maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pientä kivaa

Kylläpä sitä hellettä ja aurinkoa nyt riittää. Ei ole mun juttu ei, mutta eipä se siitä valittamalla parane. En kestä ihmisiä, jotka valittaa asioista, joille ei voi mitään. Joten yritänpä nyt etten ole samanlainen. Ehkäpä syksyn viileys ja raikkaus tuntuu entistä paremmalta näiden kelien jälkeen?


Näillä kesäkeleillä me ollaan keinuttu. PALJON. Tyttö rakastaa keinumista ja mikäs siinä, meidän uuden kodin lähellä on useita pieniä puistoja ihan kävelymatkan päässä. Meidän perheen lemppari on sellainen pieni alue ihan metsän keskellä, vähän yllättäenkin. Siellä on vauvakeinu ja rengaskeinu, sekä sellainen kiikku. Mopo vai hevonen - sille on kai monta eri nimeä? :D Täysin riittävät puitteet siis noin pienelle. Viimeksi käveltiin sinne lauantai-iltana, oli jo helpompi hengittää kun vähän viileni. Lisäksi metsäpuistossa on luonnollisesti varjoisaa, se on nyt tervetullutta.


Parasta on toki nuo ilta- ja viikonloppukeinumiset, kun tuo isukkikin pääsee mukaan. Monena arkiaamuna ollaan sitten lähdetty tytön kanssa kahdestaan, kahdeksalta ollaan oltu jo keinumassa, ennen kuin tulee liian kuuma. Tämä erakkoluonne nauttii - ei ole muita näkynyt! ;) Meidän alueella kasvaa myös paljon vadelmia, siitä poimitaan pitkin matkaa. Ne(kin) on tytön herkkua, napsii niitä kourallisen alta aikayksikön.




Mummi ja pappa toi mökiltään meille tuonne uuden kodin pihalle halkaisijaan n. 160cm olevan uima-altaan, se on ihan hitti näillä helteillä! Vettä pohjalle kymmenisen senttiä ja meidän tyllerö konttaa ja läiskii siellä lähemmäs tunnin. Voi sitä riemun määrää! Aurinkovarjon alla oleva allas on keskipäivän kuumimpiin hetkiin pelastus, siellä on ihanan vilpoisaa. Lauantaina katettiin meille aikuisille lounas altaan viereen, pientä piristystä meillekin kesken rakentamisen. Itselläni oli niin tukala olo, että menin sitten tytön seuraksi altaaseen. Hyvin mahtui ja kivaa oli! Suosittelen!

Yhtenä iltana lähdin tytön kanssa kahdestaan vähän poimimaan vadelmia. Täällä on nyt vatut parhaimmillaan! Lisäksi metsämansikoita on ihan mieletön määrä ja ne on jättikokoisia. Oli aika ihana reissu, minä ja metsä nyt vaan ollaan hyviä ystäviä. Se tuoksu ja hiljaisuus on niin ihanaa. Toivottavasti tyttökin oppii rakastamaan luontoa yhtä paljon. ♥



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Raksasta kodiksi, hiljalleen

Keittiöön saatiin vihdoin työtasot. Ne on mun miehen valitsemat ja hyvät onkin. Rakastan tuota ikkunan edessä olevaa allasta, joka on valettu samasta materiaalista, ihanan huomaamaton. 

Vetimet on laitettu kokeeksi pariin laatikkoon ja ne on hyvät. Loput odottaa siis laittamista. Huomaakohan joku, että myös yksi pistorasia on jo laitettu? Kohta saa sanoa hyvästit noille punaisille purkeillekin. Listat ja paneelit on kannettu myös sisälle, joten nekin odottaa paikalleen laittajaa. Ihania viimeistelytöitä. ♥

Kaksi jääkaappipakastinta on integroitu, olen innoissani kun nekin piiloutui niin hyvin. En ole mikään suuri kodinkoneiden ystävä. Niiden ja kaapistojen väliseen rakoon täytyy vielä käydä ostamassa peitelista.


