tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi vaihtuu!

Vuoden viimeisiä tunteja viedään.

Blogi jatkaa vielä hetken hiljaisempaa eloa, sillä me majailemme edelleen muiden nurkissa kotiseudulla. Huomenna pakataan taas ihmiset, eläimet ja tavarat ja matkataan kotiin. Aika ihanaa, tai siis tosi ihanaa. Loma on ollut ihana, mutta koti on aina koti.

Paljon on blogeissa näin joulukuun lopulla kattavia, kuvallisia koosteita menneestä vuodesta, mutta minä en sellaista nyt tee. Sanon vaan, että elämäni upein vuosi! Odotettu ja toivottu vauva ilmoitti tulostaan heti tammikuun alussa, joten vuosi sai mitä hienoimman alun. Huhtikuussa tilasimme talopaketin ja kesäkuussa aloitettiin maanrakennustyöt. Elokuussa oli Kannustalomme pystytys ja syyskuun alussa saimme maailman rakkaimman pienen nyytin syliimme. Loppuvuosi onkin mennyt ihan vaaleanpunaiset lasit päässä, vauvahuumassa.

Ensi vuodesta toivon tasaista, arkista ja rauhallista. Viimeiset vuodet ovat olleet täynnä niin isoja juttuja (kihlautuminen, häät, työpaikan vaihtoja, valmistuminen ammattikorkeakoulusta, asunnon myyminen, muutto sekä siis vauva ja talon rakentaminen), joten toivon ettei ensi vuonna tapahtu muuta ihmeempää kuin muutto uuteen kotiin. Kaipaan rauhallista arkea oman perheen kesken.

Oikein onnellista ja ikimuistoista vuotta 2014 teille jokaiselle! <3

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulu saa tulla

Me pakattiin auto ja se peräkärry lauantaiaamuna, ja hurautettiin koko perheen voimin mun vanhempien kotiin. Täällä tuleekin olemaan meidän tukikohta ensi vuoden puolelle asti. Huomenna lähdetään pariksi päiväksi appivanhempieni mökille, siellä siis vietetään tänä vuonna aatto. Olemme tähän asti viettäneet aatot aina vuorotellen molempien vanhempien luona. Menee muuten tasaisesti vierailut, sillä vuorovuosittelu aloitettiin omien vanhempieni luota ja nyt siis on edessä viimeinen kyläilyjoulu ja se päättyy miehen vanhemmille.



Joulupäivänä tullaan takaisin tänne ja ajetaan vanhempieni mökille jatkamaan joulunviettoa heidän kanssaan. Tapaninpäivänä saadaan seuraksi myös siskon perhe ja päästään halimaan kummipoikaa ja pikkusisaruksiaan. <3

Stressi alkaa hävitä, jäljellä on vain järjetön väsymys. Minulla ja miehelläni. Hillaakin vähän käy sääliksi, kun nyt ei olla ehditty hänen kanssaan seurustella niin intensiivisesti. Lähinnä joutunut laittaan vierelle makamaan ja lykätty leluja viihdykkeeksi. Sitten ollaan pakattu pientä jatkuvasti ulkovaatteisiin ja viety kauppareissuille mukaan. No, onneksi kohta on aikaa nauttia taas Hillasta ihan täysillä ja veikkaanpa, että meidän kahden lisäksi seuranpitäjiä on muitakin... ;)

