perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kymppikuinen

Meidän pieni tyllerö täyttää tänään jo kymmenen kuukautta. Pari hassua kuukautta ja sitten juhlitaankin jo yksivuotiasta...hurjaa. Käytiin eilen neuvolassa selvittämässä tuoreet mitat. 8160 g ja 70,5 cm. Oli tyttö laihtunut parissa kuukaudessa 240 grammaa, mutta pituutta oli kasvanut 2 cm. Näin vähän ollaan katsottukin, että hän on hoikistunut. Ruokahalu on kyllä valtava ja kaikki ruoat uppoaa, joten ei huolta. Ihan nollakäyrällä oli, joten kaikki hyvin. 

Tytön kaventuminen johtuu takuulla lähes jatkuvasta liikkumisesta. Hän tutkii maailmaa minkä ehtii, kaikki on niin kiinnostavaa. Kontaten pääsee jo hurjan kovaa ja parasta on nousta seisomaan. Tukea ei tarvitse pitää enää kuin yhdellä kädellä ja askelten ottaminenkin tukea vasten onnistuu. Ja entäs käveleminen, kun joku pitää käsistä kiinni, se vasta kivaa onkin!

Tuntuu jo tosi kaukaiselta ne ajan, kun tyttö köllötteli sängyllä itsekseen. Saati ne ajat, kun hän nukahteli vähän väliä, mihin vaan. Tankkaus maitoa, vaipanvaihto ja taas väsytti. Nykyään meno on aika hurjaa, onneksi hän on siitä huolimatta säilyttänyt rauhallisen perusluonteensa. Vaikka vauhtia riittää, ei hän ole juurikaan koheltanut, eikä satuttanut itseään.

Juttua tuolta pieneltä tytöltä tulee paljon. Kun vatsa alkaa kurnia, hän alkaa hokea namnam. Samaa kuuluu vielä yleensä syödessäkin. Se on ainoa "sana", joka ollaan toistaiseksi yhdistetty mihinkään. Muuten jutut on vaihtelevaa hölinää; usein hän sanoo vavva, ti, tä, di, dä, mam, hö, he, drrr... onhan näitä. Ihana kuuloista! ♥

Hienosti hän on oppinut myös muutamia juttuja, joita tekee kun pyytää. Kun pyydämme heiluttamaan, hän heiluttaa vaihtelevasti yhdellä tai kahdella kädellä ja sanoo hehee. Kun sanomme, laita silmät kiinni, hän oikein puristaa molemmat silmät hetkeksi. Se on muuten hauskaa sekä tytön että muiden mielestä! :D Pyytämällä hän osaa myös taputtaa ja antaa läpsyt. Tiedän, hän ei ole ensimmäinen lapsi maailmassa, joka oppii uusia taitoja mutta on se vaan ihmeellistä ainakin näin vanhempien mielestä. Meidän taitava pikkuinen. :)

Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, meidän puput on tytölle tosi rakkaat. Kun puput juoksee vapaana, hän nauraa ja katselee ihastellen. Kun ne on häkissä, hän konttaa häkkien luo ja höpöttää niille. Ja repii heiniä noista heinäkaukaloista ja syö sitten niitä itse...  Puput ei onneksi tunnu häiriintyvän pienestä touhottajasta, lähinnä uteliaina nuuhkivat.

Nyt sitten tarvitsisi alkaa toden teolla tehdä jotain niitä synttäreitä varten! Tässä on niin paljon hässäkkää raksan ja sitten muuton kanssa, että en voi jättää koristeluja jne. viime tinkaan. Tarkoitus oli myös tehdä ihan postissa lähetettävät kutsut, mutta ne on ensimmäinen asia josta karsin, jos näyttää siltä että hommaa on liikaa. Samoin karsia pitäisi vähän kaikesta muustakin, ideoita on nimittäin niin paljon... eikä kaikkea voi toteuttaa yksillä ja samoilla synttäreillä. 

4 kommenttia :

  1. Voi Hilla! <3 Iso tyttö ja tosiaan ihan juuri 1-vuotias! :O Delegoi tänne tädille hommia, jos tarvit apua! :) Leipomista? Koristeita? Kutsukortteja? Mulla on iltaisin yleensä aikaa tehdä omia juttuja, kun lapset on nukahtanu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiitos tarjouksesta. ♥ Katsotaan, katsotaan. Yritän täällä saada väkerrettyä hiljalleen, tarjoilutkin on ihan auki vielä... mutta mä kysyn kyllä apua jos epätoivo iskee! :D

      Poista
  2. Onnea kymmenkuiselle suloisuudelle! :) Toivottavasti sait silloin sen mun viestini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän kiittää! :) Voi että, sain ja tosiaan, unohdin vastata! Oon ihan lahopää nykyään, vastaan pian. :)

      Poista

Kiitos kommenteistanne!

Tämä on hyvän mielen blogi, jossa julkaisen vain viestit, jotka myös pitävät sen sellaisena. :)