Ristiäisten kutsukortit

Otin jo aikaa sitten kuvat tekemistäni ristiäiskutsuista, mutta ne unohtui tuonne satojen muiden kuvien joukkoon. Tässä ne nyt kuitenkin ovat.

Tein hyvin yksinkertaiset kutsukortit, eikä niillä nyt oikeasti ollut varsinaista virkaa informaation puolesta. Meillähän ristiäisiin kutsuttiin vain molempien perheet (ja kummitkin löytyi miehen veljestä ja hänen vaimostaan), joten kaikki luonnollisesti tiesivät ilman kutsukorttejakin juhlien paikan ja ajankohdan. Halusin silti tehdä kutsukortit ja jäihän niistä ihana muisto Hillan "muistojen laatikkoon". Tein siis meille oman ylimääräisen kappaleen.

Kutsussa on käytetty ekopahvia, paria eri paperia, pitsiteippiä ja juuttinarua. Niin simppeliä!

Koska ensi sunnuntaina vietetään isänpäivää (meidän perheessä ekaa sellaista ♥), niin laitetaan nyt tähän samaan toinenkin hetki sitten tehty kortti. Jos vaikka joku kaipaa kortti-idiksiä?

Tällaisen väsäsin Hillan uudelle serkkutytölle, kun kävimme katsomassa häntä tiistaina. Voi hyvänen aika, kun olikin pieni ja suloinen vaavi. Mulle tuli ihan kauhea vauvakuume...o ou. En vaan kyllä käsitä, miten meidän pieni muru onkin kasvanut näin paljon. Hän oli ihan jättiläinen uuden vauvan rinnalla. Hillan mitat muuten 2kk-neuvolassa 4800g ja 55cm, eli syntymäpaino (2350g) yli tuplattu ja pituuttakin tullut 7,5cm. Jaiks!

No niin, johan lähti taas juttu rönsyilemään. Tunnelmallista torstaita, me lähdetään raksalle illaksi.

Vauvauutisia ja vauva-arkea

(Kuva: Pinterest)

Hih, ei sentään meille vielä seuraavaa. ;)

Siskoni synnytti eilen aamulla terveen tyttösen ja näin ollen Hilla sai kolmannen serkun. Samalla minusta tuli myös täti kolmannen kerran! Ihanaa. ♥

Innolla odotan että pääsen nuuhkuttelemaan uutta vastasyntynyttä, mutta samalla olen hieman kauhuissani. Juuri meidän oma pieni oli ihan mini, niin hento ja hauras. Nyt luulen, että hän kasvaa silmissä, kun rinnalle laitetaan pikkuinen serkkutyttö. :')

Juhlapäivä on muuten täälläkin, tänään Hilla on jo kahden kuukauden ikäinen. Tyttö on kasvanut kovasti ja seuraa tarkasti ympäristön tapahtumia. Sylissä on paras paikka ja muutenkin hän viihtyy siellä, missä tapahtuu. Vatsallaan tyttö jaksaa olla jo pitkiäkin aikoja ja pää pysyy tarkkaavaisesti pystyssä. Selällään maatessa kädet ja jalat vispaa vimmatusti ja hän pyörii silloin kuin mikäkin hyrrä. Enää häntä ei uskalla jättää pötköttelemään ihan mihin vaan, putoamisen pelossa.

Meidän kaksi kuukautta kestänyt vauva-arki on mennyt hienosti. Olemme olleet positiivisesti yllättyneitä tästä. Ehkä olimme varautuneet suureen muutokseen ja haastavaan vauvaan? Hilla on hirmuisen rauhallinen ja helppo. emmekä ole juurikaan muuttaneet elämäämme vauvan myötä. Toki, aikataulut pyörii Hillan aikataulujen ympärillä, mutta muuten olemme eläneet pitkälti kuten ennenkin. Paljon olemme rauhassa kotona, mutta paljon olemme olleet myös menossa. Hilla rakastaa autoilua ja ulkoilua. Se, että täysimetän häntä, helpottaa paljon. Vauvan ruoka kulkee aina lämpimänä mukana. Toisaalta, hän juo myös pullosta, jolloin se vapauttaa minua käymään vaikkapa kampaajalla, kunhan pumppaan maitoa pakastimeen. Mieheni on ihan loistava isä ja on mielellään vauvan kanssa kahdestaan. 

