Raksatodellisuutta yläkerrasta

Ehkä joku on huomannutkin, että olen viime aikoina kuvaillut meillä lähinnä alakertaa? Valmiita tiloja siis. Ehkä siksi, että aika raskaan rakennusprojektin jälkeen sitä haluaa itsekin katsella ja ihailla huoneita, jotka ovat jo kutakuinkin viimeisteltyjä. Totuus on kuitenkin se, että meillä on vielä paljon työnsarkaa yläkerrassa. Kuluneella viikolla saatiin kuitenkin aulaa ja meidän makuuhuonetta pikkuhiljaa eteenpäin. Ne on olleet pitkään lähinnä raksaromuvarastona. No joo, vielä on tuo puutarhapenkki makkarissa, mutta se ei ole enää niin paha. ;) Otin nyt kuitenkin ihan reality-kuvat sen enempää stailaamatta ja siivoamatta.

Makuuhuone sai lattian (melkein, vähän loppui tavara kesken ja lisätilaus saapuu tiistaina) ja kattokin tuli paneloitua loppuun. Isäni ja mieheni muurasivat horminkin viikko sitten, se odottaa nyt tasoitusta ja samaa laastipintaa kuin alakerrassakin. Seinäpinnat on melkein valmiit, kuten kuvasta näkyy jossain kohti on vielä kittaamista ja maalaamista, telasin nopeasti yhden pohjamaalikerroksen ennen tasoitushommia, koska olen lopenkyllästynyt katsomaan ruskeaa levypintaa! :D Ai miten niin malttamaton? Vielä kun listat saadaan jossain vaiheessa tuonnekin, niin ilme muuttuu paljon.

Raakalautaseinän takana on minun tuleva vaatehuoneeni (vielä täynnä purkamattomia muuttolaatikoita ja muuta roinaa) ja vastapäisellä seinällä sitten mieheni oma. Aukkoihin tulee liukuovet, jotka on myös Matti-Ovelta, niin kuin kaikki meidän väliovet. Odotan kovasti, että saataisiin vaatehuoneen sisusteet, jotta voisi hiljalleen purkaa noita laatikoitakin. Jännä muuten, miten tuo sängynpääty, eli lautaseinä näyttää kuvassa tosi kapealta. Se on kuitenkin melkein kaksimetrinen, että kyllä siihen meidän 160cm leveä peti mahtuu hyvin.

Hurjasti valmiimpi ilme tuli kun isän kanssa laitoimme pariovet paikoilleen. ♥ Ai että, mä rakastan pariovia! Ovien mukana tulleet tammikynnykset tarvitsisi vielä käsitellä jotenkin, että ne sopisivat lattiaan. Ehkä tämä huone ei teistä vielä näytä kummoiseltakaan, mutta itse fiilistelen jo nyt... olisi varmaan pitänyt ottaa ennen -kuvat, niin huomaisitte minkä hurjan muodonmuutoksen se kävi läpi muutamassa päivässä.

Saa nähdä kuinka paljon makuuhuonetta ehditään tehdä ennen joulua, sillä tärkeimpänä työnalla nyt on sauna. Olen kuitenkin päättänyt että muutamme ainakin joulunpyhiksi tuonne makkariin nukkumaan, koska siellä vallitsee jo nyt sellainen tunnelma, mitä olen makuuhuoneelta odottanut. Eipä sattunutkaan näihin kuviin osumaan yhden seinän isot ikkunat, ne on kauniit. Huone on tosi valoisa ja jotenkin levollinen.

Sellaista todellisuutta siis meiltä, toivottavasti voin joulun aikaan postailla kuvia vähän erinäköisestä makkarista ja sen ihanan seesteisestä tunnelmasta. ♥

Rauhallista viikonloppua!

Aikamatkalla

Mun piti alunperin kirjoitella tänään ihan muista jutuista, mutta ajatus taas harhailee. Jännä olo ollut nyt jonkin aikaa. Se aina jotenkin huipentuu iltaan, kun levähtää sohvalle. Todetaan yhdessä miehen kanssa, että on omituinen olo. Ei millään jaksa maata, mutta ei jaksa tehdäkään mitään. Jotenkin levoton olo, joskin samaan aikaan niin lamaantunut. Kummallista! Liekö tämä jotain hiljalleen purkautuvaa stressiä, vai mitä? Vai onko se sitä, että koti on saatu jollain tasolla "valmiiksi", eli ei voi enää puhua raksasta. Siltikin vähän joka paikassa on vielä tekemistä. 

