keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Serkut ja siskot

Eilen vietettiin Hillan kanssa oikein tyttöjen päivää, kun saatiin aamupäivällä seuraksemme siskoni ja hänen kolmen viikon ikäinen tyttövauvansa. Serkkutytöillä on siis päivää vaille kaksi kuukautta ikäeroa.


Saatiin siskoni kanssa kerrankin oikein kunnolla vaihdettua kuulumisia, kylläpä olikin kaikkia juttuja jäänyt kertomatta, kun suu vaahdossa piti pälpättää ja puolet jäi vieläkin puhumatta. ;) Siskon ja vauvan saapuessa, oli Hilla tuttuun tapaansa päikkäreillä parvekkeella ja vauvelikin jatkoi uniaan kaukalossa. Siispä jäi hyvin aikaa tehdä siskolleni jalkakylpy, sillä välin kun valmistin meille pientä brunssia. Halusin hemmotella siskoa jotenkin (ja samalla antaa myöhästyneen nimipäivälahjan :D) ja arvasin hänen tykkäävän kuumasta jalkakylvystä. Veden joukkoon hellävaraisesti kuorivaa mineraalisuolaa, rypsiöljyä ja 100% eteerisiä öljyjä; sitruuna, ylang ylang ja kaneli. Taustalle soimaan Michael Bublén joululevy, pöydälle kynttilä palamaan ja uskoisin, että rentoutumishetki oli ihan mukava. :)

Pidettiin ihan pienimuotoinen kuvaussessio, kun pikkutytöt heräsivät. Tämä tosin oli ihan tällainen nopea toimitus, jossa sisko räpsi kuvia ja minä heiluttelin helistintä. :D Pitäisikin joskus ottaa ihan varta vasten kuvia, jossa on tausta ja valot kohdillaan. Ja tämä äiti haluaisi myös vähän stailata tyttöään. ;) No kun pienten tyttöjen vaatteet nyt vaan on niin söpöjä...







Mitäs veikkaatte? Tuleekohan näistä tytöistä vähän kasvettuaan kuin paita ja peppu? Pienet neidit, joska kesällä kulkevat ulkona paljain jaloin ja hameen helmat liehuen. Ehkä poimivat pellon laidalta sekalaisia kukkakimppuja yhdessä. Tyttöjä, joilla on omia salaisuuksia, eikä niitä kerrota vanhemmille eikä nuoremman tytön isoveljille. :')

Kiitos Kaisa ja vauva ihanasta päivästä! ♥ Minun harvinaisen sosiaalinen viikko jatkuu, sillä tänään menemme kyläilemään kaveripariskunnalle ja huomenna saan seurakseni ystäväni Ullan. :)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tehopäivä



Aurinkoinen tervehdys Hillalta ja hyvää alkavaa viikkoa!

Täällä on suorastaan tehomaanantai meneillään. Tiedättekö, kun joskus on vaan olo, että pystyn ihan mihin vaan ja saan aikaiseksi tänään vaikka mitä. Tehokkaasti olen imuroinut, pyyhkinyt pölyt, vaihtanut petivaatteet, pessyt pyykkiä, tiskannut, tehnyt ruokaa, naputellut postauksia luonnoksiin... lisäksi luonnollisesti leikkinyt (eli laulellut, ilmeillyt ja päästellyt mitä tyhmimpiä ääniä) vauvan kanssa. 


