maanantai 22. syyskuuta 2014

Ajatuksia ilman johtolankaa

Tuntuu, että kirjoitan joka kerta, kuinka hyvä fiilis on. Taidan ihan tosissaan toistaa itseäni? Mutta tiedättekö, en tiedä mitä muuta kirjoittaisin, kun jatkuvasti vaan mietin ja ihmettelen tätä olotilaa. Valehtelematta herään joka aamu kiitollisena siitä kaikesta mitä oon saanut. Päivisin katselen ympärilleni; tyttöä, miestä, pupuja, kotia ja luontoa... havahdun, tämä on mun elämää! Kaikki on niin hyvin, tässä ja nyt. En vaihtaisi mitää pois.

Meidän koti on vielä ihan raakile. Lähes kaikki listat puuttuu, oikein mikään tila ei ole viimeistelty. Iltaisin yleensä makoillaan sohvalla miehen kanssa ja mietitään, kuinka hieno koti tästä joskus tulee, kunhan kaikki saadaan valmiiksi. Kun viimeinenkin lista on paikallaan ja kaikki tavarat purettu laatikoista. Sitten jos vielä muutama uusi hankinta saataisiin tehtyä. Miltä tämä jo jouluna näyttää? Kaikki vanhat, rakkaat koristeet tässä uudessa avarassa ympäristössä. Tai ensi kesänä? Sisätilat on toivottavasti valmiit jokaista yläkerrankin nurkkaa myöten. Entä viiden vuoden päästä, kun pihaan on saatu autotalli, puut, pensaat, kukat ja kiveykset. Terassit ja hiekkalaatikko. Ehkä leikkimökki? Kymmenen vuoden päästä kenties meidän unelmissa siintävä pihasaunarakennuskin?

Täällä on helppo hengittää ja täällä saan positiivista energiaa. Minua ei enää tässä iässä suoraan sanottuna kiinnosta yhtään, mitä joku toinen ajattelee kodistani. Joskus oli toisin. Nyt tämä on tehty vain omalle perheelle. Riittää, että me rakastetaan tätä. Ja mehän rakastetaan ihan hulluna!


Kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta tämä tuntuu niin kodilta. Tämä ei ole meille kämppä tai asunto. Tai edes pelkkä talo. Tämä on ihan oikea Koti. Ollaan haaveiltu tästä koko se aika, kun ollaan yhdessä oltu. Yhdeksän vuotta. Meillä on ollut yhteinen päämäärä, samanlaiset ajatukset elämästä. Aina ollaan tiedetty, millainen koti me halutaan. Millaisessa kodissa kasvatetaan lapset. Nyt se koti on tässä. Oon ihan äärettömän herkkä ihminen ja nytkin tulee itku, kun ajattelen asiaa. Tässä on tyttären lapsuudenkoti. Ehkä joskus jonkun mummila?

Mitä korkeammalle tavoittelee, sitä korkeammalle pääsee. Mun ikuinen mantra, jota hoen. Niin totta! En käsitä sellaista pessimistisyyttä ja negatiivisuutta, jossa haaveet ja tavoitteet on kuin kirosanoja. Vaikka mulla on tässä kaikki mitä olen halunnut, ei se tarkoita sitä etteikö haaveita yhä riittäisi. Mielessä on kolme isompaa haavetta, joita kohti teen koko ajan töitä. Me tehdään yhdessä töitä. Ne on kuitenkin niin henkilökohtaisia juttuja, ettei niistä halua kertoa kuin lähimmille. 