Lahjat on nyt hankittu, tänään ja huomenna on vielä vähän ruokien tekoa. Tänään käytiin toivottamassa rauhaisaa joulua Hillan toisille isoisovanhemmille, huomenna poiketaan vielä ilahduttamassa toista isoisomummua. Muutama lahjakin pitäisi vielä kääräistä pakettiin. Tai ei voi sanoa pitäisi, sillä lahjojen paketointi on ihanaa! Mieheni aina nauraa "meidän perheen naisille", eli äidilleni, siskolleni ja minulle. Meillä kun on tapana avata lahjat varovasti ja säästää kauniit paperit, nauhat, napit, pitsit... mitä ihanaa nyt pakettiin on laitettukin koristeeksi. Näitä sitten kierrätetään vuodesta toiseen, hyvä niin. Ekologista! En ole moneen vuoteen ostanut joulupaperia, kun vanhoista on kertynyt niin hyvä varasto. Tästä tulikin mieleeni, kun olin nuorempana monesti kaupoissa lahjapaketointipisteissä töissä. Harmittelin jo silloin, kun valikoimissa oli vain niitä kirjavia papereita, eikä muutenkaan ollut aikaa/tarvikkeita väkertää mitään kivaa ekstraa paketteihin. Teki mieli sanoa, että tekisin kyllä hienomman paketin, mutta kun nyt ei ole tarjolla kun näitä papereita... :D

Toivottavasti sielläkin on jo mahdollinen joulustressi laantumaan päin ja pääsette nautiskelemaan kiireettömästä yhdessäolosta rakkaimpien kanssa. <3 Meillä on täällä sauna lämpiämässä, kohta laitetaan Hilla yöunille ja mennään kahdestaan saunomaan. Taidetaan nauttia myös lasilliset viiniä ulkona vilvotellessa ja myrskyä ihaillessa.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulumietteitä










Tuskailtiin taas vaihteeksi eilen illalla mieheni kanssa joulusta. Suurin stressin aiheuttaja on tällä hetkellä lahjat. Niin väärin! Niiden antamisen pitäisi tuottaa myös antajalle iloa ja mielihyvää, mutta tänä vuonna tuntuu että tässä väkisin yritetään keksiä jotain. Olen täysin tyytyväinen vain miehelleni ostamiini lahjoihin...

Emme halua antaa mitään turhaa. Olemme miettineet ja miettineet, mitä kukin tarvitsee. Puuh! Kuningasidea, ohoi, missä olet? Huomenna menen vielä siskoni (+toki meidän vauvojen) kanssa Ideaparkiin, sieltä pitäisi löytää loput. Paniikki! Nyt on pakko kysyä...

Tuskaileeko kukaan muu lahjojen kanssa? Vai keksittekö helposti hyviä annettavia? Vinkkejä?

En tiedä, mietinkö vaan liikaa että onko se hyvä ja tykkääköhän lahjansaaja siitä. Itsetehdyt jutut on mielestäni parhaita, niitä olen tänän vuonna suosinut myös. Paketteihin on kääritty ommeltua, virkattua ja leivottua. Monta neulomistyötä on kesken, katsotaan ehtivätkö jouluksi. 

Lahjojen lisäksi stressaa myös ihan itse joulu. Me joudutaan oikeasti lähtemään matkaan PERÄKÄRRYN kanssa! Kaksi aikuista, lapsi, kaksi pupua, rennot vaatteet, siistit vaatteet, samaan syssyyn myös ristiäisvaatteet, kevyet ulkoiluvaatteet, varuiksi ehkä myös toppavaatteet, pilkkihaalarit, tennarit, korkkarit, kumisaappaat, vaunut, ehkä myös matkarattaat, pupujen häkit, ruoat, lahjat... Ahdistus nousee, kun mietin tavaran lastaamista ja purkamista, ei ole joulurauhasta tietoakaan. Pakko myöntää, että vaikka kuinka joulua itsessään rakastankin, niin eilen illalla tuli sanottua, että olisipa jo ohi koko joulu ja voisi kääntää katseet huojentunein mielin ensi vuoteen. Oikeasti yritän kyllä vielä löytää sen joulumoodin ja koittaa nauttia.

Jälleen eilen fiilistelimme jo ensi joulua, ei voi mitään. Tuntuu, että toistan itseäni jatkuvasti. Siitä tulee vaan jotain niin mahtavaa...ei tavararumbaa, ei jouluruuhkissa istumista. Kaikki se aika, mikä nyt menee säätämiseen, on ensi jouluna aikaa perheelle. ♥

Kuvat viime jouluaatolta. Aamupäivällä kurkittiin siskon poikien kanssa tuvan ikkunoista ulos, että näkyykö tonttuja... 