Taloasioitakin olen hoidellut. Mieheni teki minulle listan hoidettavista asioista, sillä välin kun hän hoitaa ilmastointijuttuja. Meillä on aika toimiva ja tasapuolinen työnjako rakentamisessa, molemmat hoitelee asioita. :) Allekirjoitin vesiliittymäsopimuksen ja laitoin sen valmiiksi postiin vientiä varten, hoitelin vähän pankkijuttuja ja nyt alan selvittää talomme takka- ja puuhella-asiaa. Pitäisi nimittäin osata päättää millaiset tulisijat haluamme ja tilata ne! Vanhassa kodissa meillä oli pönttöuuni, joka oli aivan ihana. ♥ Ylempänä kuva siitä (voi vanha koti, on ikävä!). Se olisi valinta omakotitaloonkin, mutta kun pönttiksen halkaisija on vain 700mm, näyttäisi se varmaan vähän yksinäiseltä isossa olohuoneessa. Lisäksi mieheni toivoisi nyt suurempaa lasiluukkua, jotta tuli näkyisi vielä paremmin. Eli siis muita vaihtoehtoja etsimään! Puuhella on myös yksi ongelma... mistä löytää sellainen joka miellyttää sekä ulkonäön että hinnan puolesta? Haluaisin sen olevan aika linjakas, yksinkertainen ja valkoinen.

Parin tunnin päästä lähdemme tytsyn kanssa raksalle, jonne mieheni tulee töistä suoraan. Illalla kotiin päästyämme taidamme vielä viimeistellä sähkösuunnitelmaa, jotta saadaan pikkuhiljaa sähköhommiakin etenemään. :)

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kotikuvia

Meillä kävi tänään aamupäivällä mahdollinen seuraava vuokralainen katsomassa tätä asuntoa. Ja ei, talo ei todellakaan ole lähellekään muuttokunnossa ja saamme asua tässä yksiössä niin kauan kuin tarvitsee. Katsojalla ei ole käsittääkseni kiire asunnon kanssa, mutta kävi nyt katsomassa että olisiko tämä hyvä hänelle, sitten kun meiltä vapautuu.






Vieraita varten tuli vähän siivoiltua, joten innostuin vähän kuvailemaan kotiakin. Näiden seinien sisällä ei vaan ole kovin montaa nurkkaa, jota kuvata. ;) Mutta ai että, mun sisustusjalkaa vipattaa! Eli siis sormet syyhyää! Mitä vielä? Muita hyviä ilmauksia? Joku voisi pitää ihan pöhkönä, kun täällä somistelen ja järjestelen tätä pientä kotia. Etenkin, kun kovaan ääneen keväällä julistin, että vuokrataan vaan joku yksiö raksa-ajaksi, eikä sitä sitten laiteta mitenkään. Emmekä panosta siihen. No joo, ei nyt sinänsä ollakaan panostettu, mutta kyllä mä täällä harva se päivä vähän sisustelen.



Aiemmin tällä viikolla mulla välähti! Syöttäessä Hillaa katselin tuttuun tapaan ympärille ja mietin, että mitähän uutta kivaa sitä keksisi... Ruokapöytä! Olen kaivannut ihan uskomattoman paljon ruokapöytää näiden seitsemän kuukauden aikan ja vihdoin keksin, kuinka se tänne saadaan järkevästi. Puoli päivää suostuttelin miestä ja esittelin paperille piirtämääni uutta järjestystä. Illalla mies tuli raksalta kotiin ruokapöytä kainalossa. 

Nyt näyttää kivalta ja aivan ihanaa taas syödä pöydän ääressä! Samoin raksapapereita on paaaljon mukavampi pyöritellä pöydän päällä, kuin lattialla tai sängyssä tai sohvapöydällä. Lupasin miehelle, että tämä on viimeinen huonekalujen paikkojen vaihtelu tässä yksiössä. Vain pienet muutokset on sallittuja, koska nyt pitää ihan tosissaan keskittää kaikki energia talon rakentamiseen.


Ylläolevan kuvan villaiseen pakettiin kääritty tapaus nukkuu tapansa mukaan parvekkeella. Yleensä päikkäriaika menee itselläni siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa, mutta koska kaikki sellainen on tältä päivältä jo tehty, taidan ryhtyä leipomishommiin. Tein eilen piparkakkutaikinan jääkaappiin maustumaan, joten nyt olisi hyvä hetki leipoa vuoden ekat piparit.