Vietän iltaa yksin, mies on harrastamassa ja tyttö yöunilla. Katselin vanhoja valokuvia, fiilistelin. 

Lokakuu 2011 - alueelle rakennettiin teitä ja tehtiin kunnallistekniikkaa. Tämä on meidän tontti. Keskellä olevaa pajupusikkoa ei enää ole, sen takaa pilkottava koivu sen sijaan on ja pysyy. Rakastan sitä!

Olisin mielelläni näyttänyt ihan joka lokakuulta yhden kuvan, mutta vuoden 2012 kuva puuttuu. Se olikin aika melkoinen syksy. Meidän häät oli tanssittu toukokuussa ja mä koin tietynlaista häiden jälkeistä "masennusta". Hölmö sanavalinta, mutta siis oli niin tyhjä olo kun häitä järjestettiin pari vuotta ja se oli ihan mieletön päivä. Siihen päälle häämatka Mauritiukselle ja jotenkin elettiin ihan unelmaamme. Sitten se kaikki oli ohi. Haaveideni hääpuku pakattiin pukupussiin, koristeet vietiin varastoon, häälahjat avattiin ja laitettiin paikoilleen, matkalaukut purettiin. Palattiin arkeen ja töihin. Sen jälkeinen syksy muistuu mieleen aika harmaana, toivoimme lasta niin kovasti. Sitä myös kyseltiin (älkää koskaan tehkö niin!), kuten arvattua häiden jälkeen. Olisin niin kovin halunnut kertoa että oi kyllä, me odotetaan. Mutta kun ei odotettu. Kuukaudet vieri ja olo oli tosi, tosi tyhjä. No, nyt meni ihan sivuraiteille, tästä ei pitänyt kertoa mutta kirjoitinpa nyt. Häiden jälkeen mun silloinen hääblogikin hiljeni, tämä oli aikalailla se syy. En jaksanut kirjoittaa häistä, en arjesta, koska mielessä pyöri vaan vauva. Voi vauva, vauva missä olet?

Sinä syksynä hyvällä alullaan oleva rakentaminenkin koki kolauksen, kun mun työpaikalla alkoi yt-neuvottelut. Ei siinä uskaltanut lähteä näin suureen projektiin. Onneksi sitten uusi vuosi toi paljon uutta ja ihanaa tullessaan. Hyvän tuloksen yt:issä ja kaksi viivaa tikkuun.

Lokakuu 2013 - Olohuoneesta kuvattu kohti työhuonetta. Taakse jää sauna, pesuhuone, kodinhoitohuone ja wc. Tyttö oli syntynyt jokunen viikko sitten ja me vietettiin illat raksalla. Valmisteltiin lattiaa valua varten.

Lokakuu 2014 - kuva aikalailla samasta kohdasta, kuin ylempikin. Siinä näkyvä kantava seinä (jossa siis nuo pystypilarit, on tuo samainen jonka edessä työpöytä nyt on. 

Alin kuva on otettu eilen, nyt on jo erilaista. Työpöytä on siirtynyt omalle paikalleen tuonne työhuoneeseen, halusin vain pitää sen hetken olohuoneessa kun pidän siitä niin kovin. Ja työhuonekin toimi tuossa pari päivää meidän makuuhuoneena, kun teimme portaikkoa yläkertaan. Raksarappuset on poissa! Meillä on ihan oikeat, valkoiset portaat. ♥ Ne on puiset, umpinaiset ja niiden alle on nyt tekeillä pieni komero. Portaista näkyykin pieni vilaus tuossa alimman kuvan oikeassa laidassa.

Näitä täytyy aina katsoa, jos tuntuu ettei mitään tapahdu. Koska koko ajan tapahtuu, välillä niin että ihan hengästyttää. Hyvä niin. :)

Nyt taidan keittää kupin teetä (koska en vieläkään löytänyt kaupasta glögiä, jota olen jo monta viikkoa himoinnut!) ja linnottaudun sohvalle ja otan syliin kasan joululehtiä... niitä juttuja riittääkin kohta muuten aika paljon, olen pidätellyt itseäni ja jouluhypetystä jo pitkään. Kohta en enää pysty! Valmistautukaa! ;)