Valoisa ruokailutila, mikähän päivä ehditään laittaa listat noihin ikkunoihin? Nämä on niitä tiloja, jotka on pakko saada viimeisteltyä ennen tytön synttäreitä.

Sisääntulokuisti on yksi meidän lempparitiloista uudessa kodissa, ehkä olenkin siitä jo maininnut? Raakalautaseinä aiheuttaa yhä vaan sydämentykytyksiä. Kuistille paistaa aamuaurinko niin kauniisti, että aamuna jos toisenakin olen haaveillut meneväni siihen kahville.

Alakerran wc on nyt työnalla. Seinät on valmiit, nyt ohjelmassa on lattian laatoitus ja sitten saadaan vihdoin hävittää tuo raksa-ajan wc-istuin ja asentaa se oikea paikoilleen. Allaskaapistotkin on jo ostettu ja minun sormet syyhyää päästä asentamaan niitä paikoilleen.

Nämä tulee vessan lattiaan, täydellisen paksut ja tasaiset. Sopivan murretun harmaat. Meidän molempien rakastama löytö rautakaupan alelavalta.


Meidän makuuhuoneen sängynpäätyseinä. Edessä makuuhuoneen pariovet. Sivuilta käynti toiseen vaatehuoneeseen. Yläkertakin kaipaa nyt kattopaneelia ja lattiaa. Musta tuntuu, että ensi viikonlopun jälkeen on jo kivasti saatu paneloitua...

Aikaa kuusi viikkoa, tavoitteena saada alakerta asuttavaan kuntoon. Aikataulu on tiukka, mutta ei tämä nyt mahdottomuus ole. Tänään mennään illemmalla tilaamaan lattia, heti kun saada se asennettua muuttuu ilmekin enemmän raksasta ihan oikeaksi kodiksi. Saman tempun tekevät kattopaneelit, joita ehkä vihdoin huomenna ehdimme laittaa jo paikoilleenkin?

Yksiössä on tavarat pitkälti pakattu ja osa on jo viety talolle. Yritetään näin helpottaa varsinaista muuttoa, sillä on aika helppoa viedä aina muutama laatikko kerrallaan samalla kun sinne muutenkin menee. Onneksi on iso talo, ajateltiin yhteen huoneeseen kasata laatikoita ja sitten kun muuttolupa heltiää, on sieltä kiva purkaa niitä hiljalleen paikoilleen. :)

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Saanko sanoa?

Valvoimme miehen kanssa eilen aika myöhään ja havahduttiin molemmat siihen, kuinka pimeää jo on. Aika ihanaa! Tänään aamulla puolestaan heräsin yhteen lempiäänistä, nimittäin sateen ropinaan. Tai no, varsinaisesti heräsin tytön huuteluun mutta samalla huomasin, että ulkona sataa ihan kaatamalla. Kello oli aamulla viisi, oli pilvistä ja koleaa. Tuli pieni aavistus jo siitä ihanasta vuodenajasta, jota ei kai vielä saa sanoa ääneen?


Aavistus siitä tuli myös alkuviikosta, vaikka oli lämmin ja aurinko paistoi. Maalasin uuden kodin ulkovuorta ja tuuli oli hurjan kova. Se ei ollut mikään lempeä kesätuuli, vaan se iski voimalla. Puut humisi ja ilma tuoksui... no, siltä. Saanko sanoa? Syksyltä. ♥

Muistan, kuinka viime kesänä mietin että tulossa on paras syksy koskaan. Talopaketti saapui elokuun puolessa välissä ja syyskuussa oli vauvan laskettu aika. Joudun ehkä syömään sanani, sillä luulen että tänä vuonna on tulossa paras syksy koskaan! Pääsemme vihdoin muuttamaan uuteen, unelmiemme taloon ja siellä juhlitaan myös vauvamme virallista siirtymistä taaperoikään.



