Varaslähtö jouluun

Joko pystytte katsomaan tällaisia kuvia? ;)

Meidän olohuone muuttui joulun ihmemaaksi tänään aamulla. Ei, en sentään oikeasti vielä koristanut joulua kotiin lokakuussa (ei sillä etteikö mieli jo tekisi...), vaan pidimme tytön kanssa joulukorttikuvaukset. Tässä muutama kurkkaus siihen, minkä tyylistä korttia on meidän taloudesta tänä vuonna tulossa. Ehkä.

Tyttö on nyt päiväunilla, mutta joulumiljöö on vielä paikoillaan, joten taidamme jatkaa kuvauksia iltapäivällä. Ihan hyviä kuvia kyllä tuli aamullakin, mutta tässä kuvia koneelta katsellessa tuli muutama lisäidea. Ja eihän sitä tiedä, vaikka kävisi kuten viime vuonna, jolloin otin kolmenlaisia kuvia eri paikoissa... 

Ennen miehen kotiintuloa taidan kyllä pakata joulujutut takaisin laatikkoon, haikein mielin. Jos kuukauden päästä saisi sitten laittaa ne oikeasti esille...? ♥

Kaksi pientä serkkutyttöä touhusi näin...

Viime viikon torstaina saatiin mun sisko ja 2/3 hänen lapsistaan meille iltapäivää viettämään. Mä en kestä, miten suloisia nuo kaksi pientä tyttöserkkusta on keskenään! ♥ Siihen kun lisättiin vielä hoivaava ja leikittävä, pian 6-vuotias poikaserkku niin sydän suli. Muutaman tunnin perusteella tuli muuten sellainen olo, että elämä olisi toisaalta helpompaa useamman lapsen kanssa. Yleensä nimittäin en juuri koskaan pääse keittiöön ilman pientä apukokkia. Tai kodinhoitohuoneeseen ilman apupyykkäriä. Nyt kun oli seuraa niin ei äitiä edes muistettu. Riippuu tietty ihan lapsista, ikäerosta, luonteesta ja ihan kaikesta muustakin.

Mutta noi tytöt, ihana kaksikko jo nyt. Selkeästi toinen lähes samanikäinen kiinnostaa tosi paljon. Oli ihanaa seurata, kuinka heillä alkoi jo hieman kehkeytyä yhteistä leikkiä, ota ja anna -tyyppistä. Heh, huomasi kyllä kahden isoveljen kanssa kasvaneen ja esikoisen eron. Serkkutyttö kiltisti ojensi lelut meidän typylle, joka kernaasti otti kaikki itselleen. O-ou! :D

Nämä treffasi heti seuraavanakin päivänä mökillä, johon meidän pesue suuntasi koko viikonlopuksi. Oli ihanaa olla muissa maisemissa hetki. Järvimaisemaa ihaillen sielu lepäsi. Luvassa kuvia viikonlopulta, kunhan saan käytyä niitä läpi.

Mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa! Ihan pian on marraskuu, hykertelen jo onnesta kun sitten saan luvan aloittaa hissun kissun laittaa jouluisempia juttuja esille... ♥

Sisustuspohdintaa

Me ollaan tytön kanssa taas pyöritelty tavaroita edestakaisin. Olen vielä vähän hukassa kaiken tämän tilan kanssa. Onhan se hieman omituista, kun aiemmin neliöitä oli 29,5 ja nyt 184. Kuusinkertaisesti minun laskujeni mukaan! Jos yksiön seinät meinasi jo välillä kaatua päälle, niin tällä sen sijaan on tilaa elää ja hengittää.