Työpöytä jämälaudoista

Ensinnäkin, KIITOS teille kaikille, jotka kommentoitte edelliseen postaukseen. Muistin taas, miksi bloggaaminen on niin kiva harrastus. Se, että on paikka jossa voi purkaa tuntemuksiaan on ainakin minulle tosi tärkeää. Mutta mikä parasta, tämä on myös paikka, jossa saa vertaistukea, jaetaan kokemuksia ja keskustellaan. Oli antoisaa lukea teidänkin kokemuksia aiheeseen liittyen. Sitä on bloggaus parhaimmillaan! Kiitos, kiitos, kiitos. ♥

Mennäänkö taas vähän kevyempiin aiheisiin? Mulla on jo pitkään ollut mielessä moniakin juttuja, joita uuteen kotiin tehdään itse. Pienempien tekeleiden lisäksi muutama huonekalu on odottanut innostusta. Nyt se innostus on alkanut nostaa päätään... Tällä viikolla on syntynyt alakerran työhuoneeseen pöytä. Valmiiden pukkijalkojen päälle löytyi sopivat lankut, kun kannettiin pihalle toimitut listapaketit sisälle. Niiden alle oli nimittäin tehty lava leveistä, upeista laudoista. Just sopivat työpöytään! Maalasin ne harmaaksi, vielä täytyy ohuella rimalla kiinnittää ne yhteen, jotta pinnasta tulee tasaisempi. Nyt ne vaan vasta lepää pukkijalkojen päällä. Pinta jää toki epätasaiseksi, eikä siinä olekaan tarkoitus sen kummemmin piirtää tai kirjoittaa. Lähinnä pöytä on läppäriä varten.

Työhuone on vielä vähän kesken (mm. kaikki listat puuttuu, kuten alemmasta kuvasta voi nähdä) ja toimiikin tällä hetkellä työkalujen ym. säilytyspaikkana. Ei siis todellakaan kuvauskunnossa. ;) En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kokeilla pöytää omalle tulevalle paikalleen. Minä tykkään, siitä tulee juuri sellainen mitä olen kuvitellutkin! Huoneeseen on myös matto ja työtuoli valmiina, voi kunpa pääsisin jo laittamaan nekin paikoilleen. 

Koska lautoja oli 6 x 4,5 metriä, riittää niistä toki muuallekin... Tällä hetkellä tekeillä on kuistille kivaa ja käytännöllistä, saanen sen tänään valmiiksi? Laitan sitten kuvia sieltäkin. Kuisti on muuten ensimmäinen huone, joka on ihan viimeistäkin listaa myöten VALMIS. Halleluja! Silmä on niin tottunut tähän keskeneräisyyteen, että ihan hämmästelen, miltä valmis tila näyttää. Niin ihanan... viimeisteltyä. Ja kodikasta! Rakastan Kannustalon massiivia listoja, ne on jotenkin niin näyttävät. Etenkin jalkalista, joka on huimat 12 cm korkea. Me valittiin kotiimme Aurora-listat, vaikka tämä talo onkin julkisivun puolesta pääosin Rauhala. Täytynee kirjoitella listoistakin tarkemmin, kunhan vaan ehtisin. 

Tyttö on päiväunilla ja minulla odottaa tuossa selkäni takana lattialla kasa kankaita... projekteja riittää, onneksi nyt on myös innostusta. Kuullaan taas! :)

Tilannetietoa

Täällä ollaan, kaikki hyvin. Blogissa on hiljaista, mutta ymmärtänette syyn. Mies on nyt kolmatta viikkoa lomalla ja me huhkitaan raksalla kaikilla voimilla, mitä vaan löytyy.

Tällä viikolla pitäisi vielä saada yksiö tyhjennettyä, paljon ollaan kyllä jo tuotu tavaraa uudelle kodille. Ne on sullottu yläkertaan, puretaan niitä sitten hiljalleen, kunhan muuttolupa heltiää. Onneksi ei raksa-ajan koti ollut tuon isompi, sillä kyllä tässä ihan oma aikansa on mennyt pakkaamiseen ja kantamiseen. Kaiken lisäksi tuntuu, ettei ole aikaa muuttaa kun pitää rakentaa. :D On muuten muuttaminen tosi erilaista nyt, kun mukana on pian yksivuotias taapero. Aikaisemmin olemme olleet kahden. Homma on mennyt niin, että minä nostan laatikoita ovesta rappukäytävään, mies kantaa ne rappuja pitkin alas ja lastaa autoon. Saan aina yhden laatikon nostettua, kun yksi rasavilli tyttö karkaa jo oven raosta...saa olla tarkkana, ettei vaan livahda salaa rappusia kiipeilemään.

