Inspiraatiota

Hurahdin täysin Pinterestiin noin vuosi sitten... ah, sitä inspiraation määrää. Ennen tallensin aina tietokoneelle kuvia netistä, mutta tämä on miljoona kertaa kätevämpi tapa. Ja jos kone hajoaisi, eikä varmuuskopiointia olisi muistanut tehdä, ei tarvitsisi harmitella. Netissä säilyy kaikki!

Näin taloa rakentaessa on ollut kiva koota erilaisia kollaaseja huonekohtaisesti. Lisäksi olen tehnyt kansioita eri sesonkien mukaan, samoin vähän raskauspukeutumisideoita... niin kiva lajitella kuvia!

Minut löytää Pinterestin valtavasta maailmasta täältä. Samoin tuossa oikeassa sivupalkissa on suora linkki samaan osoitteeseen.

Nämä postauksen kuvat ovat Details -kansiostani.

Inspiroivaa pinnailua!

Kuulumisia raksalta

Huh heijaa, kiirettä on pitänyt.

Siksi myös nyt vaan pikainen raksapäivitys kuvien muodossa, ihanaa kun siellä tapahtuu nyt paljon! Komea mökki on kohonnut tontille, paljon on toki vielä asennusporukallakin hommaa. Odotan jo, että päästään jatkamaan itse rakennustöitä.

Huokailtiin eilen illalla mieheni kanssa, kun siivoiltiin illalla raksalla. Upea tunne, kuinka talo on juuri sellainen mitä kuviteltiin ja ennen kaikkea se on juuri meidän näköinen. Olisi kamalaa, jos nyt tulisi epäileviä ajatuksia, että tuliko sittenkään valittua Sitä Oikeaa talomallia... Tämä on ainakin meille ihan bueno! Ei tietenkään kaikkien makuun, kuten ei pidäkään. Illan jo hämärtyessä katseltiin tieltä keittiön ikkunoista ja ruokailutilan erkkeristä sisälle päin ja kuviteltiin jo, kuinka siellä ensi syksynä palaa tunnelmalliset valot ja kynttilät. Mietittiin, kuinka syödään sitten kolmihenkisenä perheenä iltapalaa ison pöydän äärellä. Minä myös mietin jo, kuinka ihanaa on viettää siellä ensimmäinen joulu... kuinka joulukuusen valot kajastaa isoista ruutuikkunoista pihamaalle. <3

No niin. Kiire on, vaikka tarinaa riittää. Kuitenkin ihan oikeita hommia riittää myös, joten kuullaan taas!

Sataa sataa ropisee... vauvajuttuja!

Kaunis, vaikkakin harmaa sadepäivä!

 

Suorastaan nautin yöllä kun heräilin ja välillä ropisi oikein kovastikin. Eilen illalla puuhasteltiin tontilla vesisateessa, välillä jyrähti ukkonenkin ihan lähellä. Kunnon ukkosia olen kaivannut, toivotaan että niitä vielä tulisi.

Ohjelmaa on riittänyt, vaikka mä niin pelkäsin että tylsistyn näin lomalla. En ole kauhean tottunut lomailija. ;) Yleensä aina ollut opiskeluja tai töitä. Näköjään sitä puuhaa vaan riittää, tietysti osansa rakentamisella ja vauvan odottelulla.

Olen halunnut ommella ja neuloa itse vauvalle mahdollisimman paljon. Yhdet pussilakanat tein, tänään tulossa toiset. Lisäksi olen neulonut myssyn, töppöset ja pehmoine, harmaa bambuviltti on vielä työn alla. Tänään pitäisi surauttaa myös vielä lisää harsoja, pihi kun olen niin ostin ihan kangasta, sillä muutaman reunan ompelemalla säästää pitkän pennin verrattuna siihen, että ostaisi valmiita harsoja. ;)

Olen innostunut myös tekemään leluja. Valmiina on nyt virkattu pupu ja pöllö, minkä sisällä on kilisevä kulkunen. Lisäksi ompelin puuhakuution. Toivotaan että vauva tykkää niistä. Olen myös tehnyt mobilea kehdon päälle (noista pilvistä ja palleroista), yritän saada sen valmiiksi tällä viikolla, niin voin sitten laittaa kokonaiskuvan. Uskoisin, että siitä tulee i-ha-na! Vähän ajattelin, että tekisin samanlaisen vielä hoitotason päällekin.

