tiistai 4. maaliskuuta 2014

Muistoja puolen vuoden takaa

Puoli vuotta sitten meidän elämä muuttui.

Menimme raskausviikoilla 37+3 tarkastuskäynnille sairaalaan 2. syyskuuta 2013 kohonneen verenpaineeni ja voimistuneen pääkivun takia. Luulimme, että käymme vain ja palaamme yöksi kotiin. Väärässä olimme. Paikalle hälytettiin samantien lääkäri ja kuulimme jo sanan "sektio". Vauvan sydänäänet romahtivat.

Sektiosalin sijaan menimmekin tavalliseen synnytyssaliin. Olimme hämillämme, me synnytyssalissa? Yhtäkkiä, tavallisena maanantai-iltana? Siihen asti raskaus oli sujunut mitä parhaiten ja odottelimme vauvaa saapuvaksi syyskuun lopulla. Mitä nyt tapahtuu? Minulla oli hammaslääkäriaikakin varattuna seuraavaksi aamuksi!

Seuraavana aamuna lääkäri päätti käynnistää synnytyksen, koska vauvan sydänäänet romahtivat toistuvasti eikä hänen hyvinvointinsa kohdussani enää ollut varmaa.

Olimme salissa 47 tuntia, kuuntelimme sillä aikaa naapurihuoneessa kolme muuta synnytystä. Kivut olivat sanoinkuvaamattomat, mutta huoli vauvan terveydestä vielä suurempi. Elimme koko ajan epätietoisuudessa ja pystyimme lukemaan tilanteen vakavuuden salissa jatkuvasti olleiden lääkäreiden ja kätilöiden kasvoilta. Sydänäänet olivat jatkuvasti heikot ja vauvalla oli riskit saada vaurioita esimerkiksi aivoihin hapenpuutteesta.

Omat toiveet luonnonmukaisesta synnytyksestä, liikkumisesta, fysiopallon käytöstä ja ammeesta joutui heittämään pois. Olin kaksi vuorokautta pedissä, enkä saanut liikkua. Aluksi sain vielä köpötellä muutaman askeleen vessaan, mutta lopulta en enää sinnekään. Ravinto tuli suoraan suoneen ja minä olin kiinni sängyssä. Pelotti, selviääkö vauva terveenä maailmaan.






Lopulta keskiviikkona 4.9.2013 kello 22.16 hän vihdoin näki maailman imukupin avustuksella. Terveenä, täydellisenä. Pisteet 9/10. Pienikokoisena raskauden kestoon nähden.

Kliseistä, mutta kivun unohti heti. Juotiin salissa kahvit ja kilisteltiin hymy korvissa asti. Onko se kaikki todella ohi? Meille syntyi tyttö! 

Olimme vauvan kanssa sairaalassa kuusi päivää. Ensin hänen ruumiinlämpö ei pysynyt normaalina, olihan hän syntynyt ennen aikojaan ja pienenä. Vastasyntyneiden tarkkailuosastolta saadut villavaatteet sekä lämpöpeti tekivät  tehtävänsä ja kotiinpääsy häämötti. Sitten tuli keltaisuus. Lämpöpediltä hän siiryi valopedille. Kun bilirubiiniarvot saatin kohdilleen, alkoi vihdoin meidän normaali arki kolmihenkisenä perheenä kotona.

♥ 

15 kommenttia :

  1. Voi Jenni, onpas teillä ollut jännittäviä vaiheita, mutta onneksi kaikki meni hyvin:)
    Onnea puolivuotiaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä turhan jännää, mutta onneksi tosiaan loppu oli onnellinen. :) Hilla kiittää!

      Poista
  2. Onpa kauniita kuvia sairaalasta! Missä on noin nätti tarjoilu? Onnea puolivuotiaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanta-Hämeen Keskussairaalassa, oli kyllä ihan hyvät tarjoilut muutenkin. :) Puolivuotias kiittää!

      Poista
  3. Hui! Olipas siinä jännitystä kerrakseen. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin<3 Ja voi ei noita Hillan pikkuruisia jalkoja!! :D Miten onkin voinut olla toinen niin pieni. <3

    Tytti lähettää Hillalle onnitteluhalin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita jalkoja on tullut monesti katsottua kuvista, että apua! Olihan ne pienet, koko tyttö oli ihan rääpäle, mutta että NOIN pienet? :D ♥

      Hilla kiittää Tyttiä! :)

      Poista
  4. Kyllä on ihanan herkkiä kuvia! <3 Ensihetkiä vauvan kanssa on ihana muistella, ja vielä kuvien kera :) Teillä on tosiaan ollu jännät paikat, onneksi kaikki meni hyvin. Ja kyllä ne kivut unohtaa äkkiä, kun saa pienen palleron syliin. Onnea puolivuotiaalle Hillalle :) Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on tosiaan ihana muistella. Miten äkkiä sitä meinaakaan unohtaa, kuinka pieni vauva oli! Onneksi on tullut räpsittyä paljon kuvia. ♥ Joo, oli kyllä jännitystä ja kipua aika paljon, onneksi ei jäänyt mitään traumoja, lähinnä on fiilis, että mä haluun kokea vähän "normaalimman" synnyksen vielä jonain päivänä. Hilla kiittää! :)

      Poista
  5. Hui, kylmät väreet menivät.. Kurjaa, kun jouduitte pelkäämään niin paljon! Onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi sitä toivonut vähän "normaalimpaa" synnytystä, mutta ehkä se niissä on juuri niin taianomaista ettei koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Itse en onneksi tajunnut tilanteen vakavuutta ihan täysin siinä itse hetkessä, olin kivuissani niin muissa maailmoissa. Miehelle se oli raskaampaa. Mutta tosiaa, onneksi kaikki päättyi hyvin. ♥

      Poista
  6. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin :) tiedän niin ton tunteen paikallaan makaamisesta johdoissa, itselläni oli sama tilanne, tosin saliin päädyttiin koska poika oli niin iso ja yliaikainen. 38 tuntia sitä pusersin ja meillä meni sitten leikkaukseen siitä, ei mahtunut ulos. Onneksi meillä ei vauvalla ollut missään vaiheessa mitään hätää, en osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi. :/ niin ja löysin juuri blogisi, ihana, käyn parhaillaan postauksia läpi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa blogin pariin, kiva kun löysit tänne ja vielä kivempi jos tykkäät! :) Huh, on teilläkin ollut pitkä puserrus... onneksi kaikki meni sielläkin hyvin! Kuinkahan oudolta tuntuu, jos joskus kokee sellaisen aika iisin muutaman tunnin synnytyksen? :D

      Poista
    2. Haha, niin en tiedä, varmaan olisin ihan että nytkö se jo tuli :D ei varmaan pää pysyisi mukana nopsassa synnytyksessä, nyt kaikki tapahtui niin hitaasti kun ei vielä edes tiennyt mitä pitäisi odottaa. Mutta mielelläni otan kuitenkin sellaisen "ensimmäisestä supistuksesta pari tuntia ja lapsi on pihalla"-synnytyksen, jos jälkikasvua vielä saadaan :D

      Poista
  7. Ompas teillä ollut jänniä hetkiä, mutta onneksi lopulta kaikki meni hyvin. :)
    Niin ihania kuvia ja on hän ollut pikkuinen. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää oli kyllä, mutta tosiaan, onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. :) Ei sitä enää edes muista miten pieni tuo tyttönen olikaan... ♥

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)