Haluaisin blogata niin paljon, olisi paljon kerrottavaa ja paaaljon kuvia. Avaan nyt kuitenkin tietokoneen ensimmäistä kertaa pariin viikkoon ja nettikin on puhelimesta jaettu, eli h i d a s. Toivottavasti tämä elämä kohta vähän rauhoittuu ja aikaa riittäisi myös tälle ihanalle harrastukselle. Tänään on harvinainen ilta, mies lähti kesätauon jälkeen taas harrastamaan ja minä vietän iltaa uudella kodilla ihan omassa seurassa. Tyttö nukkuu jo toista tuntia omassa huoneessa (joka on muuten listoja vaille valmis!). Minä keitin teetä ja tein leipiä, sytytin pari kynttilää ja nautin hiljaisuudesta. Kodikkaan tunnelman tekee lattia, jota tunnustelen jalkojeni alla. Enpä olisi vielä jokin aika sitten voinut kuvitella, kuinka onnelliseksi tulen siitä, että saan olla ilman kenkiä. Ei pölisevää betonia, vaan ihan oikea lattia. ♥

Mutta hei, muutaman kuvan jaksoin ladata tämän pätkivän netin kanssa, jotta vähän näette miltä meillä juuri tällä hetkellä näyttää... Laatu on huono, kun on niin hämärää, mutta halusin pikaisesti räpsäistä tuoreita kuvia.

Keittiössä on astianpesukone, hana, uuni ja liesitaso kytketty. Jääkaapit ja pakastimet pelittää. Tärkeimmät kunnossa, tässä ei enää jaksa edes murehtia puuttuvia listoja... Huomenna saapuu sähkökalusteet ja mies pääsee laittamaan roikkuvien johtojen tilalle valoja ja koukkukansia, sekä pistorasiat ja kytkimet paikoilleen.

Taustalla näkyy ruokailutilan erkkeriä, jossa juuri nyt kirjoittelen.

Alakerran wc on meille tosi mieluisa, mies asensi samat valot kuin keittiössä korostamaan raakalautaseinää. Vielä puuttuu wc-istuin, se on tilattu viime viikolla ja saamme sen tämän viikon aikana. 

Tein nopeasti väliaikaisen työtaso vessaan, muutama kattopaneelin pätkä siis yhdessä. Pähkäilimme vielä työtasoa, meinasimme käydä ostamassa valkoisen tason. Valkoinen paneelitaso kuitenkin osoitti, että ei ei, liikaa valkoista jo. Siispä ajattelin kokeilla valaa itse betonitason, sopisi lattiaan aika hyvin. Josko huomenna innostuisi tekemään muotin, jotta valu ehtii kuivua jopa tytön synttärijuhlille...

Nyt kuulkaas suljen koneen ja painun yläkertaan pötköttelemään ja odottelemaan miestä. Aamulla taas rakentaminen jatkuu, mun vanhemmat saapuu avuksi kello kahdeksan, kuten aina. ♥ Kiva kun jaksatte seurailla ja laittaa kommenttejakin, ne piristää, kiitos niistä! Blogin hiljaiselo jatkunee vielä jonkin aikaa, mutta huikkailen kuulumisia aina kun voin.

Kuullaan taas!

Vuosi sitten...

... pesin pikkuruisia vaatteita ensimmäistä kertaa.

... karvapallerot nautti loppukesän lämmöstä parvekkeella.

... olin jo aika iso, vaikka siltä ei ihme kyllä tuntunut. 

... oltiin oikeastaan siskon kanssa molemmat aika isoja.

... talopaketti saapui ja meidän olohuoneessa näytti tältä.

... saatiin eräänä iltana suihkun jälkeen "hyvä" idea ja lähetettiin vähän erilainen synttärikortti miehen veljelle.

... olin lomalla ja kävin usein päivisin pienillä, kevyillä kävelyillä.

... kävelyillä oli seuranani tällainen pallo, rakas pallo.

... ihailtiin komeaa sateenkaarta, mies tulevan kodin katolla, minä mahani kanssa ihan vaan maasta käsin.

Näiden pienten palojen lisäksi kävimme asuntomessuilla hakemassa ideoita uuteen kotiin. Minä kävin ison mahani kanssa vadelmametsällä noukkimassa aika hyvän saaliin. Ostettiin puuttuvia tarvikkeita vauvaa varten. Muistan miettineeni jo vähän sairaalakassin sisältöä. Sitä en kyllä koskaan ehtinyt pakata.