Nyt toivon saavani Hillan nukkumaan pienet päiväunet, jonka aikana ajattelin mennä siivoamaan parveketta. Käytiin eilen tytön kanssa Ikeassa ja haettiin vähän talvisomisteita parvekkeelle; taljaa, kynttilää ja sen sellaista. Aika siis laittaa parveke syysasusta talviasuun... ja parin viikon päästä lisään sinne jo joulua. ♥

Ristiäiset

Pahoittelut hiljaisuudesta, viime viikko meni tiiviisti ristiäisiä järjestellessä. Sunnuntaina oli vihdoin tyttäremme suuri päivä, hänen ensimmäiset omat juhlat. Kaikki meni hienosti, hän oli rauhallinen. Tarjottavat tekivät kauppansa, vieraat tuntuivat viihtyvän. Vietimme ristiäisiä vanhempieni uudella mökillä, jossa on ilo järjestää juhlia. Mökki itsessään on kaunis ja vaalea, jolloin juhlien koristukset pääsevät oikeuksiinsa.

Teemavärinä meillä oli violetti. Käytin sen sävyjä vaaleasta tummaan, lisäksi joukossa oli vaaleanpunaisen eri sävyjä sekä tietysti paljon valkoista. Mitään leikkokukkia ei ollut, olemme enemmänkin luonnonkukkien (ja ylipäätään luonnonmateriaalien) ystäviä. Kastemaljan ympärille sidoin itse kranssin callunoista. Samoin callunan oksia käytettiin muutenkin juhlissa, mm. kakun koristeena.

Ristiäisissä oli jotain vanhaa ja perinteistä sekä minun että mieheni puolelta. Kastemaljana toimi sama Iittalan malja, joka oli mieheni ristiäisissä. Kastemekko puolestaan on minun puolelta, se on tehty isälleni 60 vuotta sitten ja siinä on minutkin kastettu.

Kirjoittelen ristiäistarjoiluista erillisen postauksen, ettei tästä tule niin jättimäistä. Onko jotain muita postaustoiveita ristiäisiin liittyen?

Niin ja se nimi sitten? Sieltähän sen voi kakusta bongata... Kokonaisuudessaan tyttäremme nimeksi tuli

Hilla Emilia

♥

Yhteenveto kuluneesta viikosta

Perjantaiheipat!

Joko se on taas viikonloppu? Mihin koko viikko katosi?

Meillä oli kyllä jatkuvasti jotain ohjelmaa, joten niin päivät kai vaan vierii. Ollaan oltu raksalla. Olin tytön kanssa kahdestaan mummilassa yökylässä, jotta isi sai nukkua yhden yön rauhassa. Oltiin myös siskollani viettämässä glögi- ja joulutorttukauden avajaisia. Maistui muuten taivaalliselta lähes vuoden tauon jälkeen!

Ollaan menty ympäri kylää eri kaupoilla. Kävimme myös työpaikallani, jossa sovin itselleni kolme sunnuntaityövuoroa ennen joulua. Aika jännää mennä hetkeksi töihin! Onneksi tyttö on sen aikaa isänsä hyvässä hoidossa, joten voin mennä rauhallisin mielin tienaamaan vähän ekstrarahaa.