Vauva tulee nukkumaan vanhassa pärekopassa niin pitkään kuin vaan mahtuu. Yritän saada tuon tulevan isin kiinnittämään kehdon kattoon (koukku ja köysi on jo valmiina!), niin saan siitäkin kuvan.

Ihanaa vauvahömpötystä. ♥

Granitin parhaat

Yksi paikka, missä olen halunnut käydä siitä lähtien, kun se Suomeen vihdoin saapui, on Granit. Olisipa ihan mahtavaa, jos niitä aukeaisi muuallekin kuin Helsinkiin... Olen niin onneton Helsinki-kävijä, mutta ehkä joskus pitää sinne mennä ihan vaan jo Granitin takia. ;)

Käymättömyys ei kuitenkaan estä haaveilua ja pyörimistä heidän nettisivuillaan. Eikä väsäämästä kollaaseja lempparituotteista. :D

Kaikkea ihanaa, enemmän ja vähemmän turhaa. Viimeistään keväämmällä olisi kiva päästä kyseiseen kauppaan shoppailemaan, kun talossa alkaa olla hommat siinä pisteessä, että voi todella hankkia jo pienempiä somisteita.

(kuvat: Granit)

Vauvan vaatteita pestynä

Vietin eilistä yhden naisen koti-iltaa aika suloisissa tunnelmissa...

Pesin vihdoin ensimmäisen koneellisen vauvan vaatteita. Neuvolassa viimeksi käydessäni kovasti suositeltiin, että kannattaisi pikkuhiljaa laittaa kaikki valmiiksi vauvaa varten. Mua on supistellut enemmän ja vähemmän jo raskausviikosta 20 lähtien, viimeisen parin viikon aikana muutaman kerran kivuliaamminkin. Siksi kuulemma olisi hyvä jo vähän valmistautua, jos vaikka lähtö synnärille tulisikin jo ennen laskettua aikaa. Itse en kyllä jaksa uskoa siihen, mutta mutta....

Minä kun olen koko raskausajan koittanut hillitä itseäni, etten intoile kaikesta liian aikaisin! Nyt sitten pesänrakennuspuuhiin ihan ammattilaisen käskystä.

Pienet bodyt, housut, töppöset ja myssyt ovat yön aikana kuivuneet ja nyt voinkin aloittaa silittämisen. Ehkä sitä voisi kohta pestä vähän lisää vauvan juttuja, vaatteita ei tosin ole juurikaan enempää, ollaan oltu kauhean maltillisia hankinnoissa. Ehkä liiankin? Mutta pyyhkeitä, harsoja ja sen sellaisia on vielä pesemättä.

Voi vauva, kun sua jo odotetaan ihan kauheasti! ♥

Kuumana päivänä raksalla

Huh hellettä!

Pitikin näiden kuumien kelien vielä tulla takaisin, itse olisin jo ihan valmis vähän viileämpiin päiviin... osansa jo kohtalaisen suurella vatsalla, unohtamatta mukavia loppuraskauden vaivoja. Osansa kuitenkin jo ihan puhtaasti rakkaudella syksyyn.

Ei auta, kuuma päivä oli ja on ilmeisesti huomennakin. Nukuttiin aamulla niin pitkään kuin nukutti ja jatkettiin vielä löhöilyä sängyllä heräämisen jälkeen. Tuntui kivalta käpertyä miehen kainaloon ja olla vaan. Juteltiin synnytyksestä, siliteltiin mahaa ja naurettiin vauvan potkuille. Mietittiin, minkä näköinen vauva mahassa asustaa. Näistä aamuista nauttii todella, sillä arkiaamut on niin kiireisiä; mies on heräämisestä kymmenen minuutin päästä jo autossa matkalla töihin.