Viime elokuu oli ikimuistoinen, se oli viimeinen kuukausi kun meitä oli vain kaksi. Kuun lopusta menikin sitten enää kaksi päivää, kun lähdettiin jo sairaalaan, eikä sieltä tultu kotiin kahdestaan. ♥ 

Raksasta kodiksi, hiljalleen

Keittiöön saatiin vihdoin työtasot. Ne on mun miehen valitsemat ja hyvät onkin. Rakastan tuota ikkunan edessä olevaa allasta, joka on valettu samasta materiaalista, ihanan huomaamaton. 

Vetimet on laitettu kokeeksi pariin laatikkoon ja ne on hyvät. Loput odottaa siis laittamista. Huomaakohan joku, että myös yksi pistorasia on jo laitettu? Kohta saa sanoa hyvästit noille punaisille purkeillekin. Listat ja paneelit on kannettu myös sisälle, joten nekin odottaa paikalleen laittajaa. Ihania viimeistelytöitä. ♥

Kaksi jääkaappipakastinta on integroitu, olen innoissani kun nekin piiloutui niin hyvin. En ole mikään suuri kodinkoneiden ystävä. Niiden ja kaapistojen väliseen rakoon täytyy vielä käydä ostamassa peitelista.

Valoisa ruokailutila, mikähän päivä ehditään laittaa listat noihin ikkunoihin? Nämä on niitä tiloja, jotka on pakko saada viimeisteltyä ennen tytön synttäreitä.

Sisääntulokuisti on yksi meidän lempparitiloista uudessa kodissa, ehkä olenkin siitä jo maininnut? Raakalautaseinä aiheuttaa yhä vaan sydämentykytyksiä. Kuistille paistaa aamuaurinko niin kauniisti, että aamuna jos toisenakin olen haaveillut meneväni siihen kahville.

Alakerran wc on nyt työnalla. Seinät on valmiit, nyt ohjelmassa on lattian laatoitus ja sitten saadaan vihdoin hävittää tuo raksa-ajan wc-istuin ja asentaa se oikea paikoilleen. Allaskaapistotkin on jo ostettu ja minun sormet syyhyää päästä asentamaan niitä paikoilleen.

Nämä tulee vessan lattiaan, täydellisen paksut ja tasaiset. Sopivan murretun harmaat. Meidän molempien rakastama löytö rautakaupan alelavalta.

Meidän makuuhuoneen sängynpäätyseinä. Edessä makuuhuoneen pariovet. Sivuilta käynti toiseen vaatehuoneeseen. Yläkertakin kaipaa nyt kattopaneelia ja lattiaa. Musta tuntuu, että ensi viikonlopun jälkeen on jo kivasti saatu paneloitua...

Aikaa kuusi viikkoa, tavoitteena saada alakerta asuttavaan kuntoon. Aikataulu on tiukka, mutta ei tämä nyt mahdottomuus ole. Tänään mennään illemmalla tilaamaan lattia, heti kun saada se asennettua muuttuu ilmekin enemmän raksasta ihan oikeaksi kodiksi. Saman tempun tekevät kattopaneelit, joita ehkä vihdoin huomenna ehdimme laittaa jo paikoilleenkin?

Yksiössä on tavarat pitkälti pakattu ja osa on jo viety talolle. Yritetään näin helpottaa varsinaista muuttoa, sillä on aika helppoa viedä aina muutama laatikko kerrallaan samalla kun sinne muutenkin menee. Onneksi on iso talo, ajateltiin yhteen huoneeseen kasata laatikoita ja sitten kun muuttolupa heltiää, on sieltä kiva purkaa niitä hiljalleen paikoilleen. :)

Edistystä

Se on kesäkuu jo pitkällä, apua! Kesäisin monet blogit vähän hiljenee, eikä tämä näytä olevan poikkeus. Siinä missä ennen ehdin viettää koneella päivisin ajoittain paljonkin aikaa, menee nykyään useampikin päivä edes avaamatta tietokonetta. Tietokone on meillä kaupungissa ja itse tulee oltua uudella kodilla lähes joka päivä. Mitä pidemmälle raksa on edistynyt, sitä enemmän siellä on sellaisia hommia, joita minäkin pystyn yksinäni tekemään, sekä tytön unien aikaan että myös hänen ollessa hereillä ja seuratessa vierestä. 