Jotenkin minusta on aina ollut vaikeampaa sisustaa suurta, kuin pientä tilaa. Mahdollisuuksia on niin paljon! Me ei olla vielä hankittu tänne mitään uutta, kun jotenkin täytyy nyt hengähtää kaiken raksaraatamisen jälkeen. Ei tässä uskalla lähteä huonekalukaupoille, ettei vaan tule ostettua "jotain". Täytettä. Juuri niin kuin tuossa pari päivää sitten joulupostauksessa kirjoittelinkin. Loppuvaiheesta huomasi raksamateriaalien suhteen vähän sitä, että otetaan nyt vaan jotain. Ei enää jaksanut pohtia miljoonia vaihtoehtoja, niin kuin alkuvaiheessa. Hyvä esimerkki on kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen laatat. Me kierreltiin pitkin talvea useissa eri liikkeissä etsien Niitä Oikeita. Lopulta, kun alkoi olla jo kiire päästä laatoittamaan, eikä vieläkään ollut sopivia löytynyt, varattiin aika Laattapisteelle ja ostettiin kaikki laatat sieltä. Harvoin tehdään näin, onneksi valinnat miellyttää edelleen. Juuri tänään huokailin ihastuksesta kylppärissä, laattavalinta taisi osua nappiin.

Sisustamisen kanssa ei onneksi koskaan tule tuollainen kiire, että on pakko löytää joku tuoli. Ainoastaan mietin, kuinka avaraa meillä on sitten, kun yläkerta valmistuu kokonaan... Nyt siellä on valmiina siis ainostaan kaksi makuuhuonetta. Aula, päämakuuhuone ja kaksi vaatehuonetta saadaan varmaan ennen joulua kuntoon, eipä sieltä ihan kauheasti puutu. Kylpyhuone ja minun pieni meikkaushuone ehkä sitten joskus ensi vuonna? Mutta niin, ehkä sinne yläkertaankin pitäisi sitten jotain kalustetta löytää ja myöskin tehdä itse.

Tämä meidän vanha sohva, ekaan kotiin ostettu, saa vielä jatkaa eloaan yläkerrassa. Alas pitäisi siis löytää uusi löhöpaikka. Sohvan vieressä on tällä hetkellä vanha yöpöytä minun mummilastani sekä niin ikään vanha pinnatuoli. Ne nyt vaan on siinä... oltiin ajateltu siihen nojatuolia. Tai keinutuolia. Katsotaan, katsotaan. Olohuoneen katossa roikkuva pikkuruinen valaisin on menossa työhuoneeseen.

Verhojuttuja olen pähkäillyt paljon. Laitetaanko, mihin laitetaan, mitä laitetaan. En ole mikään erityinen verhofani enää. Yhden verhon olen päättänyt, siis kankaan ja paikan! Hurraa ;D Nuo olohuoneen isot ikkunat tekisi toisaalta mieli jättää ilman verhoja. Mutta kuten kaiken kanssa, katsotaan nyt. Tankoja ei ainakaan kiinnitellä muuten vaan, ainoastaan harkiten.

Onneksi oma maku on aika selkeä, ettei tarvitse kriiseillä sen suhteen. Pientä tyylillistä kriisiä podin meidän ekassa ikiomassa kodissa, kun kaipasin selkeyttä, mutta ympärillä oli niin, niiiin maalaisromanttista. Hankala tilanne. Täällä onneksi puitteet on aika ajattomat, joten erilaiset tyylit luonnistuu, jos vaikka maku joskus muuttuu.

Pohtimista riittää, kun tilaa on niin paljon. Tai mikä on paljon, toiselle tämä on pieni koti mutta meille aika iso. Ollaan totuttu paljon pienempiin. Tuntuu hurjalta, että joskus ehkä tämäkin on täynnä kaikkea. Toivottavasti tosin ei! Toistaiseksi on niin omituisen paljon säilytystilaakin. Aika paljon on kaappeja tyhjillään, mutta eiköhän ne täyty. Tytönkin tavaramäärä lisääntyy kuitenkin jatkuvasti. Nautitaan nyt, kun on niin väljää.

Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, yli kahdeksan vuotta sitten, tykkäsin tosi paljon ruskeasta. Niiltä ajoilta siis on tuo ruskea sohvakin. Jossain vaiheessa tuli totaalikyllästyminen. Nyt taas olen alkanut viehättymään ruskeaan, ainakin hieman. Pärekorit ja vanha omenalaatikko on ihania, jotain sellaisia toivoisin lisääkin. Niistä tulee kivaa lämpöä. Varsinaisesti värejä en oikeen näin talviaikaan kaipaa, hennot pastellit muuttavat meille sitten taas kevättä kohti mennessä.

 

Me jatkamme rymsteerausta, se ei ehkä lopu koskaan. Hyvä niin! ♥

Harmaa ja muut iloiset värit

Satunnaisia. Arkea. Pintoja. Hetkiä. Meiltä.

Joulun suunnittelua

Joulun suunnittelu käy jo aika kuumana, nyt se pyörii mielessä päivittäin. Tunnetusti alan fiilistellä joulua monen mielestä jo aiiivan liian aikaisin joka vuosi. Viime viikolla joulun tunnelmointia vauhditti kummasti muutamat kirpeät pakkasaamut. Näkymä takapihalle oli kaunis. Terassimme on osittain lasitettu ja täytyy sanoa, että kauniilla kuurankukkasilla päällystetyt ruutuikkunat ja huurteisen vaalea maa saivat minut hyräilemään joululauluja.

Olen selaillut Pinterestistä paljon ideaoita joulua ajatellen. Tuntuu aika uskomattomalta, nyt sitä sitten tosissaan vietetään ensimmäinen joulu omassa talossa, ihan oman perheen kesken. Aiempina vuosina olen toki koristellut kodin jouluiseksi, mutta tämä on ensimmäinen vuosi, kun vietämme aatonkin omassa kodissa. Ensimmäistä kertaa myös teemme kaikki jouluruoat itse, lukuunottamatta lanttulaatikkoa, jonka anoppi ystävällisesti lupasi meille tehdä. Vastavuoroisesti me teemme heille porkkanalaatikon, kiva vaihtokauppa. :) Aiemmin olemme toki tehneet jotain ruokia, mutta nyt hypätään aika paljon laajempaan skaalaan.

Rakastan tätä uutta kotia mm. siksi, kun se on niin paljas. Tavallaan tyhjä kangas, johon on ihana alkaa piirtää sitä elämää. Vaikka koti on paljas, se ei ole kalsea. Sitä ei ehkä pysty kuvista näkemään, mutta sen aistii, kun astuu sisälle. Täällä on hyvä henki, kotoisa olo. Paljaille pinnoille on mielenkiintoista alkaa rakentaa kerroksia vuosien saatossa. Sellainen tyyli, jossa kaikki haetaan uutena samalla kertaa, etenkin samasta kaupasta, ei tunnu yhtään omalta. Haluan kuulostella tätä kotia, elää täällä, aistia tätä. Mikä ihana paikka tästä vielä rakentuukaan, kun tutustumme paremmin?

Joulunakin suosin edellämainittua ajattelutapaa. Lisäilen hiljalleen jouluisia esineitä ja tekstiilejä, yleensä marraskuun alusta lähtien. En osaisi räväyttää kaikkea kerralla esille, tuntuu hurjalta ajatukselta. Haluan nautiskella koristelusta, yksi asia kerrallaan. Nyt kun perheeseen kuuluu vauhdikas taapero, voisin kuvitella että tänä vuonna kaivan koristelaatikon useimmiten iltaisin esille, kun talo on hiljentynyt. Kuppi glögiä, rauhallista musiikkia ja jouluaarteet. Mietin rauhassa, mihin asetan mitäkin. Uutta tuskin ostan paljoa, lukuunottamassa yhtä kuusenpalloa. Se on perinne, joka vuosi etsin yhden erikoisemman. Kokoelma on karttunut kauniiksi.

Koristelussa olen ajatellut tänä vuonna käyttää enimmäkseen mustaa, valkoista ja sellaista pellavanruskeaa. Punaistakin laitan hieman, Mailegin tontut pääsee paraatipaikalle kuten aina. Hyasintteja täytyy hankkia runsaasti, se on yksi lempituoksuistani ja rakastan, kun koko koti tuoksuu hyasinteille.