Meillä on  myös käynyt vieraita, ihanaa kun niin moni aidosti välittää tytöstämme ja on halukkaita ajelemaan häntä katsomaan. ♥

Edellisviikolla oltiin muuten pari yötä mökillä, josta suurin osa tämän postauksen kuvistakin on. Vietettiin tärkeää irtiottoa arjesta, perheaikaa. Sitä edelsi muutama raskas päivä, rakentaminen ja vauva-arki vaatii joskus veronsa ja molemmat mieheni kanssa purimme väsymystä toisiimme, kehen muuhunkaan. Lauantaina olo oli jo molemmilla jotenkin niin kurja, että sain idean lähteä pois kotioloista. Pari päivää niin, ettei koko rakentamista edes mietitty, teki ihmeitä. Mukana oli hyvää ruokaa, avoin mieli, ei tietokonetta. Aikaa toisillemme, aikaa vauvalle. Univelka nyt ei mökillä yhtään vähentynyt mutta perheeseen palautunut rauha loi siitä kyllä illuusion.

Huomenna on taas perinteinen raksatalkoopäivä, täytyykin napsia kuvia niin voin tännekin päivittää tilannetta. Suurimmista edistyksistä mainittakoon, että tiilikatto on valmis ja ensi viikon tiistaina on lattiavalu! Yksi iso etappi on sitten saavutettu ja voimme siirtyä sisähommiin.

Sunnuntain pyhitämme varmaan taas levolle ja perheajalle, se on tärkeää että tätä kaikkea jaksaa. Nyt hyvillä mielin kohti viikonloppua!

Mahaikävä

Se on täällä! Ikävä raskausvatsaa!

Ihana pyöreä palloni. Maha oli loppuun asti melko siro ja omasta mielestäni soma, vaikka se varmaan itsekkäältä kuulostaakin. En ehtinyt oikein tuskastua siihen, varmaan siksi kun raskaudessa ei päästy laskettuun aikaan saakka.

Olin kai onnekas, kun ylimääräisiä kiloja ei tullut. Säästyin myös arvilta. Palasin omiin mittoihini jo sairaalassa, en siis ole joutunut miettimään kilojen karistamista. Kuntoilua olen kyllä miettinyt, ihan oman jaksamisen takia. ;)

Ikävoin vauvan potkuja ja muuta möyrimistä. Rakastin silitellä vatsaani ja höpötellä vauvalle. Vaikka aluksi harmittikin, kun sukupuoli ei selvinnyt rakenneultrassa, oli lopulta aika kivaa arvailla, juttelenkohan tytölle vai pojalle. Vielä huisimpaa oli miettiä, minkälainen vauva siellä on. Onko hänellä hiuksia? Onko äidin vai isin silmät? Nenä? Suu? Minkä kokoinen hän on? Minkälainen ääni hänellä on?

En kärsinyt ihmeemmistä vaivoista, ellei loppuaikana iskenyttä raskausmyrkytystä lasketa. Toki olin väsynyt alkuraskaudessa ja viikoilla 6-8 meinasin jatkuvasti pyörtyillä. Varsinaista pahoinvointia minulla ei ollut, lähinnä ällötystä. Sekin loppui kuin seinään viikolla 12. En himoinnut hassuja juttuja, himoitsin vaan kaikkea raikasta! Vesimelonia, viinirypäleitä, miniluumutomaatteja, porkkanaa, mansikoita... Kaikkia näitä ja jääkaappikylmänä! Makeat jutut minua lähinnä ällötti, joskin se asia muuttui ihan loppuraskaudessa. Hassua.

Kesällä, kiitos kuumuuden ja seisomatyön, minua vaivasi jalkojen turvotus ja ajoittain krampit pohkeissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain myös tietää, miltä närästys tuntuu! Joskin sitä ilmeni vaan pari kertaa. Eli olihan sitä vähän kaikenlaista, mutta mielestäni pääsin vähällä kumminkin. Olin ehkä valmistautunut pahempaan? :D

En pidä sitä itsestäänselvyytenä, mutta toivon todella, että vielä jonain päivänä olen niin onnekas että saan vielä uuden ihanan pallomahan. ♥

Alimmassa kuvassa olen yhdessä siskoni kanssa. Joskus nuorempina puhuimme, kuinka olisi hauskaa jos joskus olisimme yhtä aikaa raskaana. Sehän toteutui! Hän odottaa kolmattaan ja laskettuun aikaan on nyt alle kuukausi. Kuva on otettu elokuun puolessa välissä. Tuosta meni sitten lopulta pari viikkoa kun minä synnytin, nyt jännitän koska tulen tädiksi, kolmatta kertaa. ♥

Ristiäiset lähestyvät

Aurinkoista keskiviikkoa!