Kolmekymppiset















Lauantaina olin siis siskoni kolmekymppisbrunssilla, kuten jo aiemmin kertoilinkin. Brunssi naisten kesken oli mielestäni ihan loistava idea! Itse kun en riehakkaasta juhlimisesta välitä alkuunkaan, oli tässä juhlat just minun makuun. ;) Paikalle pääsi itse sankarin lisäksi viisi naista ja lisäksi kolme pikkutyttöä, Hilla heistä vanhin. 

Alimmassa kuvassa Hillan serkkutyttö, joka nukkui melkein koko ajan. ♥ On se niin soma! Meidänkin tyttö oli oikein ihanalla tuulella, nukkui aluksi myös ulkona uniaan ja herättyään oli hyväntuulisesti menossa mukana. Kolmas pikkuinen, Signe, oli myös oikein herttainen suurine silmineen. Ihanat vauvat. :)

Pöytä notkui herkkuja, sankari hemmotteli vieraitaan! ;) Yksi vieraista, Signe-vauvan äiti, oli leiponut herrrkullisen tuorejuustokakun ja itse vein aamulla leipomiani sämpylöitä. Oli tosi hauskaa tutustua siskon kavereihin ja rupatella leppoisasti. Kyllähän sitä vastaavanlaisen päivän viettäisi mielellään uudestaankin.

Kiitos Kaisa, kun sain kutsun brunssille mukaan ja ONNEA vielä kerran! ♥

tiistai 17. joulukuuta 2013

Vuosipäivä nro. 8

Eihän näitä vuosipäiviä ole enää pitkään aikaan tullut juhlistettua, mutta kyllä sitä edelleen joka vuosi joulukuun 17. päivä pysähtyy miettimään. Miettimään mennyttä, tätä päivää ja tulevaa. Miettimään, miten sitä 18-vuotiaana hupsuna teinityttönä osasikin valita sellaisen pojankoltiaisen, josta kasvoi myöhemmin ihan mahtava aviomies ja isä. Sellaisen pojan, jonka ruskeisiin silmiin ihastuin heti. Ne silmät jaksaa sykähdyttää edelleen. ♥


Me ollaan melko erilaisia monessakin mielessä, mutta toisaalta, paljon on yhteistäkin. Ajatellaan elämästä samalla tavalla, meillä on yhteiset haaveet ja mielikuvat siitä, millaista haluamme elämämme olevan. Teemme asioita nämä haaveet mielessä ja olemme pitkäjänteisesti tehneet töitä, jotta elämämme on siinä pisteessä missä se nyt on. Työnteko jatkuu, sillä meillä on vielä hurjasti yhteisiä saavuttamattomia haaveita. Ajattelemme samalla tavalla kasvatusasioista, ruoasta ja liikunnasta. Meillä on yhteinen toive siitä, millainen talo halutaan ja miltä se näyttää. Olemme yhtä mieltä arjen rutiineista ja rytmistä.



Elämäni yksi suurimmista toiveista on, että meidän yhteinen taival kestää vanhuuden päiville asti. Että voidaan sitten kiikkustuolissa muistella yhteisiä vuosia; kosintaa, häitä, lapsia, lastenlapsia, talon rakentamista, matkoja ja eniten tietysti arkea. Toivon, että vanhana mummina vierelläni on ryppyinen vaari, jonka ruskeat nappisilmät jaksaa edelleen katsoa mua samanlaisella lempeydellä ja pilkkeellä kuin vuonna 2005. ♥

maanantai 16. joulukuuta 2013

Pullea ballerina

Aikamoista haipakkaa mentiin viime viikko. Kai se on joulun lähestyminen, joka sen sai aikaan. Joululahjoja on vieläkin hankkimatta, vaikka olin useampanakin päivänä jouluostoksilla viime viikolla. Keskiviikkona Hillan toinen mummi otti tytsyn hoitoon, jotta pääsin yksin ostoksille Tampereen keskustaan. Iso kiitos mummille! Huomattavasti helpompaa kiertää kauppoja ilman rattaita, etenkin kun keskiviikkona oli vielä kurja loskakeli. Lisäksi keskustassa on niin paljon rappusia ja ovia esteenä, jos haluaa käydä jossain vähänkin pienemmässä liikkeessä, kauppojen ahtaudesta nyt puhumattakaan.