Synttäripohdinnat valtaa mielen vähän väliä, huomaan öisinkin miettiväni koristeluja ja tarjottavia. Kova aikomus on saada uudella kodilla alakerta muuttokuntoon ennen syyskuuta (yksiö meillä on käytössämme elokuun loppuun asti...) ja sielläkin ainakin keittiö ja olohuone ihan viimeistä listaa myöten valmiiksi. Tahdon kauniit puitteet tytön juhlille. Harmi, että lasiterassin lattialaudoitus jää kyllä vielä puuttumaan. Siinä olisi nimittäin ollut ihana juhlia, jos sattuu olemaan kaunis syyspäivä. Viime vuonna syyskuun alku oli ainakin upea, muistan katselleeni lämpimiä, aurinkoisia päiviä sairaalan ikkunoiden takaa yli viikon ajan. ;) No, riitti sitä aurinkoa kyllä vielä kotiuduttuammekin.



Juhlien värimaailma on vielä vähän auki, kun haluan ottaa vuodenajan huomioon, mutta en välitä ruskeasta, saati oranssista. Ehkä pulma ratkeaa käyttämällä murrettuja sävyjä?  Vielä kun äiti saa päättää, luulen että muutaman (vai parin?) vuoden päästä mennään jo tytön toiveiden mukaan. Tänä vuonna tiedossa kuitenkin ehkä valkoisen ja harmaan lisäksi harmahtavaa liilaa, vanhahtavaa roosaa ja ripaus mustaa. Ei kirkkaita värejä, eikä liian pastellista kepeyttä. Silti samalla yritän muistaa, että ne on lapsen juhlat, joten iloa pitää olla! Suunnittelutyö jatkuu... :)

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Satunnaisia


 Serkkutyttö ja serkkutyttö ♥


Serkkutyttö ja serkkupoika ♥


Vielä pieni palanen yksiöstä, enää ei ole kukkia eikä taulujakaan seinillä. 

Täällä nimittäin pakataan tavaroita laatikoihin, yksiön vuokrasopimus on nyt irtisanottu. Yksi avulias (...) pakkaaja on aina valmiina auttamaan...

Neuvolan odotusaulassa, meidän päivänsäde.


Samaisena neuvolakäyntiaamuna, äitikin oli vähän laittautunut.

Mulle käy aina niin, että otan ihan jatkuvasti kuvia. Siis todella paljon! Murto-osan niistä valitsen tietokoneen "blogi"-kansioon ja käsittelen valmiiksi. Ajattelen, että nyt on kuvat valmiina ja seuraavan kerran kun on hetki aikaa, kirjoitan teksin ja lisää kuvat. Mutta, sitten ne vaan jää... ne jää kansioon pyörimään, kunnes sinne jo siirtyykiin lisää kuvia. Ja sitten tuntuu, ettei niitä vanhoja enää voi julkaista.

Tässä siis niitä pyörimään jääneitä, satunnaisia.

Ai niin, KIITOS muuten kaikista ihanista viesteistä, joita olette jättäneet. Luen ne aina lämmöllä ja ilahdun suuresti jokaisesta. Viime aikoina vastaaminen on kuitenkin kulkenut myöhässä, sillä luen ja julkaisen ne puhelimella ja sitten odotan sopivaa hetkeä, kun ehdin koneelle ja pääsen ajatuksella vastaamaan. Joten anteeksi ja kiitos. ♥ Nyt olen kaiketi vastannut kaikkiin?

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Puolen tunnin loma






Melkoinen kuvatulva! Saatiin lauantaina hyvä idea helteisen raksapäivän päätteeksi. Ajeltiin mun vanhempien kotiin saunomaan ja jäätiin yöksi. Sunnuntaina kotimatkalla pysähdyttiin aivan mielettömän hienoon paikkaan evästauolle.

Rakastan kallioita. Rakastan rantakasveja ja heiniä. Rakastan kitukasvuisia puita. Rakastan järvinäkymää.