Tänään aamutelkkarissa oli vieraana aivan ihastuttava Kylli Kukk. Voi, mitä positiivista energiaa! Niiin kaunis ihminen sisäisesti ja ulkoisesti toki myös. Kylli puki sanoiksi kaiken mitä itsellä mielessä pyörii. Minäkin haluan täyttää elämäni kauneudella. Haluan tarjota aisteilleni pelkkää hyvää. Haluan nähdä kaunista; kodin pitää miellyttää omaa silmääni, vaatteet on valikoitu huolella ja yhteensopiviksi. Haluan kuulla ihania ääniä; tytön naurua ja höpötystä, rauhoittavaa ja hyvää energiaa tuovaa musiikkia. Haluan maistaa herkullisia makuja; ruokaan täytyy panostaa, maukas ateria, ihania jälkkäreitä. Hyvä kahvi. Tuntoaistiakin pitää helliä; lempeä kosketus, miellyttävät materiaalit iholla.

Olen jo vuosia sitten päättänyt, että karsin elämästäni kaiken kurjan. Tarkoitan kaikkea sitä, mihin voi vaikuttaa. Karsin, enkä enää päästä elämääni asioita jotka ärsyttävät minua tai ihmisiä, joista tulee paha mieli. Ei minun tarvitse olla yhteydessä kehenkään, joka stressaa minua tai aiheuttaa vaan harmia. Minä voin valita! Korkeakouluopiskeluaikana olin ihan loppu, ison ostan siitä teki ihmiset ja negativiivinen ilmapiiri. Muistan ikuisesti yhden illan, kun istuttiin miehen kanssa saunan lempeissä löylyissä ja mä itkin sitä kurjaa oloa, joka koulu sai aikaan. Tein hommia kellon ympäri ja ahdistuin ajatuksesta mennä kouluun. Oli fyysisesti paha olla, kroppa oireili ja kurkkua kuristi. Silloin, niillä saunan lauteilla tein tämän päätöksen ja voi että, oli hyvä olla kun lakkasin välittämästä. Se hyvä olo on jatkunut siitä asti. Jos joku ei pidä minusta, niin haittaako se? Ei. :) Minä pidän ja minulla on rakkaat lähellä.



Huh, mikä paasaus. Tuli vain tarve kirjoittaa. Pursuan niin paljon hyvää oloa nykyään, että on pakko päästää sitä ympärillekin! Toivoisin, että jokainen saisi kokea tämän tunteen. Kokonaisvaltaisen hyvän olon. Oikeasti, elän tämän astisen elämäni parasta aikaa ihan ehdottomasti. Lisäksi tulevaisuus tarjoaa lisää huisin hienoja juttuja, oon ihan superinnoissani! En voi kuin hymyillä, nauttia ja rakastaa. Jatkaa kauniin elämän elämistä. Nyt nimittäin todella elän!

Ihanan energistä ja positiivisuutta pursuavaa viikkoa ihan jokaiselle! ♥

Kuvat, joista saan hyvää mieltä: Pinterest - Puolimatkassa

tiistai 16. syyskuuta 2014

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syysuutta taaperolle

Kävin pitkästä aikaa katsomassa vähän netissä minun lempiketjuliikkeiden vaatetarjontaa tytölle. Uskokaa tai älkää, mutta hän oikeasti tarvitsee uusia vaatteita, jee! Mieskin oli samaa mieltä, joten tämä äiti taitaa päästä shoppailemaan. ;) Tarve syntyi lähinnä tytön kasvamisesta ja syksyn tulemisesta. Shortsit on pakattu pois, ohuimmat pitkät housutkaan ei nyt oikein ole käytännölliset kun sisälläkin on aika viileää. Lisäksi ensimmäistä kertaa tytön vaatteissa on alkanut mennä polvet rikki, konttaaminen kuluttaa. Kesäisimmät mekot ei istu syksyyn, eikä kaikki ihanat t-paidatkaan. Tarve on siis ihan tavallisille vaatteille.

Keräsin muutamaan kollaasiin omat suosikit, ihanasti oli meidän tyylisiä juttuja tarjolla. Syksy on niin mun juttu, kesävaatteissa oli omaan makuun liian kirkkaita värejä mutta nyt aletaan päästä asiaan. ;D Ensin Kappahlin tarjontaa...

