailin Ikean sivuille katsomaan tuotteita tarkemmin. Oon niin innoissani, kun tänä vuonna saa kesäjuttuja laitella omakotitalon pihalle, vaikkakin se nyt onkin tooodella keskeneräinen. Enemmän pihaa laitetaan sitten kesällä 2015. Keräilin kuitenkin kollaasin ihanista kesäjutuista.


Rauhallista ja luonnonmukaista. Itsellä sama maku säilyy myös ulkosisustamisessa, en sielläkään välitä leikitellä väreillä. Kukista sitä väriä tulee sitten ihan riittävästi omaan makuun.

Tuo alarivin keskimmäinen on kangasta, jota löytyy myös vahapintaisena. Olis mun mielestä aika ihana terassin pöydällä liinana, mitäs te tykkäätte? Ylärivin kynnysmattoja käyn ainakin ostamassa pari kappaletta. Istuintyynyt täytyy uusia, vanhat on niin haalistuneet. Aurinkovarjo pitää myös varmaankin hankkia, sillä en usko että tänä kesänä saadaan vielä meidän lasiterassia tehtyä, niin että pöytäryhmän saisi sinne, vaan se sijoitetaan pihalle ihan taivasalle, joten varjolle on (toivottavasti!) käyttöä.

Kesäkuume alkaa selkeästi nostaa päätään... :)

Kuvat: Ikea

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Uusia makuja


Sain jonkin verran kuulla sitä, että kun meinaan täysimettää puoli vuotta, ei lapsi sitten niin helposti opi syömään kiinteitä. Välillä koin suorastaan painostusta, että pitäisi aloittaa jo maistelemaan muutakin. Onneksi luotin omaan äidinvaistoon ja toimin, kuten parhaaksi koin. Ihanaa, että myös mies oli samoilla linjoilla ja olemme itse tyytyväisiä siihen, kuinka toimimme. Toisille sopii toinen tapa, toisille toinen.

Puoli vuotta tyttö kasvoi pelkällä rintamaidolla tosi hienosti ja pysyi tyytyväisenä. Uudet maut hän on ottanut mielenkiinnolla ja ilolla mukaan jokapäiväiseen elämään. Koska meillä ei mieheni kanssa kummallakaan ole mitään allergioita, saimme neuvolasta luvan antaa Hillalle uusia makuja aika tiheäänkin tahtiin. Tällä hetkellä tytsyn ruokavalioon kuuluvat seuraavat maut: kaura(puuro), peruna, porkkana, parsakaali, kukkakaali, kesäkurpitsa, bataatti, banaani, omena, päärynä, mango, mustikka. Tomaattia ja kurkkua hän myös syö silloin tällöin. Varsinkin tomaatti maistuu. Selkeästi muutenkin ollaan huomattu, että Hilla tykkää nimenomaan mauista. Esimerkiksi peruna, joka on tosi mauton, ei uppoa läheskään niin hyvin kuin muut. 


Puuron teemme ihan perus kaurahiutaleista, mitään vauvapuuroja emme ole antaneet. Mielestäni ne on vähän turhia, hyvin uppoo tavallinenkin puuro mitä syömme itsekin. Soseet olen tähän asti tehnyt itse, se on niin helppoa ja nopeaa. Kerralla tulee tehtyä isompi satsi, jota sitten olen pakastanut pieninä annoksina. Pakastustila vaan meinaa loppua kesken, mutta siihenkin asiaan tuo uusi koti helpotuksen. :)





Nyt pitäisi jo antaa muutakin kuin kasviksia ja hedelmiä, ajattelimme aloittaa kanalla. Kanan jälkeen vuoroon tulee kala ja liha. Yhtenä päivänä syötiin miehen kanssa appelsiinilohkoja ilman sitä "nahkaa" ja Hilla halusi maistaa myös. Iloinen hymy huulilla tyttö imeskeli lohkosta kaiken mehun. :D Kummisetä antoi myös sitruunaviipaleen ja sama juttu, ei ilmekään värähtänyt kirpeydestä, vaan lisää lisää! Odotan jo innolla kesää, kun saa tuoreita kotimaisia marjoja, eikä tarvitse turvautua pakastealtaiden antiin. Kotimaiset mansikat, vadelmat, mustikat, karviaiset... ai että! Ja hillat toki! ;)

Tähän asti tytölle ei ole tullut mitään oireita mistään ruoasta ja kaikki on uponnut iloisesti. Näyttää olevan aika lailla ruokahalu kohdillaan. :D Ihanaa, jos säästyy allergioilta ja on kaikkiruokainen, se helpottaa elämää niin paljon. 