Mitä otsikkoon tulee, niin edistystä on tapahtunut parissakin asiassa. Toinen on taloprojekti ja toinen on Hilla. :D Tytön kehitys on lähtenyt jotenkin ihan vyörymään... voisko ajan pysäyttää? Pitkään odoteltiin, että hän oppisi kääntymään selältä vatsalle. Kun sen ymmärsi, ei mennyt pariakaan viikkoa kun hän oppi ryömimään. Sitten hetki vain ja tyttö pönötti vankassa konttausasennossa. Siitä olikin helppo nousta polviseisontaan ja kääk, sitten ihan oikeasti seisomaan tukea vasten! Meidän vauva on jo ihan taapero. ♥ (Ja minä itkeä pillitin viimeksi tänään aamulla, kun se on niin haikeaa.)

Nyt tyttö ei muuta maltakaan kun ryömiä, kontata ja seisoskella. Vähän hän jo koittaa kävellä tukea vasten, joten aika hurjaa on ollut tuo kehitysvauhti ihan muutaman viikon sisällä.

Raksa sen sijaan edistyy niin, että tuntuu välillä jo hölmöltä puhua raksasta. Kauheasti haluaisin sanoa jo KOTI. Miehen kanssa itse asiassa ollaan jo pidempään puhuttu niin, että raksa on koti ja yksiö on kämppä. :D Tuntui tyhmältä sanoa, kun oli yksiössä että on kotona, koska meidän oikea koti on aivan muualla. ♥

Mitäs siellä sitten on tapahtunut... melkein kaikki seinät on ainakin kertaalleen maalattu. Teknisen tilan ja sisääntulokuistin lattia on laatoitettu. Kolmeenkin eri huoneeseen tulevat raakalautatehosteseinät on tehty. Keittiön laastiseinät (pinnasta lähikuva alla) on valmiit, kodinhoitohuoneeseen tulevat vastaavat seinät myös melkein valmiit. Viime maanantaina saapui keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet ja kodinkoneet, keittiökaappien kokoaminen ja asentaminen on jo hyvässä vauhdissa. Portaat tulee tällä viikolla. Talon ulkoseinien maalaaminen on aloitettu ja sitä tehdään tässä pikkuhiljaa. Pian voisi myös tilata kattopaneelit ja listat, niin päästään viimeistelemään tiloja.

Miehen kanssa ollaan nyt vähän juostu kaupoilla, vielä on löytämättä lattialaatta kodinhoitohuoneeseen ja sekä alakerran että yläkerran kylpyhuoneisiin. Myös kylppärien seinälaatat on ostamatta, mutta ne on sentään katsottu. Yksi suuri kysymysmerkki on vielä lattia... löysimme unelmiemme parketin, sellaisen joka säväytti molempia. Sen hinta vaan on aiiivan jotain muuta, mitä ajateltiin. Useampi tuhat liikaa. Emme haluaisi venyttää budjettia äärimmilleen, joten etsimme edelleen meille sopivaa lattiaa.

Vaikka välillä on tuntunut, että ei enää jaksa niin nyt alkaa taas innostus nostaa päätään. Voisiko tätä kutsua jo pikkuhiljaa loppukiriksi? :)

Vuosi sitten...

...aloitettiin toukokuun ensimmäinen päivä kiireettömän brunssin merkeissä.

...käytiin mökillä moikkaamassa mun vanhempia ja maistamassa simaa.

...olin puolessa välissä raskautta ja ostanut muutamia vaatteita vauvaa varten. Ensimmäistä kertaa levittelin ne sängylle nähdäkseni, mitä kaikkea sitä onkaan tullut jo hankittua.

...istutin pupujen kanssa kesäkukkia parvekkeelle.

...kahvittelin usein itsekseni parvekkeella ja nautin keväästä.

...keräsin tontilta luonnonkukkia maljakkoon, jotta kaupungissakin olisi pala tulevaa kotia.



...käytiin Helsingissä jääkiekon MM-kisoissa katsomassa Suomen peli.

...nautittiin hääpäivän aamuna brunssista kotona ja hämmästeltiin mahassa juuri silloin kovin voimakkaasti potkinutta vauvaa.

...lähdettiin hääpäivän kunniaksi kaupungille katsomaan stand up:ia.

Näiden lisäksi tehtiin paljon paperityötä rakentamista varten. Etsittiin maanrakentajaa, perustussuunnittelijaa ja kvv-vastaavaa, mietittiin sähkösuunnitelmaa ja lvi-suunnitelmaa, hoidettiin asioita rakennuslupahakemusta varten... mitähän vielä? En enää edes muista, muuta kuin sen, että hommaa riitti ja turhautti, kun mitään näkyvää ei silti tapahtunut.

