tiistai 29. lokakuuta 2013

Ristiäiset






Pahoittelut hiljaisuudesta, viime viikko meni tiiviisti ristiäisiä järjestellessä. Sunnuntaina oli vihdoin tyttäremme suuri päivä, hänen ensimmäiset omat juhlat. Kaikki meni hienosti, hän oli rauhallinen. Tarjottavat tekivät kauppansa, vieraat tuntuivat viihtyvän. Vietimme ristiäisiä vanhempieni uudella mökillä, jossa on ilo järjestää juhlia. Mökki itsessään on kaunis ja vaalea, jolloin juhlien koristukset pääsevät oikeuksiinsa.

Teemavärinä meillä oli violetti. Käytin sen sävyjä vaaleasta tummaan, lisäksi joukossa oli vaaleanpunaisen eri sävyjä sekä tietysti paljon valkoista. Mitään leikkokukkia ei ollut, olemme enemmänkin luonnonkukkien (ja ylipäätään luonnonmateriaalien) ystäviä. Kastemaljan ympärille sidoin itse kranssin callunoista. Samoin callunan oksia käytettiin muutenkin juhlissa, mm. kakun koristeena.

Ristiäisissä oli jotain vanhaa ja perinteistä sekä minun että mieheni puolelta. Kastemaljana toimi sama Iittalan malja, joka oli mieheni ristiäisissä. Kastemekko puolestaan on minun puolelta, se on tehty isälleni 60 vuotta sitten ja siinä on minutkin kastettu.

Kirjoittelen ristiäistarjoiluista erillisen postauksen, ettei tästä tule niin jättimäistä. Onko jotain muita postaustoiveita ristiäisiin liittyen?

Niin ja se nimi sitten? Sieltähän sen voi kakusta bongata... Kokonaisuudessaan tyttäremme nimeksi tuli

Hilla Emilia

perjantai 18. lokakuuta 2013

Yhteenveto kuluneesta viikosta

Perjantaiheipat!

Joko se on taas viikonloppu? Mihin koko viikko katosi?
Meillä oli kyllä jatkuvasti jotain ohjelmaa, joten niin päivät kai vaan vierii. Ollaan oltu raksalla. Olin tytön kanssa kahdestaan mummilassa yökylässä, jotta isi sai nukkua yhden yön rauhassa. Oltiin myös siskollani viettämässä glögi- ja joulutorttukauden avajaisia. Maistui muuten taivaalliselta lähes vuoden tauon jälkeen!




Ollaan menty ympäri kylää eri kaupoilla. Kävimme myös työpaikallani, jossa sovin itselleni kolme sunnuntaityövuoroa ennen joulua. Aika jännää mennä hetkeksi töihin! Onneksi tyttö on sen aikaa isänsä hyvässä hoidossa, joten voin mennä rauhallisin mielin tienaamaan vähän ekstrarahaa.

Meillä on  myös käynyt vieraita, ihanaa kun niin moni aidosti välittää tytöstämme ja on halukkaita ajelemaan häntä katsomaan. ♥




Edellisviikolla oltiin muuten pari yötä mökillä, josta suurin osa tämän postauksen kuvistakin on. Vietettiin tärkeää irtiottoa arjesta, perheaikaa. Sitä edelsi muutama raskas päivä, rakentaminen ja vauva-arki vaatii joskus veronsa ja molemmat mieheni kanssa purimme väsymystä toisiimme, kehen muuhunkaan. Lauantaina olo oli jo molemmilla jotenkin niin kurja, että sain idean lähteä pois kotioloista. Pari päivää niin, ettei koko rakentamista edes mietitty, teki ihmeitä. Mukana oli hyvää ruokaa, avoin mieli, ei tietokonetta. Aikaa toisillemme, aikaa vauvalle. Univelka nyt ei mökillä yhtään vähentynyt mutta perheeseen palautunut rauha loi siitä kyllä illuusion.