 Joko te olette leiponeet pipareita?

maanantai 18. marraskuuta 2013

Leipuri leipoo

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Täällä on ainakin ihana ilma ulkona, aurinko paistaa. Rakastan tällaista loppuvuoden aurinkoa, joka paistaa niin matalalta. Siinä on mielestäni jotenkin paljon enemmän kauneutta, kuin kesällä kuumana korkealla helottavassa pallukassa. 


Tein jo jokin aika sitten päätöksen, että meidän perheeseen ei enää osteta vaaleaa leipää ollenkaan. Sen sijaan se leivotaan aina itse. Ruisleipä ostetaan toistaiseksi vielä kaupasta, joskin haaveilen, että sitten kun pääsemme omakotitaloon ja sen isoon keittiöön, teemme kaiken leivän itse. Mutta alku se on pienikin alku, eikö vain? ;) Syitä, miksi haluan leipoa leivän itse, on monta. Ensinnäkin, tiedän mitä siinä on. Yritämme mieheni kanssa välttää mahdollisimman paljon lisäaineita ja kaiken maailman e-koodeja. Kunhan Hilla alkaa sitten joskus syödä muuta kuin maitoa, haluan ettei hänenkään elimistöön eksy liikaa epäluonnollisia ainesosia.

Toiseksi, leivän tekeminen on superedullista. Se ei ole laisinkaan paha juttu, etenkin kun olen äitiyslomalla ja meillä on tuota talolainaakin. Lisäksi leipominen on helppoa ja kivaa, rentoudun leipiä väsätessä. Ja ehkä tärkeimpänä syynä... juuri uunista tullut, rapeakuorinen leipä nyt vaan on herrrkullista. ♥


Ystävälläni Ullalla on muuten myös erinomainen leipäresepti, jota pääset kurkkaamaan tästä. Itse en ole sitä vielä kokeillut, koska meillä ei ole vieläkään valurautapannua, mutta kyseistä leipää olen maistanut ja voin sanoa, että NAM! Itse puolestani teen useimmiten leipää näin:

7,5 dl vettä
30g tuorehiivaa
vajaa 1 rkl suolaa

2 dl  ruisjauhoja
1 dl  kokojyväjauhoja
8 dl vehnäjauhoja

Erilaisia siemeniä, hiutaleita ja jyviä oman maun mukaan.

Sekoitetaan hiiva ja suola veteen. Lisätään jauhot isolla lusikalla sekoittaen. Ei mitään vaivaamista!
Peitetään taikinakulho leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja laitetaan jääkaappiin yöksi kohoamaan.

Kun taikina on kohonnut, nostellaan löysästä taikinasta sopivia kasoja suoraan leivinpaperilla päällystetylle pellille. Pyörylöiden päälle huiskautetaan vähän jauhoja ja siemeniä, sekä tehdään ristiviilto. Ja eiikun uuniin! 230°C n. 30-35min. 

Tärkeintä on, ettei leipiä peitä liinalla, kun ne ottaa uunista, sillä muuten kuoren ihana rapeus häviää.

Itse teen tosiaan taikinan yleensä jo illalla valmiiksi ja annan sen kohota yön yli, jolloin aamulla saa tuoretta sämpylää. Vaihtoehdoisesti teen taikinan aamupäivällä Hillan unien aikaan, jotta saamme iltateen seurana lämpimäisiä. ;) Useimmiten teen tosiaan sämpylöitä, mutta tällä ohjeella onnistuu kokonainen leipäkin ihan yhtä hyvin. Kuori on aina rapea ja sisus pehmeän huokonen. ♥ Kerralla leivon sen verran ison satsin, että sitä riittää pakastimeen asti. Harmi vaan, että pakastin on aika täynnä marjoja, joten ihan älyttömästi ei voi yhdellä kertaa leipoa. TässäKIN asiassa odottelen omakotitaloa ja sinne tulevaa suurta pakastustilaa...