Koko ajan enenevissä määrin mielessä oli myös kasvava vatsa ja sen sisällä potkiva vauva. Kuun puolessa välissä oli myös raskauden puolimatka ja rakenneultra, jossa tärkein uutinen oli terve vauva, mutta jossa ei toivomuksestamme huolimatta selvinnyt vauvelin sukupuoli. Voi ihana pallomaha, sitä on tosi kova ikävä! ♥

Olipa hauska katsella viime toukokuun kuvia (vaikka ne enimmäkseen olikin huonolaatuisia kameraräpsyjä, sillä ostin uuden kameran vasta kesäkuussa)... tässä oli teillekin uusia juttuja, kun en silloin vielä blogannut. Mitkä asiat on on teillä jäänyt mieleen vuoden takaa? Oliko jotain merkittävää vai oliko elämä samanlaista kuin nytkin?

Vapun kuulumiset ja raakaa lautaa

Vappu tuli ja meni, toivottavasti vietitte sen mukavissa merkeissä! Me ainakin tehtiin niin, vappuaattona jäi rakentaminen vähän vähälle ja me keskityttiin raksalla aika pitkälti grillaamaan ja syömään. Naapuritkin kävivät kuohuviinilasillisten kanssa moikkaamassa, olipa kiva kilistellä yhdessä. Me ollaan onnekkaita, kun naapuriin rakensi tosi mukava pariskunta. 

Vappupäivänä raksa-apuna oli mieheni vanhemmat ja he toivat samalla Hillalle vappupallon ja sellaisen viipperän. Voi, miten ilahtuikaan noinkin pieni tyttö. :) Palloa varsinkin on halittu ja rutistelu oikein urakalla. Se alkaakin hiljalleen tyhjentyä. Viipperän pakkaan kohta laatikkoon odottamaan ensi vappua, se onkin kiva juttu kun siitä on iloa moneksi vuodeksi eteenpäin, eikä tarvitse aina ostaa uutta.

Muut päivät raksailtiinkin ahkerasti, paitsi minä. ;) Perjantai-iltana kävin koristelemassa yhtä mökkiä mun rakkaan ystävän polttareita varten ja lauantai menikin sitten polttarihumussa. Päivän aikana kävin kertaalleen raksalla syöttämässä Hillan ja tulin myös aikaisin illalla autolla kotiin, jos tyttönen kaipaa maitoa ennen nukkumaanmenoa. Ja kyllä hän kaipasikin, joten hyvä että tulin. Olin toisen ystävän polttareissa viikko sitten lauantaina, joten kyllä nyt on tullut oltua pois Hillan luota useampi tunti! Ja kuten arvata saattaa, ikävä on ollut ihan järjetön.. aika maksimimäärä mitä pystyisin. Anopin kanssa juteltiinkin, että mä olen elänyt aika symbioosissa Hillan kanssa nyt tämän 8kk. Mutta Hilla on niin hyvää seuraa. ;) Ja niin toivottu ja rakastettu tyttö, että mikäs tässä ollessa. Ei oo tullut tarvetta päästä "mihinkään".

Kuten lupasin, napsin tuossa vapun ja viikonlopun aikana kuvia raksalta. Ihan vielä en niitä postaile, mutta yhden pieni kivan yksityiskohdan haluan vilauttaa. Tänään alkoi kuistin raakalautaseinä hahmottua... ja oih, se on just niin ihana kun ajattelin! Laudat on nyt siis pohjamaalattu ja naulattu seinään, jossa ne sitten maalataan toiseen kertaan, jotta naulankannatkin peittyvät.

Mitäs te pidätte? Meillä tulee kuistin yhden seinän lisäksi raakalaudalla tehtynä myös alakerran vessan yksi seinä sekä meidän sängyn tausta. Mielestämme kivan rouhea yksityiskohta muuten aika pelkistetyssä kodissa.

Tämän parissa jatkan taas huomenna aamulla. Isäni lisäksi raksaileen tulee myös äitini, jolle taidankin sujauttaa myös hiomapaperia ja maalisudin kouraan, sillä maalatut laudat on nyt seinässä ja lisää tarvis vielä. Täytyy muuten sanoa että on ollut ihan luksusta, kun molempien meidän äidit, eli molemmat mummit ovat olleet viime aikoina paljon mukana raksalle. Voi, mikä valtava lapsenhoitoapu! ♥ KIITOS.