Hilla oli viihtynyt hyvin mummin ja papan luona, ja luulen tiedän että tunne oli molemminpuoleinen. Ainakaan minulle ei mistään suurista itkuista kerrottu. ;) Kuulemma oli ollut hyväntuulinen tyttö, joka halusi olla sylissä ja tutkailla ympäristöä. Ihanaa, kun tytöllä on niin rakastavat isovanhemmat, kaikki neljä. ♥

Maanantaina oltiin meidän vanhemman kummipojan, eli Hillan serkun 5-vuotissynttäreillä. Aloin aamulla miettiä Hillan synttärivaatteita ja kun mikään ei oikein iskenyt, päätin kävellä kangaskauppaan ja toteuttaa jo pitkään mielessä hautuneen tyllihameidean. Hilla nukahti kävelyreissun aikana rattaisiin ja sain kuin sainkin raahattua tytön rattaineen päivineen rappusia pitkin tänne toiseen kerrokseen niin, ettei hän herännyt. Joten Hipsu parvekkeelle jatkaan unia ja äiti hommiin!



Ihana tutu syntyi! ♥ Meidän muru näytti niin somalta, pullealta ballerinalta! :D Koska tiistaihin saakka sattui olemaan vielä tarjous, kaikki kankaat -20%, käppäilin hakemaan lisää tyllejä ja muita kankaita. Nyt täällä onkin loppuviikon ollut melkoinen ompelupaja.


Torstaina sain rakkaan ystäväni Riikan glögittelemään ja juoruamaan kuulumiset. Riikka toi myös Hillalle joulupaketin ja oon taistellut, etten mene ja avaa sitä jo. ;) Riikalla on niin hyvä maku, että siellä on taatusti jotain ihanaa... Kiitos Riikka vielä kerran Hillan puolesta! ♥

Viikonloppukin oli kiireinen, lauantaina oltiin Hillan kanssa siskoni 30-vuotisbrunssilla. Oli ihana päivä, herkkuja ja rentoa oleilua naisten kesken. Oli kiva tutustua vähän paremmin siskoni kavereihin. Tuollaisia hetkiä pitäisi mahduttaa elämään enemmänkin! Brunssista enemmän juttua ja kuvia ensi kerralla.

Eilinen menikin minulla taas töissä, se oli viimeinen työpäivä sitten tällä erää. Seuraavan kerran töihin... en tiedä! Ensi vuonna varmaan, mutta koska, sitä en osaa sanoa. Nyt palaan siis takaisin ihan täysin kotiäidiksi. Mielelläni olisin kotiäiti ja kotirouva vaikka ehkä koko elämäni, harmi kun siitä maksetaan niin huonosti. ;)

Oikein hyvää viimeistä viikkoa ennen joulua! Hui, kuinka aika on mennytkin nopeasti... minä yritän saada loput lahjat hankittua ilman suurta stressiä, jotta viikonloppuna päästään aloittelemaan joulurauha. ♥

maanantai 9. joulukuuta 2013

Otoksia raksalta


















Jo vähän vanhempia kuvia, marraskuulta. 
Ensimmäisen kuvan maisema on jo kovin erilainen tällä hetkellä, valkoinen ja luminen. 
Sisälläkin on tapahtunut edistystä. 
Yksi on ja pysyy, reipas raksavauva. ♥

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sunnuntai

Rauhallista 2. adventtisunnuntaita!