Kuten jo mainitsin, olen tehnyt kaikki ruuat itse, mutta en ole niin ehdoton ettenkö voisi esimerkiksi reissussa tai kylässä antaa valmissoseita. Mummikin oli viime kyläilylle ostanut kaupan soseita ja hyvä niin, sillä otin liian vähän omatekemää mukaan ja sitten annoimmekin kaupan mango-päärynää lisäksi. Ihan hyvin maistui sekin. Periaatteesta kuitenkin pyrin tekemään ruuat itse, sillä emmehän me itsekään juurikaan osta kaupasta eineksiä. Haluan lapsellekin tarjota puhtaita makuja, tuoreista raaka-aineksista.

Nyt vaan toivotaan, että ruokailut sujuu vastedeskin yhtä hienosti. Ja hei, mikäs nyt on ruokaillessa, kun on uusi komea syöttötuoli. :) Hilla näyttää niin isolta tytöltä jo, kun hän istuskelee pöydän äärellä. Ostosreissulla tarttui mukaan myös setti noita Ricen melamiinimukeja. Hilla juo ruuan päälle vettä mieluiten ihan tavallisesta mukista ja nuo on just hyviä. Keltainen ei kyllä ihan oo mun juttu, vihreäkään ei täysin hivele silmää... mutta eiköhän nekin käyttöön tule.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Viikon paras päivä

Perjantai ja aurinko paistaa, voiko ihanammin päivä enää alkaa? Meidän tytykin täyttää tänään jo 7kk, hurjaa.

Viikko onkin mennyt haipakkaa, koko alkuviikon olin ahkerasti raksalla mun isän kanssa. Nyt on yläkertaankin väliseinät yhtä parin metrin pätkää vaille tehty ja mies on saanut siellä sähkötyöt on ihan kivalle mallille. Voi jee, se talo valmistuu ihan oikeasti joskus! :))


Ihan uutta virtaa tullut tästä keväisestä lämmöstä ja aurinngonpaisteesta. Laitettiin raksallakin meidän vanha parvekekalustesetti etupihalle, tuossa on kivan suojainen nurkkaus, johon paistaa aurinko aamusta pitkälle iltapäivään. Vaikka se onkin vielä vähän karu nurkkaus, niin on siinä silti ollut kiva istuskella kahvilla, omalla pihalla. ♥ Täytyy muistaa joku kerta ottaa täältä kaupungista istuintyynyt mukaan, niin on mukavampaa.

Eilinen oli kivaa vaihtelua, Hillan mummi eli minun anoppi on pitkään toivonut Hillaa hoitoon ja eilen vein hänet. Pääsin itse yksin asioille, oli niin helppoa (joskin vähän orpoa) kulkea ilman rattaita. En tiennyt mitä käsillä tekisin, kun ne roikkui ihan vapaana. ;) Tärkeimpinä juttuina kävin ostamassa Hillalle syöttötuolin ja kuistin lattialle laatat, sitten mukaan tarttui vähän muuta pientä kivaa. Laatat hain Bauhausista ja vitsit, sinne oli tullut uutta upeeta betonijäljitelmälaattaa... melkein harmittaa etten ostanutkaan sitä. Mutta kun olin jo päättänyt mitä haen, niin en sitten jäänyt pähkäileen. Nyt kyllä mietin, että saisiko sitä toista laattaa johonkin muualle.

Tänään vietän pitkästä aikaa kotipäivää kaupungissa, Hilla on unilla ja mä isken nyt kiinni tuohon jäätävän kokoiseen tiskivuoreen. Nyt kun Hillakin syö jo neljä kertaa päivässä kiinteää ruokaa, alkaa vähän olla ikävä tiskikonetta... no, pian pian. Kai sitä vielä hetken tiskaa käsin vaikka väkisin. :)

Meillä on tulossa huomenna jännä päivä, saadaan hetki kokeilla miltä kaksoset tuntuisi. ;) Saadaan siis hoitaa Hillan söpöä viiden kuukauden ikäistä serkkutyttöä, pitäkää peukkuja että me pärjätään. 

Aurinkoista viikonloppua, huomiselle onkin luvattu ihanaa ilmaa ainakin tänne päin! ♥