Meille tulee iso kuusi. Vihdoin on tilaa! Sille on katsottuna avara paikka ja koska huonekorkeus meillä on 2,8m, saa se olla melkoisen korkeakin. Aito kuusi on minulle ihan pakollinen, joulu ei tule ilman sitä. Valot, hillityt koristelut. Se on siinä, muuta ei kuusi kaipaa. Ison kuusen lisäksi olen aina laittanut muutaman pienen pöytäkuusen. Nyt kun meillä on aika iso talo, haen ehkä metsästä usemmankin pikkukuusen. Yläkertaan tytön huoneeseen yksi, ehkä aulaankin? Alas kuistille ehdottomasti, ehkä myös työhuoneeseen ja eteisen lipaston päälle. 

Lisäksi olen joka vuosi laittanut erilaisiin vaaseihin katajanoksia ja hakenut koristeiksi luonnosta erilaisia käpyjä ja oksia. Joulun koristelussa vähemmän on enemmän. En kaipaa tontuin ja lumiukoin kuorrutettua kotia, meille joulu tulee vähemmälläkin. Eniten se syntyy tuoksuista, äänistä ja rakkaimmista. Emmekä unohda joulun sanomaa. ♥

Aikamatkalla

Mun piti alunperin kirjoitella tänään ihan muista jutuista, mutta ajatus taas harhailee. Jännä olo ollut nyt jonkin aikaa. Se aina jotenkin huipentuu iltaan, kun levähtää sohvalle. Todetaan yhdessä miehen kanssa, että on omituinen olo. Ei millään jaksa maata, mutta ei jaksa tehdäkään mitään. Jotenkin levoton olo, joskin samaan aikaan niin lamaantunut. Kummallista! Liekö tämä jotain hiljalleen purkautuvaa stressiä, vai mitä? Vai onko se sitä, että koti on saatu jollain tasolla "valmiiksi", eli ei voi enää puhua raksasta. Siltikin vähän joka paikassa on vielä tekemistä. 

Vietän iltaa yksin, mies on harrastamassa ja tyttö yöunilla. Katselin vanhoja valokuvia, fiilistelin. 

Lokakuu 2011 - alueelle rakennettiin teitä ja tehtiin kunnallistekniikkaa. Tämä on meidän tontti. Keskellä olevaa pajupusikkoa ei enää ole, sen takaa pilkottava koivu sen sijaan on ja pysyy. Rakastan sitä!

Olisin mielelläni näyttänyt ihan joka lokakuulta yhden kuvan, mutta vuoden 2012 kuva puuttuu. Se olikin aika melkoinen syksy. Meidän häät oli tanssittu toukokuussa ja mä koin tietynlaista häiden jälkeistä "masennusta". Hölmö sanavalinta, mutta siis oli niin tyhjä olo kun häitä järjestettiin pari vuotta ja se oli ihan mieletön päivä. Siihen päälle häämatka Mauritiukselle ja jotenkin elettiin ihan unelmaamme. Sitten se kaikki oli ohi. Haaveideni hääpuku pakattiin pukupussiin, koristeet vietiin varastoon, häälahjat avattiin ja laitettiin paikoilleen, matkalaukut purettiin. Palattiin arkeen ja töihin. Sen jälkeinen syksy muistuu mieleen aika harmaana, toivoimme lasta niin kovasti. Sitä myös kyseltiin (älkää koskaan tehkö niin!), kuten arvattua häiden jälkeen. Olisin niin kovin halunnut kertoa että oi kyllä, me odotetaan. Mutta kun ei odotettu. Kuukaudet vieri ja olo oli tosi, tosi tyhjä. No, nyt meni ihan sivuraiteille, tästä ei pitänyt kertoa mutta kirjoitinpa nyt. Häiden jälkeen mun silloinen hääblogikin hiljeni, tämä oli aikalailla se syy. En jaksanut kirjoittaa häistä, en arjesta, koska mielessä pyöri vaan vauva. Voi vauva, vauva missä olet?