Täällä on ollut ihana heräillä uuteen aamuun, kun maa on vihdoin kunnolla valkoinen. Eilen ja toissapäivänä on satanut lunta oikein kunnolla. Tätä olen odottanut jo pitkään! Noustuani sytytin ikkunalaudalle kaksi kynttilää ja istahdin ison kahvikupposen kanssa rauhassa koneen äärelle. Hilla nukkuu vielä isin kainalossa, molemmat kuorsaavat vuorotellen. :')

Nämä postauksen kuvat ovat vanhempieni luota, eli lapsuudenkodistani. Ajelimme sinne Itsenäisyyspäivän iltana, oltuamme ensin päivän raksalla. Vanhemmat olivat taas mökillä, joten saimme olla ihan oman perheen kesken. Mieheni pääsi tekemään lumitöitä (niitä oikeasti kaipaa kerrostalossa asuessa!), lämmitimme saunan ja rentouduimme. Teki niin hyvää!

Hilla nukahti heti kylvyn jälkeen ja me siirryimme viinilasillisten kanssa olohuoneeseen telkkarin äärelle. Tuli taas järjetön kaipaus omakotitaloon, niinkin yksinkertainen asia, kuin se, että lapsen saa makuuhuoneeseen nukkumaan tuntuu nyt oikeasti luksukselta! Enemmän kuin yksi huone, vau! Pienestä sitä oppii olemaan kiitollinen.


Lauantaiaamuna heräiltyämme lähdettiinkin ajelemaan kotia kohti, tai no, raksaa kohti. Appiukko oli kanssamme hommissa ja kyllähän sitä taas jotain saatiin aikaiseksi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Jälleen kerran, onneksi on apuvoimia, kahden olisimme pulassa.

Nyt minä alan laittautua, ihanan hämyinen sunnuntaiaamu kynttilänvalossa päättyy ikävä kyllä pian. Menen nimittäin tänään taas töihin ja jätän nuo kaksi rakasta keskenään kotiin. Kohta pitää varmaan pienintä jo alkaa herätellä, ettei päikkäriaika siirry ihan turhan myöhäiseksi...

Oikein kaunista ja toivottavasti myös lumista sunnuntaita teille! ♥

torstai 5. joulukuuta 2013

Hillan kuulumisia { 3kk }

Meidän pieni vauva täytti eilen kolme kuukautta. Kolme kuukautta! Jaksan edelleen päivitellä jatkuvasti, kuinka aika voikaan mennä näin nopeasti. Ajattelin ottaa tavaksi kirjoitella näitä Hillan mittoja ja kuulumisia tarkemmin aina kuukausittain, jotta itsekin muistan sitten myöhemmin eri kehitysvaiheita paremmin.

Käytiin neuvolassa heti aamusta ja olikin mielenkiintoista kuulla uudet mitat kuukauden tauon jälkeen. (Suluissa syntymämitat)

Paino: 5750 g (2350 g)
Pituus: 56,8 cm (47,5 cm)
Pään ympärys: 39,2 cm (32,9 cm)

Että kyllähän tuo tyttö kasvaa ja kovaa! Hyvin pienestä rääpäleestä on kasvanut iso tyttö. Painokäyrä näytti suorastaan hurjalta, mutta koska tyttö kasvaa täysin rintamaidolla, ei tässä kuulemma tarvitse liiallisesta lihomisesta huolestua. Äidin maito nyt vaan sattuu olemaan aika rasvaista ja ravinteikasta. ;)

Terveydenhoitaja kehui kuinka topakka ja jäntevä tyttö on. Vatsallaan Hilla viihtyy melko hyvin ja kannattelee päätään hienosti. Vatsallaan on hyvä tarkkailla ympärille. Maanantaina hän myös kääntyi ensimmäisen kerran vatsalta selälleen, ja kun neuvolassa vähän jumppailtiin, totesi terveydenhoitaja, ettei taida kauaa mennä kun hän kääntyy myös selältä vatsalleen. Jaiks!