Tänään tein normaalien sämpylöiden sijasta rieskoja, kun eiliseltä päivälliseltä jäi perunamuusia. Olipa muuten helppoa ja nopeeta, suositttelen.

3dl perunamuusia
1tl suolaa
1 kananmuna
2-3dl vehnäjauhoja

Kylmään muusiin sekoitetaan muut ainekset, taikina levitetään sopiviksi lätyiksi pellille ja pintaa pistellään haarukalla. Sitten vaan uuniin, 275°c, keskiosassa, noin. 8-10min.

Hilla nukkuu vielä ulkona päiväuniaan, joten minä keitän kahvit ja maistelen lämpöisiä rieskoja. 

Leivontailoa sinnekin! :)

perjantai 15. marraskuuta 2013

Puuhapäivä

Perjantai!

Onpas tämä viikko kiitänyt ihan hurjalla vauhdilla. Miksei talo edisty sillä vauhdilla kuin aika kuluu ja lapsi kasvaa? ;) Huomenna on taas perinteinen talkoolauantai ja hommat mitä luultavammin edistyy taas paremmin kuin viikon aikana. Tulossa on isien lisäksi myös mun äiti, ihanaa. ♥ Lisäksi pari meidän kaveria puhui, että voisivat myös tulla talkoisiin. Superia! Nyt pitäisi sitten keksiä vaan mitä ruokaa tekisin huomiseksi koko porukalle... olisko kenelläkään hyviä (ja helppoja!) ruokaideoita isommalle joukolle?

Ruoan lisäksi ajattelin tehdä jotain makeaa herkkua myös, sillä vanhenen taas vuodella. Ehkä en ihan kakkua jaksa raksalle roudata, mutta vähintään edes muffineja. Synttärijuhlat raksalla, pitäisköhän ihan viedä kynttiläkin jonka voin sitten puhaltaa... ;)

Ajeltiin tänään aamupäivällä Hillan kanssa raksalle, jossa laitoin hänet vaunuihin ja lähdin piiitkälle vaunulenkille. Kävelin yhdessä lempparipaikoistani, eli tulevan kodin lähimetsässä. Ihanaa, kun kohta on luonto ja metsä ihan nurkan takana. Keräilin taas risuja somistustarkoitukseen, sekä kuusenoksia ja ihan minikuusia nappasin myös pari kappaletta. 





Hillalle maittaa päiväunet aina melkein jo liiankin hyvin, joudun välillä ihan herättelemään häntä, että unta riittää yölläkin. Eilen hän nukkui parvekkeella neljä tuntia putkeen, kunnes julma äiti aloitti hellävaraisen herättelyn. Tänään tyttö oli taas vaunuissa reippailun jälkeen sikeässä unessa, joten jätin hänet talon pihalle nukkumaan ja puuhastelin (eli lähinnä siivoilin) raksalla vielä tunnin verran.




Kotiin tultua on katseltu ikkunasta ulos parvekkeelle, niin kivaa! ;) Lisäksi ollaan laulettu ja naurettu; Hillasta on tullut ihana hymytyttö! Meidän vakava vauva on siis toisin sanoen oppinut hymyilemään oikein kunnolla ja on muutamat ihan naurutkin kuultu. :)

Nyt vähän somistelen kotia jouluisemmaksi kuusien avulla ja sitten alan laittautua. Oodotellaan isiä töistä kotiin, jotta päästään lähtemään kaupungille. Mennään ravintoon syömään huomisen juhlapäivän kunniaksi, ihanaa!



Mukavaa viikonloppua!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Isien oma päivä

Sunnuntaina mieheni vietti ensimmäistä isänpäivää isänä. Tärkeä päivä ja vielä tärkeämpi rooli.