Sinä syksynä hyvällä alullaan oleva rakentaminenkin koki kolauksen, kun mun työpaikalla alkoi yt-neuvottelut. Ei siinä uskaltanut lähteä näin suureen projektiin. Onneksi sitten uusi vuosi toi paljon uutta ja ihanaa tullessaan. Hyvän tuloksen yt:issä ja kaksi viivaa tikkuun.

Lokakuu 2013 - Olohuoneesta kuvattu kohti työhuonetta. Taakse jää sauna, pesuhuone, kodinhoitohuone ja wc. Tyttö oli syntynyt jokunen viikko sitten ja me vietettiin illat raksalla. Valmisteltiin lattiaa valua varten.

Lokakuu 2014 - kuva aikalailla samasta kohdasta, kuin ylempikin. Siinä näkyvä kantava seinä (jossa siis nuo pystypilarit, on tuo samainen jonka edessä työpöytä nyt on. 

Alin kuva on otettu eilen, nyt on jo erilaista. Työpöytä on siirtynyt omalle paikalleen tuonne työhuoneeseen, halusin vain pitää sen hetken olohuoneessa kun pidän siitä niin kovin. Ja työhuonekin toimi tuossa pari päivää meidän makuuhuoneena, kun teimme portaikkoa yläkertaan. Raksarappuset on poissa! Meillä on ihan oikeat, valkoiset portaat. ♥ Ne on puiset, umpinaiset ja niiden alle on nyt tekeillä pieni komero. Portaista näkyykin pieni vilaus tuossa alimman kuvan oikeassa laidassa.

Näitä täytyy aina katsoa, jos tuntuu ettei mitään tapahdu. Koska koko ajan tapahtuu, välillä niin että ihan hengästyttää. Hyvä niin. :)

Nyt taidan keittää kupin teetä (koska en vieläkään löytänyt kaupasta glögiä, jota olen jo monta viikkoa himoinnut!) ja linnottaudun sohvalle ja otan syliin kasan joululehtiä... niitä juttuja riittääkin kohta muuten aika paljon, olen pidätellyt itseäni ja jouluhypetystä jo pitkään. Kohta en enää pysty! Valmistautukaa! ;)

Uutta kuistilla

Sain vihdoin tänään aamupäivällä tehtyä valmiiksi kuistille kenkähyllyn, heti kun tyttö meni päivän ensimmäisille unilleen. Asiasta mainitsikin jo tässä työpöytä -postauksessa, nämä ovat siis samoja lautoja, kuin siinäkin. Homma oli kyllä jo niin pitkällä että laudat oli pätkäisty oikeaan mittaan ja ne oli hiottu ja maalattu. Eli ei enää paljosta kiinni, mutta monena päivänä on vain tuntunut ylivoimaiselta kävellä pihalle hakemaan oikean levyisiä harkkoja...

Nyt oli kivan raikas sadesää, joten sain hyvän happihyppelyn samalla. Meillä oli pihalla kahden levyisiä harkkoja (ne odottaa autotallin sokkeliin pääsyä) ja otin niistä kapeampia, jotta kengille jää enemmän tilaa. Olin niin innokas heti räpsimään kuvia, että kuten näkyy, on harkot vielä ihan märkiä. :D

Laudat maalasin vanhan kodin lattiaremontista ylijääneellä vaalean harmaalla maalilla. Tässä postauksessa näkyy kyseinen maali siis siellä, mihin se alunperin on ostettu.

Kuisti on yksi lempihuoneistani tässä talossa. Siellä on erilainen tunnelma ja jopa tuoksu, kuin muualla. En tiedä tekevätkö ne sen, vaiko sen muutaman asteen viileämpi ilma, mutta minulle tulee siellä vähän mökkifiilis. Lappifiilis myös. Nyt kuisti on aika lailla somistettu syksyyn, mutta kyllä kohta jo mieli halajaa talvisempaa ja jouluisempaa ilmettä... ♥