Hilla on kova tyttö jokeltelemaan. Hän tuijottaa mielellään silmiin ja samalla hymyilee, huudahtelee, päristelee ja kurnuttelee. Aaaauiiiii, eeee, grrrr, brrrr, iiiiouuu... Mitä näitä nyt on? ;) Äidille ja isille unohtumattomia hetkiä ovat tarjonneet vastavuoroiset jutteluhetket. Hilla selkeästi odottaa omaa vuoroaan, ennen kuin aloittaa juttelun. Lelut ovat alkaneet kiinnostaa kovasti, yksi tämän hetken lemppari on toiselta tädiltä saatu pehmokirja, jota on kiva "lukea". Hän tarttuu leluihin ja vie niitä mielellään suuhunkin. Peukalo on myös nyt tosi in! Jos peukalon tilalle koittaa tarjota tuttia, ottaa Hilla sen jo itse pois suustaan, heittää pois ja alkaa taas imeä peukkua.

Eilen tyttö sai myös 3kk -rokotteet, joiden takia illalla täällä olikin vähän itkuinen tyttö. Sääliksi kävi toista ja oli myös outoa, sillä hän on yleensä niin leppoisa, rauhallinen ja hyväntuulinen. Vähän Panadolia ja torkut, niin johan helpotti. Yö meni oikein kivasti (kaksi herätystä!) ja aamulla meillä olikin taas aurinkoinen pikkuneiti. Meidän silmäterä ja suurin aarre. ♥

maanantai 2. joulukuuta 2013

Haaveiden joulu

















Kuvat: Pinterestin Christmas -kansiosta

Nämä kyllä virittää tämän naisen joulufiiliksiin... oih ja voih. En malta odottaa ensi joulua, siis joulua 2014, kun pääsemme viettämään sitä meidän oman, pienen perheemme kesken. Hilla, mieheni ja minä. Sekä meidän pupujussit tietysti. ♥ Siitä olemme haaveilleet jo monta vuotta. Ei tarvitse pakata autoa täyteen tavaraa, ajella ympäriinsä stressaantuneena, eikä tarvitse jättää pupuja kotiin.

Seuraavana jouluna olemme uudessa talossa (olkootkin vaikka keskeneräinen, mutta siellä olemme). Heräämme aikaisin aattoaamuna puhtaista pellavalakanoista. Makuuhuoneessa tuoksuu siellä oleva pieni pöytäkuusi ja huoneen lasipariovien läpi kajastaa aulassa olevat jouluvalot. Hipsimme alakertaan. Hilla saa avata joulukalenterin viimeisen luukun. Laitamme takkaan ja puuhellaan tulen. Katamme kauniin aattoaamun kattauksen, johon kuuluu edellisiltana puuhellalla keitelty riisipuuro. Taustalla soi jouluradio.

Leikimme Hillan kanssa, ehkä kurkimme ikkunasta näkyykö tonttuja. Laulamme ja soitamme pianolla perinteisiä joululauluja. Menemme pihalle peuhaamaan lumeen. Laitamme pihan täyteen myrskylyhtyjä ja ulkotulia. Tarkistamme, että kauralyhde on paikallaan koivun oksalla. Valmistelemme vielä jouluruokia. Iltapäivällä, Hillan unien jälkeen, menemme koko perhe kaikessa rauhassa saunaan. Sauna ja pesutilat on koristeltu jouluisin tekstiilein, kynttilöin ja kuusenoksin. Valaistus on hämyisä. Meillä ei ole kiire, sillä luoksemme ei aattona tule muita. Aikataulua ei ole.

Apua, pakko lopettaa tämä yksityiskohtainen haaveilu, alkaa pian harmittaa enemmän, ettei kuvailemani joulu toteudu vielä tänä vuonna. Mutta vuoden päästä... ♥ 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Se on joulukuu, huimaa!

Ihan kuin sen kunniaksi, täällä(kin) satoi eilen kaunis lumipeite. Kauniin valkoisesta maisemasta sai heti ihan tupla-annoksen joulufiilistä. Tuli jotenkin niin lämmin olo, kun oltiin raksalla ja kahviteltiin meidän tulevassa keittiössä pöydän äärellä ja katseltiin, kuinka ulkona yltyi lumisade.