Tontille päästiin lopulta puolen päivän aikaan ja ohjelmassa oli kevyttä puuhastelua. Tasoitettiin sokkelia oikaisulaastilla, tarkoitus on jossain vaiheessa maalata se tummanharmaaksi. Eipä sillä niin kiire, tehdään kun ehditään. Vielä on pari pientä juttua tekemättä, ennen kuin talopaketti saapuu. Hyvin ehditään ja hyvä niin. Mukava tunne, kun ei ole mikään painostava kiire.


Appivanhempien mökiltä löytyi kaipaamamme peltitynnyri, jossa on mukava poltella pahvit ja muuta poltettavat roskat. Komea roihu oli tänään, joskin ensi kerralla pitää laittaa tuli pöhisemään myöhemmin illalla, kun jo hämärtää... ja ehkä vähän viileämpänä iltana. ;) Sieluni silmin näin jo kivoja, viileitä syksyn iltoja lämmittävän roihun äärellä. ♥

Tein muuten ylijääneestä laastista kivoja betonijuttuja...niistä juttua ja kuvaa toisella kertaa. Kuten monille muillekin, betoni on nyt niin löytänyt tiensä meillekin! Sitä löytyy jo täältä yksiöstä, mutta enemmänkin sitä on suunnitteilla omakotitaloon.

Lämmintä lauantai-illan jatkoa!

Hiuksia ja shoppailua

Eilinen oli oikea tyttöpäivä! Menin aamusta kampaajalle, pitkästä aikaa. Aloitin hiusten pitkäksi kasvattamisen syksyllä 2010, häitä silmällä pitäen. Samalla myös aloitin niiden tummentamisen, en tosin mitenkään radikaalisti, vaan vähitellen raidoittaen. Pidän eniten luonnollisista hiuksista, joissa on monia eri sävyjä.

Häiden aikaan minulla oli pitkä ja omalla mittakaavallani tumma tukka. Tykkäsin siitä! En myöskään leikannut sitä kuuluistaa rouvatukkaa häiden jälkeen, vaan pidin pitkän leijonanharjani. Tänä keväänä alkoi vihdoin vähän houkutella taas lyhyempi kuontalo... samoin tuttu ja turvallinen vaaleus.

Eilen sitten pätkäistiin noin 15cm pituudesta ja laitettiin koko pää täyteen raikkaan vaaleita raitoja. Lyhyempikin malli houkutteli, mutta sen verran olen käytännöllinen ihminen, että haluan saada hiukset kiinni. Lyhyemmän tukan ajoilta muistan nimittäin sen, kuinka välillä ärsytti, ettei saanut edes pientä nutturaa, ponnaria tai lettiä tehtyä. Etenkin nyt pidän kiinni saamista tärkeänä, kun on vauva tulossa ja voin kuvitella että joka aamu ei ole aikaa laittaa sitä tukkaa niin kauheasti. ;) Skarppi ja siisti nuttura pelastaa aina! Ja siinä vaiheessa, kun vauva kasvaa ja alkaa himoita joka asiaan tarttumista, saan sentään hiukseni turvaan repimiseltä.

Kampaajan jälkeen suuntasin auton nokan kohti Ideaparkkia, jossa treffasin siskoni. Mahdettiin olla hauska näky, molemmilla aika samankokoinen vauvamaha ja muutenkin olemme melko samannäköisiä. Lisäksi uusi tukkani on nyt hyvin samanlainen kuin siskolla.

Siskon kotiinlähdön jälkeen jäin itse kiertelemään vielä pariksi tunniksi. Tein muutamia löytöjä sekä vauvalle että miehelleni ja itsellenikin.

Kiva päivä oli, joskin kotiin päästyäni jalkoja särki ja olin aivan poikki! Rankkaa tuo kaupoissa kiertely.