Huomenna on taas perinteinen raksatalkoopäivä, täytyykin napsia kuvia niin voin tännekin päivittää tilannetta. Suurimmista edistyksistä mainittakoon, että tiilikatto on valmis ja ensi viikon tiistaina on lattiavalu! Yksi iso etappi on sitten saavutettu ja voimme siirtyä sisähommiin.

Sunnuntain pyhitämme varmaan taas levolle ja perheajalle, se on tärkeää että tätä kaikkea jaksaa. Nyt hyvillä mielin kohti viikonloppua!

torstai 17. lokakuuta 2013

Mahaikävä

Se on täällä! Ikävä raskausvatsaa!

Ihana pyöreä palloni. Maha oli loppuun asti melko siro ja omasta mielestäni soma, vaikka se varmaan itsekkäältä kuulostaakin. En ehtinyt oikein tuskastua siihen, varmaan siksi kun raskaudessa ei päästy laskettuun aikaan saakka.


Olin kai onnekas, kun ylimääräisiä kiloja ei tullut. Säästyin myös arvilta. Palasin omiin mittoihini jo sairaalassa, en siis ole joutunut miettimään kilojen karistamista. Kuntoilua olen kyllä miettinyt, ihan oman jaksamisen takia. ;)

Ikävoin vauvan potkuja ja muuta möyrimistä. Rakastin silitellä vatsaani ja höpötellä vauvalle. Vaikka aluksi harmittikin, kun sukupuoli ei selvinnyt rakenneultrassa, oli lopulta aika kivaa arvailla, juttelenkohan tytölle vai pojalle. Vielä huisimpaa oli miettiä, minkälainen vauva siellä on. Onko hänellä hiuksia? Onko äidin vai isin silmät? Nenä? Suu? Minkä kokoinen hän on? Minkälainen ääni hänellä on?






















En kärsinyt ihmeemmistä vaivoista, ellei loppuaikana iskenyttä raskausmyrkytystä lasketa. Toki olin väsynyt alkuraskaudessa ja viikoilla 6-8 meinasin jatkuvasti pyörtyillä. Varsinaista pahoinvointia minulla ei ollut, lähinnä ällötystä. Sekin loppui kuin seinään viikolla 12. En himoinnut hassuja juttuja, himoitsin vaan kaikkea raikasta! Vesimelonia, viinirypäleitä, miniluumutomaatteja, porkkanaa, mansikoita... Kaikkia näitä ja jääkaappikylmänä! Makeat jutut minua lähinnä ällötti, joskin se asia muuttui ihan loppuraskaudessa. Hassua.

Kesällä, kiitos kuumuuden ja seisomatyön, minua vaivasi jalkojen turvotus ja ajoittain krampit pohkeissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain myös tietää, miltä närästys tuntuu! Joskin sitä ilmeni vaan pari kertaa. Eli olihan sitä vähän kaikenlaista, mutta mielestäni pääsin vähällä kumminkin. Olin ehkä valmistautunut pahempaan? :D

En pidä sitä itsestäänselvyytenä, mutta toivon todella, että vielä jonain päivänä olen niin onnekas että saan vielä uuden ihanan pallomahan. ♥









Alimmassa kuvassa olen yhdessä siskoni kanssa. Joskus nuorempina puhuimme, kuinka olisi hauskaa jos joskus olisimme yhtä aikaa raskaana. Sehän toteutui! Hän odottaa kolmattaan ja laskettuun aikaan on nyt alle kuukausi. Kuva on otettu elokuun puolessa välissä. Tuosta meni sitten lopulta pari viikkoa kun minä synnytin, nyt jännitän koska tulen tädiksi, kolmatta kertaa. ♥

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ristiäiset lähestyvät

Aurinkoista keskiviikkoa!