Aivan ihana syyspäivä ulkona, olettehan muistaneet ulkoilla jos on mahdollisuus siihen? Me käytiin tytön kanssa ulkona kävelyllä ja samalla poikettiin muutamassa kaupassa. Löysin vihdoin vaatteet ristiäisiin, jee! Ei niistä nyt vielä mitään paniikkia tullut, onhan tässä aikaa. ;) Ristiäisiä vietämme siis 27.10., ihanaa kun voi sitten vihdon puhua tytöstä yleisestä oikealla nimellään. Nimi, johon päädyimme, oli ihan ykkösehdokas jo ennen kuin aloimme yrittämään lasta. Raskausaikana puhuimme vauvasta sillä nimellä, vaikka emme sukupuolta tienneet. Jotenkin vaan oli sellainen tunne, että mahassani majaili tyttö.

Nimi on ollut kaikille salaisuus ja sellaisena pysyykin ristiäisiin asti. Vaikka kenenkään mielipiteellä ei ole väliä ja meidän mielestämme nimi on juuri paras mahdollinen minille, jännittää minua kieltämättä vähän muiden reaktiot, kun pappi paljastaa nimen. :)

Tämän päiväisellä reissulla löytyi myös oikeanlaiset kirjekuoret kutsukorteille, ne lähtee siis postiin huomenna. Huh! Mukaan lähti myös Kappahlin alesta hieman vaatteita tytölle...taas. Oon vaan niin rakastunut Newbie-mallistoon, enkä voi vastustaa niitä etenkään ale-rekissä. Vielä tämän päivän ajan siellä sai kanta-asiakastarjouksena -20% jo alennetuista hinnoista! Tein ihania löytöjä, muutaman vähän jo isommankin koon, mm. ihanan mekon ensi kesäksi. Iskeekö Newbiet muuten teihin?

Meille on illalla tulossa vieraita, joten nyt pitänee hyödyntää tytön päiväuniaika siivoiluun ja ajattelin vielä ehtiä leipoa kauraomenapaistoksen ja pikkusuolaista tarjottavaakin.

Kuullaan taas! :)

Kohti viikonloppua

Se olisi taas perjantai! Yksi kivoimmista jutuista muuten äitiyslomalla, kun viikonlopuilla on vihdoin joku merkitys. Olen aina tehnyt vuorotyötä ja monesti viikonloput on mennyt osittain tai kokonaan töissä. Mies taas tekee "normaalia" päivätyötä maanantaista perjantaihin. Äitiyslomalla siis miehen viikonloppu = minun viikonloppu! Vihdoin tiedän, miltä perjantaifiilis tuntuu. ;)

Viikonlopuksi on taas rakentamista tiedossa, niin kuin aina. Meillä on lauantai aina perinteinen talkoopäivä, jolloin molempien isät tulee yleensä apuun. Heille ollaan kyllä ikuisesti kiitollisia kaikesta avusta! ♥

Viritin muuten jo ensimmäisen valosarjan kotiin. Tekisi mieli myös hakea kellarista joululaatikot ja vähän kurkistaa, mitä siellä onkaan... Jännä tuttu muuten, kuinka aina unohdan mitä joulujuttuja meillä on. Tammikuussa pakkaan ne tiiviisti laatikoihin ja yleensä näihin aikoihin menen kurkistelemaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen. 

Parveke, josta nämä kuvat ovat, on nyt ihanan syksyinen. Nyt se kelpaa minulle jonkin aikaa noin, mutta kohtahan pitää saada jo vähän talvisempaa ilmettä. Viimeistään, kun ensilumi sataa! Oih. ♥ 

Nauttikaa lämpimistä syyspäivistä, ensi viikolla pitäisi kai jo kylmetä? Jokohan me sitten saadaan sitä lunta...?