Oi noita mekkoja ja entäs nuo pussihousut! Tytöllä on pienempänä ollut pussihousuja ja oon harmitellut, kun ne on kaikki jo pieniä. Ihanaa, että löytyi uudet tilalle isommassa koossa. :) Yksi ylisöpö myssykin eksyi listalle, hups. Niitä ei kyllä oikeasti tarvita ainuttakaan, harmi.

Sitten Lindexin kivoimmat...










Molemmat Lindexin housut tytöllä onkin, mutta eri värisinä ja hiljalleen myös pieneksi jäävässä koossa. Ne on olleet tosi mieluisat, niin laadullisesti kuin ulkonäöllisestikin joten ehdottomasti pääsevät meille myös isommassa koossa ja juuri noissa väreissä. Ja oh, tuo pitkähihainen neulemekko... Herkullinen murrettu kanervan sävy! Pitkähihaisia mekkoja olisi kiva löytää useampikin, sillä tykkään pukea tyttöä sukkahousut+mekko -yhdistelmään. Käytännöllistä, mukavaa ja kaunista.

Kaunista ja aurinkoista sunnuntain jatkoa teille! Minä taidan jatkaa vielä hetken ostoslistan laatimista...

lauantai 13. syyskuuta 2014

Metsänneito

Täällä on sairastettu enemmän ja vähemmän tämä viikko. Tyttö sai alkuviikosta kolme rokotuspiikkiä neuvolassa ja ehkäpä niistä johtuen ollut kuumeinen, nuhainen ja vähän itkuherkkä. Pahimmillaan oli keskiviikkona, kun tuntui ihokin olevan ihan kosketusarka, koskeminen ja sylissä pitäminen sattui. Kuitenkin syliin piti päästä, tietysti. ♥ Epäilen kyllä, ettei tämä johtunut pelkästään rokotteista, vaan saattoi jotain flunssatartuntaa saada lauantaina juhlissaan, koska mullakin alkoi sitten torstaina kurkku kipeytyä. Tylsää! Olenkin nyt sitten itse ollut vähän kuumeinen ja tukkoinen, tyttö puolestaan on jo aika lailla terve. 

Omakin olo oli tänään aamulla jo parempi, joten pakkasin tytön, kameran ja muut jutut mukaan ja lähdettiin vähän metsään kuvailemaan. Raikas ja kirpeä syysilma aamutuimaan, aika ihanaa.







Me ollaan torstaista asti oltu ihan näin tyttöjen kesken, mies on ystävänsä polttareissa sunnuntaihin saakka. Mentiin kyllä torstaina mun vanhemmille yhdeksi yöksi ja onneksi mentiinkin, kun oma olo huononi siinä illan aikana aika nopeasti. Äiti on aina äiti, näin aikuisenakin. ♥ Mua pidettiin hyvänä ja sain apua tuon vilpertin hoidossa, ihan parasta. Perjantaina päivällä mun vanhemmat kävi vielä kaupassakin tytön kanssa, sain jäädä yksin sohvalle peiton alle pötköttään. Näin hoitui omatkin kauppaostokset, pyytämieni juttujen lisäksi tuli vielä ekstraherkkuja. Kiitos äiti ja isi. ♥


Nyt on tuo pieni metsänneito päiväunilla ja minä nautin hiljaisuudesta. On jotenkin erityisen hyvä mieli, ehkä kun tauti on melkeinpä selätetty. Koti on siivottu, on helppo hengittää. Kaikki on niin hyvin, tässä ja just nyt. 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Synttäreitä & Juhlahumua

Viime lauantain jälkeen olen päivittäin palannut selailemaan kuvia tytön juhlista. Tulee niin hyvä mieli! Oli ainakin omasta mielestä tosi onnistuneet juhlat, tarjoilut onnistui ja koti saatiin ainakin oleskelutilojen osalta ihan hyvään juhlakuntoon. Tunnelma oli leppoisa ja sankari oli hyvällä tuulella. 