Vein raksalle ruokapöydän päälle pienen kuusen ja muutaman tuikkukupin. Joku voi pitää ihan pöhkönä, kun somistelen rakennustyömaata, mutta entäs sitten? Onneksi mieheni on samaa mieltä siitä, että myös raksaa pitää siivota ja pitää hyvänä. Käytämme suhteellisen paljon aikaa raksalla siivoamiseen ja järjestelemiseen, mutta minusta se on sen arvoista. En tykkäisi edes mennä viettämään päivää sekasotkun keskelle. Ja kun on siisti työmaa, on sitä kiva vähän sisustella. ;)


Kotiinkin olen laittanut esille jouluisia juttuja. Huomasin muuten hauskasti, että meillähän on Mailegin Nisseistä perhe, johon kuuluu äiti, isi ja pieni tyttö-Nisse. Meidän perhe siis. ♥ Näiden lisäksi meillä on myös pieni poika-Nisse, liekö se sitten tulevaisuutta...? Tiedä häntä.

Myös kaksi pientä olkipukkia on päässyt lipaston päälle. Pari vuotta sitten en voinut sietää olkipukkeja, enkä muuten punaista väriä joulunakaan. Niin se vaan maku muuttuu, liekö ikä tehnyt tehtävänsä vai mikä? Nykyään kuitenkin meidän jouluun kuuluu ripaus punaista väriä. Olkipukit olen saanut äidiltäni, hän kun ei niille lämpene. Ehkä ne muistuttaa äitiä liikaa 90-luvusta, jolloin hän piti niitä esillä? :) Minulle ne tuo palan lapsuudesta ja perinteistä.


Mietin mieheni kanssa yhtenä iltana sitä, kuinka ihmisillä on erilaisia tapoja laittaa joulua. Toiset koristelevat joulun joka vuosi vähän eri tavalla, toisilla samat jutut pysyvät vuodesta toiseen. Toiset räväyttävät kaiken jouluisen kerralla esille, toiset lisäävät joulutunnelmaa vähitellen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Itse tykkään lisätä joulun tunnelmaa hiljalleen ja vaihdella "teemaa" vähän joka vuosi, luulen että sekin on kotoa lähtöisin oleva asia. Äidilläni on joulukoristeet ja väriteemat vaihdelleet. 90-luvulla oli sitä perinteistä punaista ja vihreää, sitten jossain vaiheessa oli kultaista. Sitten tuli valkoista ja hopeaa, nyt viimeisinä vuosina on taas ollut ripaus punaista. 


Jouluaaton kattaus on vanhemmillani joka vuosi erilainen. Se onkin osa joulun ihanuutta, kun mietitään, millainen kattaus tänä vuonna tehdään. Viime vuoden kattaus oli ihanan luonnonläheinen ja rauhallinen, siitä kuva yllä. ♥ Pellavaliina, kankaiset lautasliinat (samat kuin meidän häissä muuten!) ja pöydän keskelle kuusenhavuja. Väriä tuo lasipurkissa oleva punainen amaryllis. Yksinkertaista ja valtavan kaunista. Miehenikin muisteli pari päivää sitten, että oli niin kaunis joulupöytä viime vuonna! :D

Oho, jäinpäs nyt jaarittelemaan. Huomaa kai intohimoni kattauksiin? Ja jouluun. ;) Pitääkin varmaan tehdä erillinen postaus kattauksista, viime vuoden joulukattauskuvaa kaivellessani tuli vastaan monta muutakin kivaa kattausta... jos vaikka joku kaipaa ideoita? Olisi muuten tosi mielenkiintoista kuulla teidän joulunlaitosta!

Laitatteko joulua hiljalleen vai kaiken kerralla? Entä vaihteletteko te väriteemaa ja koristuksia vuosittain?