Näin reilun parin kuukauden kokemuksella täytyy todeta, että lapsellani on aivan loistava isä! Hän on kärsivällinen ja rauhallinen. Rakastava ja huolehtiva. Hän pussaa ja hellii tyttöä jatkuvasti. Hän kylvettää, vaihtaa vaippaa ja pukee vaatteisiin. Siivoaa puklut, rasvaa kuivan otsan, puhdistaa rähmivän silmän. Kun minä olen poissa, hän lämmittää pakkasesta maitoani ja syöttää tyttöä ilomielin. Viimeksi eilen hän huomasi minun olevan hieman turhautunut kotona "homehtumiseen" ja patisti minut lenkille. Lähdin ilomielin reippaalle hölkälle, sillä tiesin tytön olevan parhaissa mahdollisissa käsissä. Mieheni palvoo lastaan ja uskon asian olevan myös päinvastoin. Luojalle kiitos, että olen saanut noin upean aviomiehen ja isän lapselleni. ♥

Hilla herättämässä isiä ja antamassa lahjaa. :) Päällään tytöllä muuten mummilan kätköistä löytynyt potkupuku, taattua muotia 80-luvulta. Samaa pukua olen minäkin vauvana pitänyt. Tytön omat yöpuvut oli edellisyön jäljiltä pyykissä, enkä mielelläni laita kovin tiukkoja vaatteita yöksi. Löysä potkupuku oli ruma mutta mukava.
Me pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja ajelimme lauantai-iltana raksapäivän päätteeksi vanhempieni kotiin yöksi. He olivat mökillä, joten talo oli vapaana meidän käyttöömme. Virittäydyimme isänpäivän tunnelmaan saunomalla ja kylvettämällä Hillaa. Kylvyn jälkeen tyttö nukahti lähes samantien ja me aikuisetkin siirryimme sängylle pötköttelemään ja lueskelemaan lehtiä. Mun vanhemmilla on aina ihan parasta, kun sinne tulee eri mainokset kuin tänne meille! Niitä on kiva selailla. :D Lisäksi tulee paikallislehti ja mun äiti tilaa kaikki parhaat sisustuslehdet, joten luettavaa riittää. ;)

Sunnuntaina valmistimme Hillan kanssa miehelleni herkkuaamiaisen ja annoimme isin nukkua pitkään. Siirryin aamulla kello kuuden syötön yhteydessä Hillan kanssa toiseen makuuhuoneeseen nukkumaan, jotta emme herätä isiä vaan voimme hissuksiin hiipiä keittiöön. Kävi kuitenkin aika perinteisesti, mieheni olikin jo ollut hereillä ennen meitä ja kuunnellut sängyssä, kuinka me vasta aloittelimme aamiaisen tekoa. Tein aika perusteellisen kattauksen ja leivoin aamulla sämpylätkin itse, joten mieheni sai puolitoista tuntia odotella sängyssä, että koskahan ne tytöt tulee herättämään. Vihdoin kymmeneltä tarjoilut oli valmiit ja me hipsimme herättämään isiä, joka hienosti näytteli nukkuvaa. ;)



Herkuteltiin pari tuntia, kunnes lähdimme mökille onnittelemaan mun isää. Oon aina ollut kai enemmän isän, kuin äidin tyttö. Iskä on mulle tosi rakas, sellainen sankari joka osaa tehdä kaikkea. Käsistään kätevä mies, jolta onnistuu monenmoiset nikkaroinnit. Ei tarvitse kuin vihjata, että vaikka joku pikku pöytä tai hylly olisi tarpeellinen, niin sellainen syntyy hetkessä. Entistä läheisemmäksi iskä on tullut minulle nyt rakentamisen aikana, sillä hän toimii siis meillä vastaavana mestarina ja on ihan korvaamaton. Kiitos iskä. ♥

Oltiin Hillan kanssa askarreltu vaarille kortti ja lahjaksi annoimme aina tarpeellisia kunnon työsukkia. Iskälle on vaikea keksiä mitään, sillä on jo kaikkea. Ja mitä iskällä ei ole, iskä ostaa. :D No, sukkia iskä on kuluttanut meidän raksalla niin monen monta päivää tänä vuonna, että ehkä lahja oli ihan tarpeen?