Aivan ihana syyspäivä ulkona, olettehan muistaneet ulkoilla jos on mahdollisuus siihen? Me käytiin tytön kanssa ulkona kävelyllä ja samalla poikettiin muutamassa kaupassa. Löysin vihdoin vaatteet ristiäisiin, jee! Ei niistä nyt vielä mitään paniikkia tullut, onhan tässä aikaa. ;) Ristiäisiä vietämme siis 27.10., ihanaa kun voi sitten vihdon puhua tytöstä yleisestä oikealla nimellään. Nimi, johon päädyimme, oli ihan ykkösehdokas jo ennen kuin aloimme yrittämään lasta. Raskausaikana puhuimme vauvasta sillä nimellä, vaikka emme sukupuolta tienneet. Jotenkin vaan oli sellainen tunne, että mahassani majaili tyttö.

Nimi on ollut kaikille salaisuus ja sellaisena pysyykin ristiäisiin asti. Vaikka kenenkään mielipiteellä ei ole väliä ja meidän mielestämme nimi on juuri paras mahdollinen minille, jännittää minua kieltämättä vähän muiden reaktiot, kun pappi paljastaa nimen. :)

Tämän päiväisellä reissulla löytyi myös oikeanlaiset kirjekuoret kutsukorteille, ne lähtee siis postiin huomenna. Huh! Mukaan lähti myös Kappahlin alesta hieman vaatteita tytölle...taas. Oon vaan niin rakastunut Newbie-mallistoon, enkä voi vastustaa niitä etenkään ale-rekissä. Vielä tämän päivän ajan siellä sai kanta-asiakastarjouksena -20% jo alennetuista hinnoista! Tein ihania löytöjä, muutaman vähän jo isommankin koon, mm. ihanan mekon ensi kesäksi. Iskeekö Newbiet muuten teihin?

Meille on illalla tulossa vieraita, joten nyt pitänee hyödyntää tytön päiväuniaika siivoiluun ja ajattelin vielä ehtiä leipoa kauraomenapaistoksen ja pikkusuolaista tarjottavaakin.

Kuullaan taas! :)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kohti viikonloppua

Se olisi taas perjantai! Yksi kivoimmista jutuista muuten äitiyslomalla, kun viikonlopuilla on vihdoin joku merkitys. Olen aina tehnyt vuorotyötä ja monesti viikonloput on mennyt osittain tai kokonaan töissä. Mies taas tekee "normaalia" päivätyötä maanantaista perjantaihin. Äitiyslomalla siis miehen viikonloppu = minun viikonloppu! Vihdoin tiedän, miltä perjantaifiilis tuntuu. ;)

Viikonlopuksi on taas rakentamista tiedossa, niin kuin aina. Meillä on lauantai aina perinteinen talkoopäivä, jolloin molempien isät tulee yleensä apuun. Heille ollaan kyllä ikuisesti kiitollisia kaikesta avusta! ♥


Viritin muuten jo ensimmäisen valosarjan kotiin. Tekisi mieli myös hakea kellarista joululaatikot ja vähän kurkistaa, mitä siellä onkaan... Jännä tuttu muuten, kuinka aina unohdan mitä joulujuttuja meillä on. Tammikuussa pakkaan ne tiiviisti laatikoihin ja yleensä näihin aikoihin menen kurkistelemaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen. 

Parveke, josta nämä kuvat ovat, on nyt ihanan syksyinen. Nyt se kelpaa minulle jonkin aikaa noin, mutta kohtahan pitää saada jo vähän talvisempaa ilmettä. Viimeistään, kun ensilumi sataa! Oih. ♥ 

Nauttikaa lämpimistä syyspäivistä, ensi viikolla pitäisi kai jo kylmetä? Jokohan me sitten saadaan sitä lunta...?

torstai 10. lokakuuta 2013

Katsaus Ikean jouluun

Pettymys. Iso pettymys!

