Tunnelmia

Heinäkuusta selvitty! Täällä ollaan ainakin ihan fiiliksissä elokuusta. Ensimmäinen päivä on ollut aivan ihana, puolipilvinen ja lämmin. Ei kuitenkaan enää yhtään hiostava, sellainen keskikesän tunnelma on väistynyt. Tilalla on minulle ehkä rakkainta tunnelmaa. Puut humisee, välillä on koviakin puuskia. Koivujen urpuja lentelee. Taas ollaan vähän lähempänä syksyä.

 

Meidän viimeinen kuukausi keskustassa starttasi käyntiin tänään. Sen kunniaksi olen siivonnut yksiön perinpohjaisesti, todennäköisesti viimeistä kertaa ennen loppusiivousta. Me ollaan nimittäin oltu täällä koko ajan vähemmän ja vähemmän. Kuluneella viikollakin vain pari yötä, muuten ollaan jo yövyttykin uudella kodilla, päivistä nyt tietysti puhumattakaan. Iltaisin tytön mentyä nukkumaan ollaan välillä istuttu omalla pihalla ihaillen auringonlaskua, välillä ollaan kävelty pihalla ihaillen tulevaa kotia ulkoapäin. 

Tänään olen siivoamisen lisäksi pakannut lisää, olen ottanut verhot pois ikkunoista ja pessyt ne. Täällä jo kaikuu vähän, se enteilee muuttoa.

Kulunut viikko oli rakentamisen puolesta oikein antoisa. Mun vanhemmat palasi Lapista ja olivatkin molemmat kolmena päivänä putkeen auttamassa. Me saatiin isäni kanssa paneloitua kattoja jo aika hyvin, kun äitini oli tytön kanssa. Vaatehuoneet, työhuone ja wc on paneloitu, samoin ruokailutilan erkkeri ja olohuonetta hyvän matkaa. Aika nopeasti se siitä sujuu, kun vauhtiin pääsee. Kiinniteltiin myös ikkunasmyygejä, nekin jo teki talosta himpun verran valmiimman. 

Hyvillä mielin täällä siis, saan selkeästi virtaa lähestyvästä syksystä! Ainiin, arvaatkaa mistä saan myös virtaa?

Siitä, kun meillä kotona raikuu nykyään isin lisäksi äiti. ♥ Äitiäitiäitiäitiiii. Välillä äiti, välillä ääti, välillä äitä. Pakahdun ilosta ja rakkaudesta!