Mökiltä ajoimme moikkaamaan Hillan toista isomummua ja sieltä vielä mieheni vanhemmille, jossa onniteltiin pappaa. Terkkuja papalle, kuitenkin luet tämän! ;) Kotona oltiin lähempänä puolta yötä, joten aikamoinen päivä siitä tuli. Vaikka onkin ihanaa nähdä läheisiä ihmisiä, päätimme, että ensi vuonna vietämme isänpäivän ihan vain meidän oman perheen kesken. Käydään vaikka jo edellisenä päivänä onnittelemassa vaaria ja pappaa. Miehenikin nimittäin olisi toivonut hieman rauhallisempaa päivää. Ensi vuonna Hillakin on isompi ja voimme lähteä vaikka metsäretkelle, se olisi aika kivaa isinkin mielestä. 

Palailen myöhemmin vielä tarkemmin isänpäiväkortteihin, mitkä askartelimme Hillan kanssa isille, vaarille ja papalle. :)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Parvekkeen talvi-ilme

Parveke on pukeutunut talveen!










Kirjoittelin aiemmin, että yritän ehtiä päivittää parveketta talvisemmaksi Hillan päiväunien aikana. Nopeasti vaihdoin järjestystä, lisäsin talvisia tekstiileitä ja kasvatin kynttilöiden määrää. Lisäksi laitoin kanervat vähän toissijaisille paikoille ja nostin katajat näkyvimmille paikoille. Sitten vielä käpyjä (sekä oikeita että keraamisia) niin tsadaa - talvi-ilme valmis!


Parvekepuuhastelun aikana sohvalla torkkui tällainen suloisuus:


Nyt yritä vielä ainakin tämän viikon malttaa mieleni, ennen kuin lisään parvekkeelle ripauksen joulua. Tosin, mun joulufiilis ei oo oikein täällä! Se on ihme se. Luulen, että siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on lumen puute, mä niin kaipaan valkoista maata. Toinen on tämä asunto. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen meillä ei ole omaa kotia, vaan vuokra-asunto. Kaiken lisäksi kun kyseessä on yksiö kaupungin keskustassa, on minusta jotenkin vaikeaa virittäytyä joulutunnelmaan. Kaipaan saunaa, takkaa, omaa pihaa sekä luonnonrauhaa. Kaikkea sitä mitä oli viime jouluna ja mitä tulee olemaan ensi jouluna. Ensi vuonna tähän aikaan nimittäin asumme jo omakotitalossa, olkoot se kuinka keskeneräinen tahansa. Mutta toista kertaa en halua viettää vuoden yhtä parhaista ajoista, eli joulunalusaikaa, kerrostalossa.

Onneksi nyt on taas jo pimeää ja voi sulkea verhot, sytyttää kynttilät, keittää glögiä ja unohtaa, missä tämä asunto sijaitsee. ;)

torstai 7. marraskuuta 2013

Ristiäisten kutsukortit

Otin jo aikaa sitten kuvat tekemistäni ristiäiskutsuista, mutta ne unohtui tuonne satojen muiden kuvien joukkoon. Tässä ne nyt kuitenkin ovat.




Tein hyvin yksinkertaiset kutsukortit, eikä niillä nyt oikeasti ollut varsinaista virkaa informaation puolesta. Meillähän ristiäisiin kutsuttiin vain molempien perheet (ja kummitkin löytyi miehen veljestä ja hänen vaimostaan), joten kaikki luonnollisesti tiesivät ilman kutsukorttejakin juhlien paikan ja ajankohdan. Halusin silti tehdä kutsukortit ja jäihän niistä ihana muisto Hillan "muistojen laatikkoon". Tein siis meille oman ylimääräisen kappaleen.