Väsymystä ilmassa

Huiii, sehän vetelee jo huhtikuu viimeisiään ja jo tällä viikolla alkaa tämän naisen lempikuu; toukokuu! Ihan älytöntä tämä ajan juoksu. Mulla on luonnoksissa monta keskeneräistä postausta, mutta jotenkin ei aika ole riittänyt niiden viimeistelyyn. Kamerakin on pysytellyt pitkälti laukussa.

Me ollaan, yllätys yllätys, oltu raksalla tiiviisti. Siellä tapahtuu edelleen vauhdilla, kohta alkaa vihdoin tulla jotain näkyvääkin aikaiseksi. Rakentaminen on kyllä sellainen juttu, mitä ei oikeasti voi ymmärtää ellei ole sitä itse kokenut. Siitä on oppinut niin paljon tässä vuoden aikana. Ihmiset, jotka eivät itse ole rakentaneet, katsovat meidänkin kotia ihmetellen että ei siellä nyt niin paljon ole tapahtunut. Vaikka me ollaan siellä joka päivä ahertamassa!  Täytyy myöntää, että sellaiset kommentit on loukanneet eniten. Se on vähän sama, jos lapseton ihminen arvostelee omaa äitiyttä. Kun ei ole omaa kokemusta, on yleensä parasta olla hiljaa jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa. Onneksi meillä on paljon myös rakentaneita tai remontoineita läheisiä ja ystäviä, jotka ovat käyneet tsemppaamassa ja todenneet kuinka vauhdilla talo on noussut, ottaen huomioon että sitä on tehty omin voimin ja samalla pientä vauvaa hoitaen. Niistä kommenteista me ollaan saatu voimia jatkaa.

Rakentamisessa näkymätöntä työtä on niin paljon, etenkin kun on kaksi kerrosta ja monta erkkeriä ja kulmaa. Pelkästään niiden tekemiseen on uponnut satoja, ellei tuhansia tunteja. Siksi tällä hetkellä on niin ihanaa, kun ensimmäiset maalailut on maalattu. Voi ihana valkoisuus! ♥ Hillan huoneen tehostetapetti on tilattu ja se tulee parin viikon päästä. Siitä se hiljalleen hahmottuu, meidän ihana koti, jonka eteen on tehty niin älytön määrä työtä. Rakentaminen on ollut raskainta, mitä mä olen elämässäni kokenut. Mulla oli asiaan liittyvä postauskin tuolla tekeillä, katsotaan josko pian saisin sen valmiiksi. Sen verran sanon kuitenkin jo nyt, että kyllä täällä on järjettömän kova väsymys tällä hetkellä. Miehellä ja minulla. Sen takia ei ole tullut blogissakaan käytyä, eikä tietokonetta tule välillä avattua moneen päivään.

Nyt täytyy vaan jostain kaivaa energiaa loppurutistukseen, että päästään muuttamaan. Vaikka iltaisin (ja nykyään jo päivisinkin) itkettää, kun on kaikella tapaa niin poikki, niin nyt ei auta ajatella asiaa. Me yritetään vaan pitää mielessä lopputulos, rakas oma talo, Hillan ensimmäinen oikea koti. Hillasta puheen ollen, hänelle on puhjennut jo kahdeksan hammasta, joten voitte ehkä kuvitella että nukkuminen on kutiavien ikenien takia hieman vaihtelevaa. Se ei puolestaan helpota äidin ja isin uupumusta. Ennen niin hyvin päiväunia nukkunut tyttö on jättänyt päiväunetkin monena päivä käytännössä katsoen kokonaan nukkumatta.

Huomenna onkin jo vappuaatto ja sitten alkaa miehen neljän päivän vapaa. Tehorakentamista luvassa! Täytyy varmaan ostaa vähän ilmapalloja, joita puhallellaan raksalle koristeeksi. Pientä piristystä! Mua muuten piristää jo nämä Pinterestistä poimitut kuvatkin, ihania värejä ja iloisuutta. Ensi vuonna mä kyllä niin koristelen uuden talon ilmapalloilla ja muilla kivoilla jutuilla. Vappu on niin kiva juhla! Harmi, että ilmat taitaa vähän huonontua, tässä on jo ehtinyt tottua lämpöön ja aurinkoon. Toisaalta, ehkä tulee vähemmän istuttua ulkona kahvilla ja malttaa touhuta enemmän sisähommissa. :)

Mä lupaan vappuna kuvailla uudella talolla, niin näette tekin, missä mennään!

Kuvat: Pinterest