Itse asiassa kävimme äidin kanssa Ikeassa pari viikkoa sitten ja siellä juuri rakennettiin joulutoria. Silloin jo vähän pettyneenä katselin, mitä oli esillä. Ajattelin kuitenkin, että aina siellä on ollut sen verran erilaisia teemoja ja tyylejä, että on löytynyt melkein jokaiselle jotain. Että ehkä esillä oli vasta ne minun silmääni tylsimmät jutut.

Nyt sitten oli nettiin tullut jouluosio ja pöh, ei juurikaan mitään minua innostavaa. Liikaa kiiltoa, liikaa väriä. Perinteisen tyyliset jututkaan eivät kolahtaneet. Harmittaa! Vaikka ei sillä, että minun tarvitsisi yhtään joulujuttua oikeasti hankkia. Tänä jouluna kun ei edes päästä vielä uuteen kotiin, on joulun esillelaitto vähän rajallista täällä yksiössä.


Kollaasissa ne muutamat harvat jutut, joista pidän. Näissäkään ei ole yhtään "must have" -tuotetta. Koristetyyny on suloinen ja muuten ehkä ostamisen arvoinen, mutta materiaali ei tyydytä. Enimmäkseen akryylia ja polyesteria, vain 27% villaa. Ei kiitos, en halua enää yhtäkään keinokuituista nyppyyntyjää tähän talouteen! Jokunen vuosi sitten alkanut keinokuitulakko on muuten hyvin pitänyt, sen jälkeen en ole tainnut ostaa kotiin muita kuin luonnonkuiduista valmistettuja tekstiilejä. Eläköön puuvilla, villa ja pellava!

Ulkovalosarjaköynnös näyttää ihan kivalta, se täytyisi vaan nähdä livenä. Sitä voisi miettiä parvekkeelle ja seuraavina vuosina sitten terassille. Olkipukkia olen halunnut jo parina jouluna, niin ihanan vanhanaikainen! Näen jo, kuinka se sopii vuoden päästä uuden talon moderniin ilmeeseen. Jotain uutta, jotain vanhaa - siinä meidän linja uuteen kotiin.

Yleensä muuten olen innostunut viimeistään paketointitarvikkeista. Ikeassa on ollut kivoja papereita ja nauhoja. Nyt ei nekään iskeneet, ainakaan netin välityksellä! Melkoista.




Jos asuisimme jo omakotitalossa, ostaihin ehkä nämä suloiset sienikoristeet. Ne pääsisisi tyttären huoneeseen. Taidan kuitenkin jättää ne kauppaan, kun ei niille nyt ole tilaa.

Että sellaista, jos tänä vuonna menen vielä kunnolla katsastamaan Ikean joulutorin myymälään, niin halvalla taidan päästä. Ehkä ihan hyvä niin! ;)

Kuvat täältä.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Neljä viikkoa

Meidän vauva on jo neljän viikon ikäinen.



A-P-U-A! Mihin nämä viikot on hujahtaneet? Olen yrittänyt nauttia joka sekunnista niin, ettei koskaan tarvitse harmitella, että vauva-aika meni huomaamatta ohi. Silti jo nyt vähän stressaan, että muistanko kaiken. Olenko ottanut tarpeeksi valokuvia? Entä videoita? Olenko muistanut kuvata tavallisia, arkisia tilanteita? Onko vauvasta ja isistä yhteiskuvia? Entä vauvasta ja minusta? Entäs sitten koko perheestä?

Yritän muistaa täyttää vauvakirjaa, etten vaan unohda mitään. Hänen hiuksiaankin pitäisi joku kerta leikata pieni nippu kirjan väliin. Jalan- ja kädenjälki pitäisi myös painaa kirjan sivuille muistiin. Ehkä sen voisi tehdä 1kk -päivän kunniaksi perjantaina.

Eniten pitäisi kuitenkin tuoksutella ihanaa vauvantuoksua, tuijottaa pieniä mietteliäitä silmiä, silittää maailman pehmeintä ihoa ja pitää tuota pientä nyyttiä vaan lähellä.