Kutsussa on käytetty ekopahvia, paria eri paperia, pitsiteippiä ja juuttinarua. Niin simppeliä!

Koska ensi sunnuntaina vietetään isänpäivää (meidän perheessä ekaa sellaista ♥), niin laitetaan nyt tähän samaan toinenkin hetki sitten tehty kortti. Jos vaikka joku kaipaa kortti-idiksiä?



Tällaisen väsäsin Hillan uudelle serkkutytölle, kun kävimme katsomassa häntä tiistaina. Voi hyvänen aika, kun olikin pieni ja suloinen vaavi. Mulle tuli ihan kauhea vauvakuume...o ou. En vaan kyllä käsitä, miten meidän pieni muru onkin kasvanut näin paljon. Hän oli ihan jättiläinen uuden vauvan rinnalla. Hillan mitat muuten 2kk-neuvolassa 4800g ja 55cm, eli syntymäpaino (2350g) yli tuplattu ja pituuttakin tullut 7,5cm. Jaiks!

No niin, johan lähti taas juttu rönsyilemään. Tunnelmallista torstaita, me lähdetään raksalle illaksi.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Vauvauutisia ja vauva-arkea


(Kuva: Pinterest)

Hih, ei sentään meille vielä seuraavaa. ;)

Siskoni synnytti eilen aamulla terveen tyttösen ja näin ollen Hilla sai kolmannen serkun. Samalla minusta tuli myös täti kolmannen kerran! Ihanaa. ♥

Innolla odotan että pääsen nuuhkuttelemaan uutta vastasyntynyttä, mutta samalla olen hieman kauhuissani. Juuri meidän oma pieni oli ihan mini, niin hento ja hauras. Nyt luulen, että hän kasvaa silmissä, kun rinnalle laitetaan pikkuinen serkkutyttö. :')

Juhlapäivä on muuten täälläkin, tänään Hilla on jo kahden kuukauden ikäinen. Tyttö on kasvanut kovasti ja seuraa tarkasti ympäristön tapahtumia. Sylissä on paras paikka ja muutenkin hän viihtyy siellä, missä tapahtuu. Vatsallaan tyttö jaksaa olla jo pitkiäkin aikoja ja pää pysyy tarkkaavaisesti pystyssä. Selällään maatessa kädet ja jalat vispaa vimmatusti ja hän pyörii silloin kuin mikäkin hyrrä. Enää häntä ei uskalla jättää pötköttelemään ihan mihin vaan, putoamisen pelossa.

Meidän kaksi kuukautta kestänyt vauva-arki on mennyt hienosti. Olemme olleet positiivisesti yllättyneitä tästä. Ehkä olimme varautuneet suureen muutokseen ja haastavaan vauvaan? Hilla on hirmuisen rauhallinen ja helppo. emmekä ole juurikaan muuttaneet elämäämme vauvan myötä. Toki, aikataulut pyörii Hillan aikataulujen ympärillä, mutta muuten olemme eläneet pitkälti kuten ennenkin. Paljon olemme rauhassa kotona, mutta paljon olemme olleet myös menossa. Hilla rakastaa autoilua ja ulkoilua. Se, että täysimetän häntä, helpottaa paljon. Vauvan ruoka kulkee aina lämpimänä mukana. Toisaalta, hän juo myös pullosta, jolloin se vapauttaa minua käymään vaikkapa kampaajalla, kunhan pumppaan maitoa pakastimeen. Mieheni on ihan loistava isä ja on mielellään vauvan kanssa kahdestaan. 

Nyt toivon saavani Hillan nukkumaan pienet päiväunet, jonka aikana ajattelin mennä siivoamaan parveketta. Käytiin eilen tytön kanssa Ikeassa ja haettiin vähän talvisomisteita parvekkeelle; taljaa, kynttilää ja sen sellaista. Aika siis laittaa parveke syysasusta talviasuun... ja parin viikon päästä lisään sinne jo joulua. ♥