Syötiin eväät, lepäiltiin hetki ja annettiin tytön köpötellä veden äärelle kastelemaan varpaat. Aivan kertakaikkisen ihana pieni tauko. Evästauko ja myös tauko kiireestä. Tauko rakentamisesta! Ihan kuin olisi ollut lomalla puolisen tuntia. ♥

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kymppikuinen

Meidän pieni tyllerö täyttää tänään jo kymmenen kuukautta. Pari hassua kuukautta ja sitten juhlitaankin jo yksivuotiasta...hurjaa. Käytiin eilen neuvolassa selvittämässä tuoreet mitat. 8160 g ja 70,5 cm. Oli tyttö laihtunut parissa kuukaudessa 240 grammaa, mutta pituutta oli kasvanut 2 cm. Näin vähän ollaan katsottukin, että hän on hoikistunut. Ruokahalu on kyllä valtava ja kaikki ruoat uppoaa, joten ei huolta. Ihan nollakäyrällä oli, joten kaikki hyvin. 

Tytön kaventuminen johtuu takuulla lähes jatkuvasta liikkumisesta. Hän tutkii maailmaa minkä ehtii, kaikki on niin kiinnostavaa. Kontaten pääsee jo hurjan kovaa ja parasta on nousta seisomaan. Tukea ei tarvitse pitää enää kuin yhdellä kädellä ja askelten ottaminenkin tukea vasten onnistuu. Ja entäs käveleminen, kun joku pitää käsistä kiinni, se vasta kivaa onkin!

Tuntuu jo tosi kaukaiselta ne ajan, kun tyttö köllötteli sängyllä itsekseen. Saati ne ajat, kun hän nukahteli vähän väliä, mihin vaan. Tankkaus maitoa, vaipanvaihto ja taas väsytti. Nykyään meno on aika hurjaa, onneksi hän on siitä huolimatta säilyttänyt rauhallisen perusluonteensa. Vaikka vauhtia riittää, ei hän ole juurikaan koheltanut, eikä satuttanut itseään.

Juttua tuolta pieneltä tytöltä tulee paljon. Kun vatsa alkaa kurnia, hän alkaa hokea namnam. Samaa kuuluu vielä yleensä syödessäkin. Se on ainoa "sana", joka ollaan toistaiseksi yhdistetty mihinkään. Muuten jutut on vaihtelevaa hölinää; usein hän sanoo vavva, ti, tä, di, dä, mam, hö, he, drrr... onhan näitä. Ihana kuuloista! ♥

Hienosti hän on oppinut myös muutamia juttuja, joita tekee kun pyytää. Kun pyydämme heiluttamaan, hän heiluttaa vaihtelevasti yhdellä tai kahdella kädellä ja sanoo hehee. Kun sanomme, laita silmät kiinni, hän oikein puristaa molemmat silmät hetkeksi. Se on muuten hauskaa sekä tytön että muiden mielestä! :D Pyytämällä hän osaa myös taputtaa ja antaa läpsyt. Tiedän, hän ei ole ensimmäinen lapsi maailmassa, joka oppii uusia taitoja mutta on se vaan ihmeellistä ainakin näin vanhempien mielestä. Meidän taitava pikkuinen. :)

Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, meidän puput on tytölle tosi rakkaat. Kun puput juoksee vapaana, hän nauraa ja katselee ihastellen. Kun ne on häkissä, hän konttaa häkkien luo ja höpöttää niille. Ja repii heiniä noista heinäkaukaloista ja syö sitten niitä itse...  Puput ei onneksi tunnu häiriintyvän pienestä touhottajasta, lähinnä uteliaina nuuhkivat.

Nyt sitten tarvitsisi alkaa toden teolla tehdä jotain niitä synttäreitä varten! Tässä on niin paljon hässäkkää raksan ja sitten muuton kanssa, että en voi jättää koristeluja jne. viime tinkaan. Tarkoitus oli myös tehdä ihan postissa lähetettävät kutsut, mutta ne on ensimmäinen asia josta karsin, jos näyttää siltä että hommaa on liikaa. Samoin karsia pitäisi vähän kaikesta muustakin, ideoita on nimittäin niin paljon... eikä kaikkea voi toteuttaa yksillä ja samoilla synttäreillä.