Sain kesällä yhteydenoton Juhlahumua -verkkokaupasta ja ilokseni vastaanotin heiltä hieman koristeita ja tarjoilutarvikkeita juhliin blogiyhteistyön merkeissä. Onko kauppa teille tuttu ennestään? Mulle oli muuten tuttu, mutta tilannut en ollut koskaan. Tämän kokemuksen perusteella voin suositella. Kaikki sujui hienosti ja tavarat tuli viipymättä.

Yrityksen naiset Juhla ja Humu, eli Hannele ja Anu on itseasiassa mulle aiemmin tuttuja. Yhteys voi olla monelle yllättäväkin, olenkohan koskaan teille kertonut pelanneeni salibandya monia monia vuosia? He ovat entisiä joukkuekavereitani. :) Pieni maailma, nyt tässä ollaan hullaannuttu juhlien maailmaan!

Hullaantumisesta puheenollen... Oletteko valmiit jättimäiseen kuvatulvaan? Täältä pesee!


Eteisessä juhlatunnelmaan johdatteli lippunauha*. Oli muuten kivan tukeva, itse olen aina tehnyt näitä paperista tai kankaasta, kuten nytkin olohuoneen puolelle.








Pienen elämän ensimmäinen synttärikakku ja kynttilän puhaltaminen. Ainutlaatuisia hetkiä!


Erivärisiin ja -kuvioisiin pilleihin* tehnyt vaahtokarkkipopsit piristi tarjoilupöytää hauskasti ja onhan ne nyt aikas makoisia herkkuja. Helposta nyt puhumattakaan!



Minun yksi lempparisuolapaloista on rieskarullat. Ristiäisiin tein niitä lohi- ja porotäytteellä, nyt oli pelkkiä kinkkutäytteisiä.  Erilaisilla lippucocktailtikuilla rullat pysyy kivasti kasassa ja saa hauskaa ilmettä.


Muffinivuoat* kätki sisäänsä puolukka-valkosuklaamoussen. Kävin poimimassa puolukat juhlapäivän aamuna meidän lähimetsästä. Aika tuoretta! Nämä oli mieheni lemppareita. Niitä tuli aika paljon, joten jääkaappiin jäikin niitä aika reilusti juhlien jälkeen...mies on onnessaan vedellyt niitä kahvin kanssa ja otti töihinkin evääksi. :D



Tarjoilupöydän päälle ripustin melkoisen kennopallopilven, siinä oli sekaisin jo aiemmin eri liikkeistä ostamiani palloja, sekä näitä* ja näitä* Juhlahumua -kaupasta saatuja. 



Oma perhe, ei ole olemassa mitään rakkaampaa tai tärkeämpää. ♥ Näiden kahden vuoksi tekisin mitä vaan.



Kakku. Olen leiponut kakkuja yhdellä kädellä laskettavan määrän ja tämä oli ensimmäinen sokerimassakuorrutteinen. Ei kestä lähempää tarkastelua, mutta jostainhan se kakkutehtailijan ura täytyy aloittaa. Maku oli kyllä ainakin omasta mielestä hyvä, täytteenä vadelmaa ja hillaa, tietysti.


Leivoin pienelle sankarille vielä oman kakun. Muuten sokeriton, mutta pohjassa tietysti hitunen, että sai kananmunan vaahdotettua. Kerrosten välissä ihan pelkkää kermaa vatkattuna ja vadelma-omenasosetta. Kyllä maistui taaperolle!

Jaksoiko kukaan loppuun asti? Tässä oli sekaisin minun, siskon ja kälyni ottamia kuvia... niitä on kaiken kaikkiaan aika paljon. ;)

Suosittelen käymään kurkkimassa Juhlahumua -kaupan valikoimaa, jos esimerkiksi meidän juhlia somistaneet tuotteet kiinnostaa. Ja jos on ideat vähissä, niin sivuilta löytyy myös runsaasti juhlavinkkejä. :) Lämmin kiitos vielä Juhlahumun naisille kivasta yhteistyöstä!

*:llä merkityt tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.